Tai lähinnä, voiko mies jatkaa elämää "normaalisti" kun nainen on pettänyt. Itse en oikein vieläkään tiedä voiko. Vaimo petti tasan 5 vuotta sitten, lähes päivälleen. Edelleen asia on mielessä viikoittain. Onko naisten helpompi hyväksyä se tosiasia että mies petti? Ja jatkaa elämää normaalisti.
Käytännön syistä lähinnä ollaan yhdessä. On lapset ja talo ym. Velkaa onneksi ei ole. Oman itsen arvostus on aika nollassa. Haluaisin antaa lapsille ehjän lapsuuden kaikesta huolimatta. Kahden kesken oleminen on usein vaikeaa. Lasten läsnäolo helpottaa elämistä ja olemista. Ts. niin sanottu aikuisten oma aika on lähinnä rasite minulle. Miten te muut miehet selviätte pettämisestä?
Käytännön syistä lähinnä ollaan yhdessä. On lapset ja talo ym. Velkaa onneksi ei ole. Oman itsen arvostus on aika nollassa. Haluaisin antaa lapsille ehjän lapsuuden kaikesta huolimatta. Kahden kesken oleminen on usein vaikeaa. Lasten läsnäolo helpottaa elämistä ja olemista. Ts. niin sanottu aikuisten oma aika on lähinnä rasite minulle. Miten te muut miehet selviätte pettämisestä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hanki oma harrastus ja kavereita. Elämässä täytyy olla omi9a kiinnostuksen kohteita joissa voi päteä.
Kyllä harrastuksia ja kavereita on aina ollut ja on vieläkin. Mitään varsinaista pätemisen tarvetta ei ole, ehkä emme vain sovi toisillemme. Ei ole kovin miehekäs olo, kun on ollut elämän aikana vain yhden naisen kanssa ja sekin on pettäjä. Voitteko kuvitella? Aika luuseri olo. Vaikkei siinä sinänsä mitään vikaa ole, kyllä yksikin nainen riittää yhdelle elämälle jos se nainen on sopiva...
... mutta petetty kyllä.
Yritin minäkin vuosia jatkaa liittoani, mutta samalla tavalla mielessäni pyöri varsinkin sängyssä ollessamme se, että mieheni oli maannut toisen naisen kanssa.
En kestänyt enää luottamuksen puutettani enkä myöskään sitä, että milloin tulee seuraava isku!
Lähdin ja niin tekisin sinunakin, sillä olet pilannut suhteesi vaimoosi, ja mikäli vaimosi on fiksu, hän vaistoaa ellei tiedäkin, että takana kummittelee syyllisyytesi ja mahdollisesti suoranainen pettäminen.
... sehän oli vaimosi, joka petti.
Siltikin ja juuri siksi oma tilanteeni sopii malliksi.
En minä sängyssä ajattele, että vaimo on saanut vierasta munaa. Enemmänkin se haittaa siinä mielessä, että en kiihotu vaimoni läsnäolosta samalla tavoin kuin ennen pettämistä. Tavat ja ominaisuudet joita ennen siedin, ovat alkaneet ärsyttää suunnattomasti. Tuntuu hurjalta, että pettämisestä on jo 5 vuotta aikaa. Ehkä tämä on joku itsesuojeluvaisto, että en halua erota. Itseluottamus ja itsearvostus ei anna mitään syytä siihen, että ero muuttaisi mitään parempaan suuntaan. Kiihkeää seksiä ei ole. Joskus herään yöllä ja puolinukuksissa seksi voi olla hyvin kiihkeää, mutta ei ikinä iltaisin, aamuisin tai muulloin. Pelkkä tyhjennys ja hohhoijaa. Ehkä pieni morkkiskin, kun runkkasi taas itsensä toiseen.
Luottamuksen puutetta minulla ei ole, en ole lainkaan mustasukkainen, olen jopa lähes välinpitämätön. Tiedän, että ei pettäisi tässä tilanteessa, koska on pahasti altavastaajan roolissa. Se ei ole kyllä terveen suhteen merkki sekään. Vaimo on todella huono riitelemään. Minulle hänestä ei ole mitään vastusta. Itse asiassa riidellään paljon vähemmän kuin ennen uskottomuutta. Vaimo ei halua oma-aloitteisesti keskustella mistään suhteeseemme liittyvästä. Illat kuluvat teeveen ääressä ja keskustelua mistään syvällisemmästä on vaikea herättää vaikka miten yrittäisi. Se on loukkaavaa. Minusta myös riitelemättämyys on välinpitämättömyyttä. Myös puhumattomuus.
Miten voi yksinään purkaa paineita mielestään?
Pistin merkille....ei yhtään " jätä se huora lumppu, olet säälittävä jos jäät kulissiliittoon rahan takia ja lapset eivät ole syy jatkaa"- kommentteja. Kun petetty on mies, kaikki säälivät ja ymmärtävät. Kunnon mies ei jätä perhettään. Mutta naiselle ihan ok ja jopa hyväksyttävää heti ja nyt jättää sika mies. Outoa.
Niin, tuntuu olevan yleinen mielipide, että on miehen vika jos nainen pettää. Mies ei ole huomioinut tarpeeksi. Pettävä nainen ei ole emakko vaan uhri.
Mitä jos menisit keskustelemaan ammattilaisen kanssa? Taidat olla jumissa asian käsittelyn kanssa.Joskus ero auttaa. Joskus asiantuntija auttaa löytämään uusia näkökulmia asiaan. Jos naisia ajattelet, niin ei tarvitse olla kokenut. Olen petetty, miehellä rinnakkais suhde. Ero meneillään ja asian työstö. Voisin kuvitella yli päästyäni vuosien päästä ehkä päätyväni suhteeseen toisen saman kokeneen kanssa. Elämää on pitkän liiton jälkeenkin, mutta kivulias tie se on.
Siinä sen sit näkee mitä se vaimoihin vaikuttaa. Tuskin vaan on sen helpompaa naisellekaan. Kun tyhmät sen ajoissa ajattelisikin miten toisten elämää tuhotaan.
Ammattilaisen puheille suositan minäkin. Siitä sitten näkee onko toivoa.
Kunnioitus pettämisessä menee olipa se mies tai nainen.
Mieheni petti minua kaksi vuotta sitten. Ehkä sinulle käsin samoin kuin minulla .... tunteet hävisivät pettämisen jälkeen. Yritin saada syvän rakkauden tunteen takaisin, mutta olen aivan tunteeton rakkauden suhteen. Se tukehtui pahaa oloon. Seksiä on, mutta rakasteltu ei olla sen jälkeen minun osaltani. Mieheni luulee kaiken olevan kunnossa, mutta erehtyy siinä pahasti. Anteeksi olen antanut, mutta unohtaa en ole voinut. En vaikka kuinka olen yrittänyt. Toistaiseksi tämä riittää minulle, mutta kuinka kauan.
En tiedä onko meillä syvää rakkautta ikinä ollutkaan. Olemme niin erilaisia kuin eri planeetalta. Kiinnostukset ja arvot erilaisia. Seksi on ollut meitä yhdistävä asia. Ihan siitä saakka kun vaimo oli 17-vuotias.
En ole ikinä pitänyt vaimoa kovin fiksuna ja tämä petos sinetöi tuon arvion ihan totaalisesti. Jos ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset, ei edes himoa(petoksen takia) niin mitä jää jäljelle. En voisi kuvitella että vaihdan naista kunnes tuntuu että menee jalat alta eli rakastuu oikeasti.
Itse pääsin eteenpäin ( vuoden murehtimisen jälkeen), kun aloin pitää itsestäni parempaa huolta mm. kuntoilemaan kunnolla. Ajattelin, että en voi elää näin. Elämäni valuu hukkaan murehtimisella ja onnettomalla olotilalla. Elämästä täytyy nauttia ja tuntea olevansa elossa. Itsekään en pystynyt eroamaan lähinnä lasten takia, mutta nyt voin paljon paremmin itseni kanssa. Itsetuntoni koheni kunnon myötä ja sain/ saan huomiota myös ulkopuolisilta. Mieheni kiinnostui minusta uudelleen ja hyvittelee tapahtunutta edelleen. Katuu tekoaan. Silti särö on olemassa.
Kynnys rakastua on noussut korkealle. Uskaltaako sitä enää tehdä. Uskaltaako taas luottaa toiseen niin paljon, että antaisi itsensä kokonaan toiselle.
Hae hyvä petetty mies ammattikeskusteluapua. Selvästi pohdit kannattaako liittoa jatkaa, löytyisikö joku johon rakastua, kelpaisitko miehenä muille naisille. Älä lähde testaamaan muita naisia ja hakemaan rakastumisen huumaa vaimosi selän takana. Rakkauden huuma haihtuu joka suhteesta ja arki koittaa jossain vaiheessa.Mieti sen sijaan; Voisitko elää yksin? Selviäisitkö arjesta? Otatko riskin ja ehkä tapaat erottuasi elämäsi naisen tai jäät yksin? Ne on kysymyksiä joita on syytä pohtia. Ehdottaisin teille pariterapiaa, jos vaimosi suostuu. Sieltä voi saada eväitä liiton pelastamiseen. Eihän kukaan jaksa loputtomiin suhteessa jossa arki hoituu, mutta läheisyyden tarpeet jäävät vajaavaisesti hoidetuiksi. Uuteen suhteeseen hakeutuessa on aina riski epäonnistua ja jäädä lopulta yksin. Ratkaisevaa lienee onko lopulta onnellisempi liitossa kuin yksin? Uusi suhde eron jälkeen tulee aikanaan, jos on tullakseen.
Uskottomuus voi myös vahvistaa parisuhdetta. Ei läheskään kaikki parisuhteet siihen pääty vaan jopa päinvastoin - tiivistyvät ja lähentyvät.
Suosittelen parisuhteenne tilan kohentamiseksi
- parisuhdeleiriä (ehkä jopa parempi kuin pariterapia)
- parisuhdeterapiaa (vaihtoehto 2.)
Se että toinen pettää kertoo ettei parisuhteella ole mitään merkitystä. Jos vaimoni pettää, heitän hänet talosta ulos ja otan avioeron. Pitää sitä jonkin sortin kunnioitus itseään kohtaan olla. Lapset eivät ole tekosyy jäädä parisuhteeseen ei ainakaan minulle.
niin...miksi sitä sellaiseen akkaa pitäisi katellakaan! Huarra mikä huarrra!
Naiset ei maailmasta panemalla kesken lopu!
Ei kannata turhia tuumailla! ...niin ja vaihtelu virkistää!!
Näin miehenä tunnistan aloittajan näkökulman hyvin. Olin itse samassa tilanteessa: ensimmäinen seurustelukumppani petti vuosikymmenen suhteen jälkeen. Nainen muuttui siinä saman tien jollain tavalla inhottavaksi ja aloin nähdä hänessä puolia, joilla ennen ei ollut merkitystä. Näkisin asian niin, että pettäminen rikkoi suhteesta sen kauneuden, tai puhtauden, ja tietyllä tavalla poisti sen suojaavan verhon, jonka rakkaus tarjoaa. Nainen ei enää näyttäytynyt minulle yksinkertaisesti enää sellaisena ihmisenä, jota kunnioittaisin, ja jonka kunnioittaminen peittäisi ne pienet vajavaisuudet joita meissä kaikissa on.
Näkisin, että tilanteeseen vaikuttaa melko vahvasti oma suhdehistoria. Jos ei itse ole koskaan ollut irtosuhteiden perään, tuntuu toisen syrjähyppy jotenkin kahta pahemmalta teolta. Itse olisin vielä voinut ehkä kovan työn jälkeen sietää ihastumisen ja henkisen pettämisen, mutta konkreettinen fyysinen pettäminen vain lopetti tunteeni kuin veitsellä leikaten. Jos olisin itse sinkkuaikoinani hyppinyt sängystä toiseen, ei seksi, ja sitä kautta toisen pettäminen, ehkä tuntuisi niin kamalan kummoiselta asialta. Mene ja tiedä.
Sinuna menisin ehdottomasti parisuhdeterapiaan - ja nimenomaan ensin yksin. Naisesi vaikuttaa hyvin laiskalta käsittelemään asiaa, eli saisit puhuttua ajatuksistasi hieman täsmentyneemmin ja muutenkin puolueettomammin. Älä jää missään nimessä parisuhteeseen, jos rakkautta ei ole! Elämme vain kerran, ja sen viettäminen ilman rakkautta on suuri menetys.