kuka maksaa ja mitä

Niinpä..ei se lopu, ennen kuin lopetat eli aloita heti tänään ja jätä ostamatta ruoka. Syö itse ulkona ja käy iltapalalla vaikka mäkkärissä ja jätä toinen tyhjän päälle..jos kaapissa on ruokaa syö kaikki pois nirsoilematta ja pidä huolta, että uutta et hanki..jätä netti maksamatta, tai jos se on nimissäsi, niin katkaise..toinen huomaa äkkiä kun ei toimi. :)

Meil minä maksan vuokran ja sähkön ja muija ostaa ruuat. Ostan kyl itell jotain ruokia mitä tekee mieli usein.

Mä tienaan enemmän (en mitenkään hurjan paljon, mutta kuitenkin). Niinpä maksankin enemmän. Pidän kyllä tärkeänä sitä, että vaikka mieheni tulot ovat tällä hetkellä ihan olemattomat, hän kuitenkin osallistuu yhteisiin menoihin.

Ollaan puhuttu, että jos tulot tasaantuvat, laitetaan yhteinen tili ja maksetaan puoliksi. Koskaan ei tietysti tiedä, miten päin asiat kääntyvät. Ylipäänsäkin raha-asiat kannattaa puhua selviksi, etenkin jos rahankäytön tavat ovat puolisoilla erilaiset. Toinen ei välttämättä ymmärrä ihan pienestä vinkistä (tai viidestätoista), että omassa rahankäytössä olisi jotain petrattavaa.

miksi teillä toinen ei maksa? Ei tuloja?

Nuo raha-asiat pitäisi selvittää ennen yhteisen katon alle muuttamista.

Mennäänkö sitä vääristä syistä yhteen, sitä pitäisi ajatella. Seksi ei riitä saman katon alla asumiseen, siihen tarvitaan arjen asiat mukaan, jotta elämä jotenkin sujuu ja kitkaa saattaa tulla vaikka olisi kuinka hyvin sovittu ja suunniteltu, joten järkeä siihen yhteen muuttamiseen ja harkintaa, eiköhän se tapailu ja yövieraana olo silloin tällöin ole paljon jännenpää. Silloin ei tarvitse näistä asioista edes jutella, suhteen kehittyminen sitten kertoo, tuleeko pari vai ei.

Kumpikin maksaa jotain.Minä tosin enemmän.

Minä maksan asumiseen liittyvät kulut (vesi, sähkö, netti, kiinteistöhuolto, remontit, vakuutukset, kalustehankinnat jne)

Yhdessä maksamme saman verran "kotitilille", josta maksamme ruuat, pesuaineet, wc-paperit ym. päivittäistavarat.

Tämä on oikeastaan jäänyt näin, koska mies muutti omistusasuntooni ja monipuolisista keskusteluista huolimatta kustannusten jako jää noihin päivittäistavaroihin. Pakko lisätä että mies tietysti myös syö enemmän ja KAIKEN, mitä tuon varalle esim. jotain ateriaa varten. Sitten kun alan laittamaan, niin huomaat että tarveaineet on salaa herkulteltu. Ärsyttävää.

Onko sille pakko tarjota ruokaa? Sanot, etteivät sinun rahasi riitä hänen ruokkimiseensa. Mies käyttää hyväkseen ja te kyselette, mikä neuvoksi.
Toisaalta, jos on noin tyhmä nainen, ettei itse ymmärrä tulevansa raskaasti hyväksikäytetyksi, niin kaipa te sen sitten ansaitsette.
Namisuu on löytänyt tyhjäpään.

Ei oo hyvä parisuhde jos raha riitauttaa.. Meillä hoidetaan vuokra, laskut ja ruuat siten kummalla sattuu olemaan parempi rahatilanne tilillä.

Meillä mies tienaa jonkun verran enemmän kuin minä, mutta suurinpiirtein puoliksi laitetaan kaikki kulut. Ja siis ihan siitä syystä että miusta on ihan oikein saada nauttia rahoistaan. Jos tienaa enemän, niin silloin on käytettävissäkin enemmän rahaa ja se on ihan ok.
Tottakai jos tilanne olisi niin että mä tienaisin vaikka 1t kuukaudessa ja hän vaikkapa 5t, niin silloin meilläkin jakautuisi enempi hänelle ne kulut.

Minä saan käteen kuukaudessa 460 euroa opintotukia ja päälle 300-400 e palkkatuloja. Mies tienaa nettona 2600. Vuokran, sähkölaskun, nettilaskun ja kaikki talous- ja ruokahankinnat laitetaan puoliksi. Sanomattakin selvää, että minulla tekee tiukkaa kun taas mies on hankkimassa milloin mitäkin leluja ja muita vempaimia itselleen, käy ulkona syömässä jne. Olen yrittänyt tästä monesti sanoa, koska mielestäni on niin ankeaa ettei minulla ikinä ole henkilökohtaista rahaa käyttööni (että voisin ostaa vaikka vaatteita, kosmetiikkaa tms. juttuja joista ilostun tai käydä ravintolassa kaverien kanssa), mutta silloin mies ottaa esille sen miten aina kustantaa minulle ulkomaanmatkoja ja JOSKUS ostaa jotain pientä tai maksaa ravintolaillan. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin jos raha olisi minun käytettävissäni. Sitten jos joskus on vähän ylimääräistä rahaa jostakin ja käyttää sen nyt vaikkapa uusiin kenkiin tai lentolippuihin ulkomailla asuvan kaverin luokse, tulee kauhea syyllistys siitä että "onhan sulla rahaa, mä aina ostan meille yhteisiä juttuja ja sä et koskaan halua käyttää rahaa niihin". Onhan se varmaan hänen vaikea tajuta, kun itse ei tarvitse valita ostaako itselleen uuden maastopyörän vai meille yhteisen loman...

Meillä maksetaan KAIKKI puoliksi: vuokra, sähkö, vesi ja ruokakulut. Minä opiskelen ja käyn töissä, miehelläni on säännöllinen palkka. Mieheni siis tienaa minua enemmän, mutta molemmat käytämme omiin menoihin omia rahojamme. Kumpikin saa käyttää rahansa, miten lystää. Ei tulisi mieleenkään pyytää mieheltä rahaa johonkin.

Tilanne olisi ehkä toinen, jos jompi kumpi olisi pienen lapsen kanssa kotona. Silloin ymmärtäisin toisenlaiset säännöt, jos toisen tulot radikaalisti laskisivat.

Varmaan harvoin menee näin, enkä itsekään oikein vieläkään sulata asiaa, että mies maksaa käytännössä kaiken. Olen aina tottunut maksamaan omat menoni, mutta nyt ei. Avokkini ja kihlattuni, tienaa yli 10 000€ kuukaudessa, minä tienaan 2500€. Ja huomautuksena, en tiennyt hänen tuloistaan kun aloimme seurustelemaan.. Eli en ole rahan perässä. Hän maksaa omistusasuntonsa vastikeen, sähköt, vedet, vakuutukset, auton ja kaikki sen kulut, ruokamme, kodin hankinnat ym.

Hän vain ei halua että minä maksan mitään.. Lähes ainut mitä maksan, on oma vaatimaton puhelinlaskuni ja mitä nyt joskus ostan itselleni, vaatteita, kasvovoiteita, kasvohoitoja ym. pientä.. Hän vieläpä ostelee minulle timanttikorviksia ja kukkia.. Tuntuu välillä olo ihan prinsessalta.. Olen vain aina tottunut pärjäämään omillani, en koskaan ole tuhlannut rahaa ja olen aina säästänyt.. Hänen ansiostaan, minulla jää lähes kaikki rahat säästöön.. Enhän tietysti voi valittaa, hänellä on suuri sydän ja tahtoisin hänet vaikka meillä ei olisi paljon rahaa.. Ja jos joskus menemme naimisiin, suostun tottakai avioehtoon, jos hän sellaista pyytää, eiväthän ne minun ansaitsemiani rahoja ole. Molemmilla on hyvä näin, ilman papin aamentakin. Lapsi saatetaan kuitenkin laittaa aluilleen ennemmin, sitä molemmat enemmän kaipaamme..

Meillä mies opiskeli, minä maksoin seurusteluaikaan mm.ravintolailtoja ja leffoja. Yhteinen koti maksettiin puoliksi siihen asti, kunnes mies jäi työttömäksi. Sitten minä maksoin kaikki kulut, miehen rahat menivät kaljaan. Nyt ollaan eroamassa, koti on molempien nimissä, joten minä olen häviäjä.

Palstasta riippuen ymmärrän että kyseessä on avoliitto. Siis et ole velvollinen elättämään toista. Lakkaat maksamasta hänen puolestaan.
Istuta hänet kuuntelemaan. Kerro hälle että hänen on maksettava puolet talouden menoista tai saa etsiä itselleen uuden elättäjän.

Tämä kaikille avoliitossa eläville.
On uskomatonta että avoliitossa toinen elättää toista tosta vain, (näin valitettavasti on liian usein. Tai että on yhteiset rahat.) Niin kauan kun olette avoliitossa, niin muistakaa ettei teillä ole yhteistä omaisuutta jos sitä ei ole ostovaiheessa kummankin nimiin laitettu. Ei yhteistä velkaa, jos ette myös omista yhdessä (oltava kauppakirjassa) velalla ostettua asiaa.

Ei yhteistä rahaa eikä missään nimessä yhteistä tiliä. Tällä ei ole mitään tekemistä sillä ettettekö rakastaisi toisianne. Rakkaus ja raha-asiat tulee pitää erillään.

Jos/kun sitten ero tulee avoliitossa, niin omaisuus jaetaan sen mukaan kenen nimissä ne on. Sitten on turha valittaa että minä elätin sitä,minä maksoin kaiken.

RAKKAUDESSAKIN PIDETTÄVÄ JÄRKI KÄYTÖSSÄ. AVIOLIITOSSA VOI EDES HARKITA ONKO YHTEISET RAHAT VAI EI, MUTTA EI AVOLIITOSSA.

Laita ja pian.
Suomen lain mukaan sinulla ei ole elatusvelvollisuutta avopuolisosta. Älä anna käyttää itseäsi hyväksi.
Täällä joku täti mainitsikin että pidettävä raha ja rakkaus erillään avoliitoissa ja se on totta. Niin se on lainkin mukaan