Nainen: Elokuvat! Mies: Rock!

Voi ei!!! Olette ajautuneet kamalaan kriisiin suhteessanne, missä on sekä huonot että hyvät puolensa. Huonot puolet on se kriisi. Hyvät puolet on, että elokuvarock-kriisi ei ole vierasta ja vaikka se etenisi sairaudeksi asti, sitä pystytään hoitamaan.
Itsehoidolla joskus pariskunnat onnistuvat itsekin, ihan ponnistelemalla, alkaa kestämään sitä että toinen onkin ihan erillinen ihminen! Kyllä! Älä nyt järkyty, se tulee monelle hieman yllätyksenä, mutta (istuudu nyt, jos yhtään huimaa) todellakin, vaikka ihminen menee parisuhteeseen ja lauletaan vanhaa hittiä 2 became 1, ei tule kahdesta yhtä vaan on silti kaksi: kaksi erillistä ihmistä, joilla saattaa olla jopa erimielisyyksiä ja eri kiinnostuksen kohteita, eri kavereitakin.

Tiedän, se on paljon, mutta koitahan kestää.
Jotkut pystyvät käsittelemään pikkuhiljaa tätä asiaa, toisiaan tukien ja kannustaen, iltaisin keskustellen ja asioita purkaen sekä ehkä pitäen päiväkirjaa. Sinäkin voisit harkita sitä, kirjoittaa vaikka vähän tunteita ylös.
Sitten vähitellen heidän yhteiskelonta muuttuukin rinnakkaiseksi eikä symbioosin ja sulautumisen tavoitteluksi. Heistä voi tulla jopa onnellisia, vaikka tietenkin vasta jos tämän symbioosisulautumisen tuoma pettymys käydään ensin läpi ja hyväksytään kaikki surun vaiheet.

Kuitenkin joillain tämä kriisi pääsee pahenemaan itsehoidon ulkopuolelle. Molemmat murjottavat nurkasssa, tuoden ainoastaan toisilleen esimerkiksi julkkisten kuvia ja yrittäen pakottaa toisen kuuntelemaan rock-musiikkia. Seksielämä kuihtuu lopulta, kun toisen pitäisi pitää Pattinsson naamaria tai Depp-naamaria, riippuen haluaako nuorta vai vanhaa lihaa, ja toinen haluaisi rytmittää yhdyntää rock-musiikilla. Kumpikaan ei voi olla tyytyväinen, tyrkyttää vain omia näkemyksiään, todellinen läheisyys katoaa, ja joskus olen nähnyt tapauksia, missä yhteinen asunto on jaettu: toinen puoli on äänieristetty ja siellä soi rock, toisella puolella tapetit on korvannut elokuva-aiheiset julisteet!
Siinä vaiheessa kun omahoito ei auta, on syytä lähteä hakemaan apua. Vakavimmissa vaiheissa tarvitaan parisuhdeterapeutti, yksilöpsykologi, seksuaaliterapeutti ja Miehet ovat Marssista, Naiset Venuksesta kirja, mikä toimii shokkihoitona, milloin pariskunta tajuaa, että siinä vaiheessa kun olemme niin tyhmiä, että tarvitsemme tämmöisiä roskakirjoja itseämme määrittelemään, vika todellakin on meissä itsessämme.

Joten teidän pitää nyt tunnustella maaperää varovasti ja yrittää avata rauhallista keskustelua ja esimerkiksi miettiä myös sitä vaihtoehtoa, että voisiko asiat olla mielenkiintoisia myös epäitsekkäästä katsantokannasta lähtien: siksi että toinen on kiinnostunut. Olla kiinnostunut siis tuntemaan sen toisen maailmaa, eikä vaan itseään. Se on paha ja haasteellinen paikka, tiedetään, miksi avartaa maailmaansa ja olla kiinnostunut mistään muusta kuin itsestään ja omista jutuistaan... Juu! Mutta muista miten kalliiksi tuo terapeuttien määrä tulee. Se motivoi.
Ei tietenkään riitä, että itse ymmärrät tämän, vaan tyttöystävän pitää myös ymmärtää. Jos muu ei alussa auta, voit antaa hänelle tuon kirjan "tätäkö sinä haluat?!" viestillä, yleensä se jo riittää.

Toivotan teille onnea, tulette tarvitsemaan sitä yhtä paljon kuin tahtoa. Itseänikin pelottaa ja hirvittää teidän puolestanne, mutta... Rohkea kananen vieriviä kiviä kissalla eteenpäin, sano mummo.
Tsemppiä.

.

"Uskon että rautalankamuzakki on ohimenevä ilmiö"

.

Voi pyhä jysäys sentään...
En kuule ollut minäkään kiinnostunut prätkistä vaikka mies oli ja hän taas ei tiennyt tuon taivaallista eläinlääketeiteestä, joka on mun intohimoni. Mutta niin vaan ollaan kuule eletty jo 28 vuotta onnellisesti yhdessä, eikä me ajateltu edes sillon 20 ikäisinä penikkoina, olevamme jonkun "jännän äärellä", koska emme olleet heti kuin paita ja prse!
Asenne ja tunneside teidät yhdessä pitää, eikä joku *itun "jännä"!