Miten pitkäaikaistyöttömät pärjää?

Seitsemän vuotta ja jostain on tinkaistava, jos käy tukijaksossa esim. baarissa, hajoo kotoo jotain ja kirppikset on käynyt tutuiksi, uudet on niin kalliita.

Ukon rahapussilla on käytävä. Tuli opeteltuna työssöoloaikana sellainen kulutustaso, että päiväraha ei riitä. Pikkuhiljaa downshiftataan ja opetellaan tulemaan toimeen pienemmällä.

Olen juuri pudonnut työmarkkinatuelle eli pari vuotta nyt työttömänä ollut. Töissäollessa makseltiin asunto ja muuta tarpeellista siipan kanssa. Siippa on nyt edelleen töissä, jää eläkkeelle viiden vuoden sisään. Aikuiset lapset ovat jo muuttaneet omilleen, joten tässä pärjätään kohtuullisesti. Kulutustasoni on aina ollut vaatimaton ja sellaisena se pysyykin. En polta enkä juuri muitakaan pahoja tapoja omaa. Johonkin kivaan on joskus varaa siipan kanssa.

Pari vuotta työmarkkinatuella. Siinä rytäkässä käytettiin vuosien säästöt pikkutilan ostamiseen. Kunhan päästään kolmen asunnon loukusta, ehkä hiukan helpottaa. Ihan yksin en tietysti olisi pärjännyt kauan. Kumppani on eläkeläinen, mutta tekee silloin tällöin keikkaa. Työtönhän ei voi tehdä edes sitä, menettämättä tukiaan.

Ihanaahan täällä maaseudulla on asua. Raatamista tämä on, mutta tällaista haluttiin ja tässä nyt olemme. Rahanpuutetta lukuunottamatta tunnen eläväni unelmieni täyttymystä.

Kymmenkunta vuotta pätkätöissä ja työttömänä, joskin ansiosidonnaisella. Vajaat kaksi kolmasosaa ajasta työttömänä. Pisin työssäolojakso on ollut puolitoistavuotta, kun sain määräaikaisuutta jatkettua. Nyt työttömänä taas vuosi ja 3 kk.

Onneksi oli talot ja autot maksettuna, kun ehdin olla aikoinaan toista kymmentä vuotta hommissa, niin on pärjätty. Keikoilla olen käynyt ympäri Suomea ja voisimme muuttaakin, jos löytyisi pysyvä työpaikka.

Päivärahalla keikutellaan.

Siitä maksetaan lasten lukio maksut, siis kirjat, matkakulut, sekä tietysti kaikki normaalit peruslaskut.
Jos / kun tulee esim: hammas/terveys lääkärille menoja, niin ei tarvi kuvitellakkaan, että vois mennä. Elikkä kädestä suuhun menetelmällä eletään.

Mutta, on opetettu, että ei pidä rutista, kaikkea pitää katsoa positiivivestä kulmasta. Se on oikein.

no, kun on aina ollut köyhä, niin mikäs siinä. Pienestä pitäen on opittu harrastamaan vain "ilmaisia" huvituksia. Pari vuotta olin todella hyväpalkkaisessa työssä, niin heti jäi suuret säästöt. Joilla nyt on elelty, kun ei kehtaa hakea tukia (toisin kuin hyi hitto isopalkkaset pamput jotka hakee tukia! koska kyllähän heille lapsilisät kuuluu vaikka olis muutenkin varaa vaikka valaa se muksu platinaan mutta samaan aikaan pitävät vähävaraisia, työssäkäyviä perheitä "tukiloisina" tätä on nähty.)

Tuollaiset "downshiftaajat" lähinnä ärsyttää. Jotka jää "hyvää hyvyyttään" valtion suojatyöpaikastaan työttömäksi jostain isopalkkaisesta hommasta, ja vetää isot lainat kun on pakko jatkaa jotain golf jäsenyyksiä ja ei vaan voi vaihtaa sitä turhake autoa pienempään... kuvottavaa.

Jotkut pärjää, jotkut ei. Suoraan opiskelun jälkeen aina työttömänä ollut henkilö, tuttuni, on masentunut, laihtunut, eristäytyy, kuihtuu. Sosiaaliset suhteen työssäkäyviin vaikeutuneet. Sadat hakemukset eivät tuota tulosta. Kun ei ole rahaa, ei voi osallistua samoin, kuin työssäkäyvät.

vanhaa opintolainaa maksan sossun rahoilla pois, ihan helvettiä tää työ tarjonta. joka puolelta kuuluu työharjoittelupaikkoja mutta ei palkallista työtä.

Kun tulee osallistava sosiaaliturva niin kaikille halukkaille ja haluttomille löytyy kyllä töitä. Rahaa tosin ei löydy. No eipähän suomalaiset ainakaan liho, kun ei ole rahaa ruokaan.

miehellä nykypäivän suomessa työttömällä mahdotonta ees yrittää ees etsiä naista itelle..kaikki sinkkunaiset ovat laittaneet lihansa myyntiin,eri hintalapuilla. tämä on nähty esim baareissa.

Ja monikohan noista ylläolevista kirjoittajista äänesti maatamme mukaan Euroopan Unioniin?
Siis siihen jossa ei tunneta sanaa lama, vaan saamme lisää työpaikkoja, paremmat palkat jne jne....

5 vuoden työttömyys, jonka yksi pätkätyö katkaisi hetkeksi.
Minä työtön. Vaimo työtön. 2 alle kouluikäistä lasta


Pärjätään.. Mitään uutta ei voi kyllä ostaa. Kirppareilta vaan. Lasten vaatteet myös tuttavilta käytettynä.
Omat vaatteet.. 2 housut riittävät kunnes toiset kuluvat rikki. 1 kesätakki ja 1 talvitakki.
Turha kuvitella, että voisi matkustaa tai mitään erityisen kivaa.
Lapset pääsivät sentään kerran junaan ja tivoliin tänä vuonna. Mutta kallista sekin oli.

Elää siis voi. Mutta paljoa mitään ei voi tehdä.

Viidettä vuotta työttömänä. Asun yksin pienessä kunnassa.

Tuet 850 euroa kk. Työttömyys ja asumistuki.

Vuokraan menee karkeasti puolet, loput menee ruokaan, puhelimeen, sähköön ja nettiyhteyteen. Kun on asunut aina yksin ja ollut "köyhä", en siis päivääkään töissä, niin ongelmaa selvitä ei ole.

Kaupassa voi säästää valitsemalla kauppa ja tarjouksista voi napata hieman varastoonkin. Sähköä ja puhe/nettiliittymää voi kilpailuttaa. Joskus on varaa käydä Virossa tai Ruotsissa, mutta pahemmin ei matkustaminen onneksi kiinnosta. Asun vuokralla. Autoa tai ajokorttia ei ole.

Pari kymppiä menee viihteeseen eli musiikkiin ja elokuviin kuukaudessa (tilauspalvelut). Vaatteita yms. en osta, sillä niitä on kaapit täynnä ja uusia voi pyytää joulu tai syntymäpäivälajoina jos jotain vaatetta erityisesti tarvitsee.

Elää tuolla, mutta kavereita ei ole. Toisaalta enpä enää osaa sellaisia enää kaivatakaan, ei ne kummiskaan lähde metsään retkeilemään. Pyörällä pääsee lisäksi matkailemaan kylät ja kaupungit läpi lähistöltä. Ihan ilmaiseksi. Ruoan teen itse, valmisruoat eivät ole ruokaa.

Minä olen 23.

Minä olen valmistunut myyjän ammatiin kauppaopistosta ja ensityöhakemus vedin pikkuruokakauppaan. Sain tylyn vastauksen myymäläpäälliköltä että "MENISIT SINÄKIN VAIKKA TAKAS KOULUNPENKILLE, KUN EI TYÖKOKEMUSTA NÄYTÄ OLEVAN". Hei anteeksi, mutta millä sitä työkokemusta saa, jos ei kukaan ota töihin?

Minä olen laittanut satoja hakemuksia ja käynyt haastatteluissakin, mutta työtä ei heru. Yksi firma sanoi, että voit tulla harjoittelemaan jos haluat, mutta me "haetaan nyt näin harjoittelijoita" vaikka tuossa ilmoituksessa lukikin toistaiseksi voimassa oleva työsopimus.

Minulla on työkokemusta mm. mainostenjaosta, mutta mitään alan hommia ei ole. Olen yrittänyt kaikkeni hakea työtä, mutta kukaan ei ota. Osalle ei kelpaa se, että minulla ei ole autoa. Minä sanon, että voin tulla pyörällä. Ei. Pitää olla auto. No ei ole rahaa sellaiseen enkä halua autoa. Minulla on lisäksi keskittymisvaikeuksia joskus, joten en osaa tarkkailla liikennettä.

Nyt olen luovuttanut ja haen vain oikeasti kiinnostaviin paikkoihin. Työkkärissä sanotaan, että tälle nyt ei mahda mitään ja meiltä nyt ei varsinkaan kannata työtä kysyä, kun me ei olla työhönottajia. Niin se laitos on ainakin turha. Mutta tosiaan ei minulla alan kokemusta ole ja terveystilanteeni ei ole kovin hyvä. Selkeäongelmia mm. niin en voi tehdä mitään raskastakaan.

Olen sanonut yrityksille suoraan, että jos otatte vain kokeneita. Millä saatte taidon siirtymään sukupolvelta toiselle? Mutta ei ne ota minua töihin, moni muukin istuu työttä, kun ei ole. Ja pitkäaikaistyöttömyyttä kun on, niin vielä vähemmän työnantajia kiinnostaa.

"Pitkäaikaistyöttömän" käsite on käsittääkseni tilastossa sellainen, että tyypit on yli vuoden saanut työttömyspäivärahaa ja minä en ole kuulunut koskaan kyseiseen kansanryhmään, joten en osaa arvioida, että miten tai mitä tai miksi mielipuolisella tavalla tossakin nimettömässä aloituksessa herjataan. Ihan hyvin niillä "pitkäaikaistyöttömillä" varrmaan menee, veikkaan, ne ehtii kirjoitellan nettiin, maineestaan eivät piittaa kun töihin eivät edes halua nimettömän nettikirjoittelun palstoille perusteella ja saavat vielä valtiolta jokainen työikäinen suomalainen työtön enemmän jokainen yhteensä puhtaana kuukausittain tililleen kuin 400 euroa kuussa vuokranmaksun jälkeen käteen tukia - ai mut eihän edes ole vuokraalaisia ne työttömät, vaan ovat heti kun ukkeli on saanut jonkun työn ja akkeli työpaikan, jokainen visvaperse ottaneet keskivertona 500000 asuntolainaa, vaiikka normaalien elämässä yksi hminen pystyy koko elämänsä työuran aikana jos rehellistä työtä tekee, ostamaan istselleen korkeintaan puolen miltsin asunnon, ja siinäkin pitää sit tehdä nelkytvuotta putkeen töitä ja eläkeikään asti.


On minullakin ikäviä työkokemuksia, mutta ne on vaan niitä, että mitäs en vaatinut riittävästi palkkaa tai kunnon kohtelua. Yhdessä kepu-paikassa tein puol vuotta töitä viikottain yli 40 h työajalla ja pallka oli verojen jälkeen koko puolen vuoden ajalta alle 5000 euroa, eli ei siis kuukaudelta vaan puolelta vuoldetaYHTEENSÄ ALLE VIISITUHATTA EUROA - ja kyseinen firma esiintyy lehdissä, nauran vatipäille jotka niiden tutkimuksia ostaa. Jos ottaisin toimittajaystäviini yhteyttä, niin ne pellet lentäiis niin että seinätsois, koska ystävissäni on palkttuja toimittajiakin, netissä tietydti en ole enkä somessa. itse asiassa missään työpiakassa missä olen olut, en työmärään nähden koskaan ole saanut asiallista palkkaa, vaikka tottakai ystävällisesti muistamiani työpiakoja ovat vaikka yliopisto ja tehdas.

Kun olin parikymppinen, hain töitä rakennuksilta seuraavalla tavalla: kävelin raksalle, menin työmaajohdon parakkiin ja kysyin töitä. Pääsin sekatyömieheksi siltä seisomalta. Hienoa! Enää tuo ei onnistu. Pitää olla työturvallisuuskurssitodistus, tulityöpätevyystodistus, sejatämä todistus, tämätuokurssi todistus jnejne. Poliitikkomme ja byrokraattimme ovat tehneet kaikkensa ettei kukaan vaan pääsisi töihin siltä seisomalta. Ja tämä koskee alaa kuin alaa. Siivoajallakin pitää olla ammatillinen koulutustodistus ja pian myös myrkyllisten pesuaineiden vuoksi jokin turvallisuusalan koulutus. Tämä ei tietenkään koske ulkolaista halpatyövoimaa, koska heitä eivät koske suomalaiset viranomaiset lainkaan. Edes metrin kepillä.

Juu onneksi meilläkin on tää hieno euroopan unionin työvoiman vapaa liikkuvuus...