Biologiaa opiskelemaan?

Niin ja kysyisin vielä, että vaatiiko molekyylibiologia miten erikoisesti kemian asiantuntemusta? Ilmiselvästi jonkin verran mutta onko kemian vaatimuksen verrattavissa biokemiaan?

Aika vapaastihan noita kursseja voi ottaa ja opintokokonaisuuksia yhdistellä, ei ehkä sen puolesta tarvitse suuresti päätään vaivata pääainevalinnalla. Ja jos Helsinkiin haet, niin siellä pääaine valitaan muistaakseni vasta tokana vuonna.

Tyttäreni väsää parhaillaan väitöskirjaa molekyylibiologiasta keskieurooppalaisessa yliopistossa, joten minulla on jotain toisen käden tuntumaa aiheeseen. Hänellä on kemian opintoja taustalla, mutta välttämätöntä se ei ole.
Kaikki mainitsemasi aiheet ovat varmasti kiinnostavia, eikä molekyylibilsasta ole kovin vaikeaa hypätä evoluutiobiologiaan. Yksi ongelma kuitenkin on; miten työllistyä. Työpaikkoja alalla on ainakin Suomessa varsin vähän.

Omasta mielestäni tuolla molekyylibiologian alalla on pakko osata edes jonkin verran peruskemiaa, muuten ilmiöiden pohjimmainen ymmärtäminen jää pakostakin vajaavaiseksi.

Alalle itse kouluttautuneena kehottaisin vielä miettimään toisen kerran. Työllisyystilanne on valitettavasti todella huono, eikä se näytä olevan kovin pian mihinkään paranemassa. Toki ala ja asia on tosi mielenkiintoinen, mutta vähän turhalta tuntuu nykyään että niin monta vuotta käytti koulutuksen hankkimiseen, jolla pääsee keskimäärin vain alipalkattuihin pätkätöihin. Yhtä työpaikkaa hakee lähemmäsä 100 ihmistä, kaikki tosi päteviä. Tule siinä sitten valituksi. Minä kun alaani valitessa en hölmönä ottanut kaikkia elämän realiteetteja ihan huomioon ja uskoin että innostus kantaa mihin tahansa...

Opiskelukavereiden kokemuksista olen ymmärtänyt että evoluutiopuoli työllistää vielä surkeammin kuin minun valitsema. Sori että tuli näin negatiivinen viesti, mutta itse kun toivoisin että joku olisi asiat selvästi kertonut ennen kuin virhe tuli itse tehtyä.

Parhaiten työllistyy, kun tekee sitä mistä aidosti pitää ja on hyvä siinä!

Solu/molekyyli/ekologia/evoluutiobiologian saralla on ongelmana se, että ne ovat hyviä työvälineitä monella alalla, mutta itsenäisinä aloina työllistävät huonosti, jollet ole todella innovatiivinen.

Ekologia/evoluutiobiologia on enemmän matemaattista mallinnusta yms. ja kaikilla ei nuppi sovi tämän tyyppiseen työhön, matemaatikot ja biometrikot kilpailevat tällöin myös samoista töistä.

Solu/molekyylibiologia on tarkkaa laboratoriotyöskentelyä ja tietokoneavusteista analyysiä. Tämä vaatii näppäriä sormia ja pitkää pinnaa. Sovelletaan useilla aloilla mutta kilpailet ns. vahvempien substanssiosaajien kanssa. Peruskemian taidot ovat välttämättömiä työturvallisuuden vuoksi ja hyvän tutkijan tulee ymmärtää jo enemmän.

Jos haluat järeän luokan tieteilijäksi, opiskele proteomiikkaa.. Proteomiikka on tieteen ala, joka tutkii proteomeja eli eliön tuottamien proteiinien kokonaisuutta. Tässä ovat avainsanoja mm:
-Proteiinit
-Biokemia
-Bioinformatiikka

Siis opiskele runsaasti biokemiaa, sovellettua matematiikkaa ja tietojenkäsittelytiedettä. Ja jos olet perso rahalle, niin tämä on hyvä keino tulla multimiljonääriksi.

Työllistyminen on ongelma, ollut aina. Lähestyn eläkeikää ja valmistuin ekologiksi kauan aikaa sitten. Koulutus oli hyvä ja antoi hyvän pohjan tieteen tekemiseen. En kadu. Koko ikäni olen kuitenkin tehnyt muita kuin biologin töitä. Biologiasta väitelleillä tohtoreillakin on nykyisin työttömyyttä. Vaikka ala on kuinka mielenkiintoinen ja vaikka olisi kuinka hyvä omalla alallaan, työllistyminen on epävarmaa. On niin paljon ylikoulutusta.

Kuinka todennäköistä on saada ulkomailta tutkijantöitä?

En suosittele alaa kenellekään - vaikka biologia onkin maailman mielenkiintoisin aihe.

Minulle biologialle hakeminen oli itsestäänselvyys, koska olin ollut siitä aina erittäin kiinnostunut ja pärjäsin koulussa tosi hyvin. Luin myös kemiat, matematiikat ja englannit ym. jatkon kannalta tarpeellisen. Kirjoitin aineesta laudaturin ja selätin pääsykokeen ekalla yrityksellä.

Suhtauduin yliopisto-opintoihin vakavasti ja sain kehuja seminaareista ja tutkielmista. Olin useamman vuoden ainejärjestöaktiivina ja hankin jos jonkinlaista työkokemusta, myös yliopiston ulkopuolelta. Kaikista tuli erinomaiset palautteet. Sivuaineenikin olivat jotain paljon hyödyllisempää ja erikoislaatuisempaa kuin tyypillinen biologia biologia ympsi mantsa ja ne tukivat aidosti työllistymissuunnitelmiani.

Gradu- ja harjoitteluvaiheessa aloin sitten tajuta etteivät intohimo, ahkeruus ja lahjakkuuskaan auta. Meitä koulutetaan aivan liikaa. Varsinaisia "biologin töiksi" tunnistettavia paikkoja on vähän. Voi tietysti yrittää laajentaa näkökulmaansa ja hakea alaa sivuaviakin töitä, mutta samalla kilpailjoiden määrä räjähtää käsiin - lukuisat muutkin luonnontieteistä ja ympäristö- ja terveysalalta valmistuneet hakevat samoja töitä. Monesti heidän koulutuksensa on paljon paremmin työelämän tarpeita vastaava kuin biologeilla.

Töitä tällä alalla saa todennäköisimmin säkällä (ole juuri oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan) ja/tai hyvillä perhe-/kaverisuhteilla.

Jo pelkästään maisteriksi opiskelu vie minimissään sen viisi vuotta. Opiskelu ei ole pelkkää herkkua vaan monesti raakaa työtä. Tuntuu todella pahalta jäädä sen jälkeen palkkiotta, erityisesti jos tiedät tehneesi parhaasi ja tiedostat olevasi oikeasti kyvykäs tyyppi.

Toisaalta... jos joku ala on intohimo, niin aika vaikea on saada itselleen mielenrauhaa ellei koskaan edes yritä. Minä yritin, nyt pyyhin kyyneleet ja jatkan elämässä uutta alaa kohti.

Ekologian alalla työllisyystilanne on erinomaisen huono, kun vuosikymmeniä on koulutettu ekologeja liikaa.