Ystävyyssuhteet aikuisena

Mulla on 2 ystävää säilynyt noilta peruskoulu ajoilta. Mutta emme näe usein pitkän välimatkan takia.
Sama juttu opiskeluaikoina muilla on iso kaveriporukka jonka kanssa vietin aikaa päivittäin koulun jälkeen. Tuolla porukalla tuli käytyä baareissa ja vietettyä vapaa-aikaa. Muutin opiskelun päätyttyä taas uuteen paikkaan asumaan. Enkä ole täältä nykyisesta asuinpaikastani löytänyt uusia kavereita.

Mutta olen tutustunut netissä uusiin ihmisiin kaverimielessä ja matkustanut heitä tapamaan. Yhden parhaimmista kavereistani löysin täältä suomi24 chätistä. hän asuu toisessa kaupungissa.

Itsenäinen ihminen ei haali ketä vaan kaveria lähipiiriinsä. Tosi ystävät ovat tosi harvassa niistä kannattaa pitää kii eli olla myös ystävyyden arvoinen hänelle eli luotettava ja lojaali ennenkaikkea. Se vaan, että sinkku nainen ja tosi ystävä mies niin aina kuvitellaan suhteessa olevan muutakin kuin ystävyyttä, pyyteetöntä auttamista ja henkistä tukea puolin ja toisin;))

"
Välillä oma tilanne myös hävettää, eikä sitä haluaisi hirveästi mainostaa muille. Asia on jarruttanut myös kumppanin hakua siinä mielessä, että väistämättäkin sitä ajattelee, että mitä se tuleva kumppani ajattelee tilanteestani varsinkin jos hänellä itsellään on suuri ystäväpiiri. Luokitellaanko minut samantien joksikin omituiseksi friikiksi tai muuten vain tylsäksi seuraksi, jonka kanssa kukaan ei viihdy..Kuinka suuri turn off tällainen asia on? "


Minä olen tuon kokenut kerran tapailin miestä samasta kaupungista.
Aluksi kaikki meni hyvin ja ehdin ihastua tähän mieheen.
kun hän sai tietää että minulla ei ole samassa kaupungissa kavereita.
Hän laittoi välit poikki minuun ja ilmoitti että parempi että emme ole enää ikinä missään tekemisissä. Tällä miehellä itsellään oli paljon kavereita ja tapasi heitä monta kertaa viikossa.

Itse en pidä kokoomuksen äänestäjiä ystävinä saatika ihmisinä, muiden kanssa tulen hyvin juttuun, jopa keskustalaisten kanssa.

Lähes kaikki ystäväni on ala-asteelta asti joten voin yhtyä tuohon statementtiin että ystävien saanti on vaikeaa.
Toisaalta en tiedä olenko edes yrittänyt hirveästi, aina ollut mielessä vain tyttöystävän saaminen.

Nuooa on peruskoulusta, lukiosta ja yliopistolta ystävät viel tallessa MUTTA jokaisesta työpaikasta on jääny vähintään yksi ystävä lopouelämäksi. Eli suosittelen työkavereihin tutustumista. Ne voi olla tosi ystäviä. 14 vuotta on jo työkaverit ollu lähimpiä ystäviä vaikkei 13 vuoteen olla ees samas työpaikas oltu.

Ystäviä? Ehhhkä...muutama. En ole siihen enää liiemmin "panostanut". Aihe on jäänyt kohdallani vähän omaan aitaukseensa. En vain ole ylläpitänyt ystävyyden liekkiä. Oikeastaan, näen ystävyyden enemmänkin tai yksinomaan luottamuksen kannalta. Voinko luottaa tuohon henkilöön? Pitääkö hän sanansa? Pitääkö hän suunsa kiinni? Kuinka pitkälle hän saattaa arvostella henk.koht. asioitani.
Ei sillä, että vaikuttuisin muiden päätöksistä päättäessäni omista asioistani/tekemisistäni. Näen sen vain asioihini sekaantumisena. Vaikuttaa jääräpäiseltä, ja sellainen mmmm....hieman kitsaasti myönnän olevani.
Muutaman sanan tuttavia toki on enemmän, mutta se on taas oma lukunsa.

Kyllä nyt sosiaalisen mediaan aikakautena on kyllä helppo saada ystäviä samassa elämäntilanteessa olevista ihmisistä. 30-vuotiaana kun seurustelin ja kaikki bestikset myös, niin silloin kieltämättä oli hankalaa tutustua uusiin. Ja tuossa iässä kaikki ovat niin tiukasti parisuhteessa ja perheenperustamisessa kiinni.

Nykyään olen siis yli 40-vuotias ja saan ihmisiä helposti innostettua sinne tänne.
Ja FB:n kautta tulee pyydettyä/sovittua.

Oma kaveripiirini muotoutui pääosin 15-16-vuotiaana ja on pysynyt koossa näihin päiviin asti. Lisää kavereita jäi opiskeluista ja intistä. Niiden kautta olen saanut uusia kavereita vielä lähes nelikymppisenäkin. Töistä on lisäksi löytynyt muutama kaveri.

Se on kyllä totta, että uusia ystävyyssuhteita syntyy aina vain vähemmän. Enemmänkin sellaisia johonkin työhän tai harrastukseen liittyviä tuttuja, joiden kanssa ei muuten olla tekemisissä.

Oon tosi huono ystävyyssuhteita oma-aloitteisesti luomaan ja ylläpitämään, joten eipä siltä saralta oo elämässä oikein kukoistanut.
Yksi kaveri on pysynyt kouluajoilta, muutto pois vaikutti asiaan. Toiseen kaveriin tutustuin tämän kouluaikaisen kaverin kautta. Loput kaverit löytynyt töiden kautta, heidän kanssaan ei kuitenkaan kovin paljoa ole tekemisissä vapaa-aikana.
Enkä ole vielä löytänyt mitään muutakaan keinoa miten kaltaiseni huonosti tutustuva ihminen löytää lisää kavereita ja saisi heidät pysymäänkin kavereina.

Mulla on pari todella läheistä ystävää ala-asteajoilta lähtien. Sitten on muutamia hyviä kavereita ja paljon tuttuja ja puolituttuja. Vanhoista työpaikoista on muutamia kivoja ihmisiä pysynyt elämässä. Erään harrastuksen mukana tuli parisen kymmentä ihanaa ihmistä mun elämääni muutama vuosi sitten.

Olen aika sosiaalinen ja tutustun helposti ihmisiin, tuttavatasollehan ne nykyään jää. Vietän aikaa enimmäkseen yksin, muutaman kaverin kanssa tai perheenjäsenten seurassa. Olen kyllä aktiivinen ja lähden helposti vaikka puolituttujen houkuttelemana tutustumaan toiseen kaupunkiin tai viikonloppureissulle mökkeilemään isolla porukalla, josta olen tavannut ehkä yhden ihmisen vuosia sitten.
Kivaa kun ihmiset muistavat mut ja pyytelevät mua mukaan erilaisiin juttuihin. Itse saattaisin olla vähän laiska pitämään yhteyttä, mutta onneksi on sosiaalinen media :)

Mullakin tuli tuosta ruiskukasta mieleen Kokoomus, mutta se asia näköjään jo käsiteltiin tuossa yllä :) Asiahan koskee ystävyyttä, mutta tuli myös mieleen että mielenkiintoisesti puhutaan tyttö- ja poikaystävistä sekä nais- ja miesystävistä kun seurustelukumppaneista on kyse. Joskus ennenhän taidettiin puhua enemmän kihlatuista, morsiamista ja sulhasista, kun avoliittoja oli hyvin vähän ja mentiin pikaisesti naimisiin. Kuulostaa minusta jotenkin hassulle ja hullullekin, jos joku puhuu tytto- tai poikaystävänä jostain huomattavasti päälle 20-v henkilöstä.

Asiaa ei välttämättä ensisjaisesi mielletä niin, koska on kyse paljon muustakin mutta jos seurustelukumppaniaan kutsuu esim. mies- tai naisystäväkseen tai vaikkei kutsuisikaan, niin seurustelusuhdehan on sitä ystävyyttä tai ainakin läheisyyttä käsittääkseni kaikkein syvimmässä muodossa. Ystävyyttä jota kumpikin sukupuoli arvostaa.

itse en kaipaa kavereita paitsi iki omaa naista joka olisi paras kaverini rakastettu salainen rakastajatar ystävä tuleva vaimoni sen kanssa haluan tehdä aivan kaikkea yhdessä muita kavereita en kaipaa

Ei minkäänlaisia enkä mitenkään. En ole myöskään koskaan päässyt nussimaan. Nämä asiat liittynevät toisiinsa.

itse saisin kyllä kavereita väkisin tullaan juttelemaan ja pyydetään mukaan mutta en jaksa olla teko pirteä ja teko naurua ja naiset on kummia menee vaikka pankkiin ja hymyilee niin naisvirkailija minulla on mies ja lapsia mitä sekin tarkoittaa yritän olla vain ystävällinen ja hymyilen eritoten jos hymyilen koville mimmeille romani naisille tai vankila naisille tai juhlija naisille ei tarvitsisi kuin sanoa mennään kaljalle niin naisen saisin mutta kun en juo olen maito miehiä mustanaamiokin tilaa aina baarista lasin kylmää maitoaolen yhden naisen miehiä mutta taidan olla lässy lasse

Olen samaa mieltä että on vaikeaa löytää ystäviä aikuisena. Perheellisillä ja työtätekevillä on yleensä niin kiire että heiltä ei irtoa juurikaan aikaa kun ehkä pari kertaa vuodessa. Muutaman ikisinkun tai pitkäikäisen sinkun tunnen, joilla on sitä aikaa sitten enemmän.