On se kummallista, kuinka syksyn ensimmäinen jahtipäivä saa raavaiden miesten mielet kirmaamaan kevätpörriäisen lailla. Ja kielet kalisemaan kuin marttakerhon kokouksessa.
Ei ollut majalla unista naamaa, ei yrmyä jyrmyä. Hommat hoitui sovussa. Kaikki kävi rutiinilla. Papereiden, aseiden ja panosten tarkastus, hengen haisto ja hurraa-huuto. Ja pääasiaan. Minne? Mistä aloitetaan? Viisaita oli paljon, ehdotuksia enempi.
Mutta vanhaviisaas jahtivouti osasi asiansa. Sitä oli jo illalla ajeltu teitä, ja aamusella auton valoissa uudempi lenkki. Ja kyllä oli sudenhetken tienoilla alkanut pakkanen antanut apunsa asiaan. Hivenen koppuraisessa metsäautotien pinnassa ja penkassa oli tuoretta tietoa. Kartat esiin, alueen lenkitys, numerot hattuun ja paikkojen arvonta.
”Mitä saa ampua?” kyseltiin. ”Joka sorttia.” vastattiin. Ja menoksi. Parinkymmenen miehen puna-asuinen tokka levittäytyi aamuiseen maisemaan. Pari terhakkaa norjanharmaata sai tutkan lähettimen kaulukseensa, ja ne vietiin ”motin” laidoille sisäänpäin osoittavien jälkien päälle. Näin se alkoi:
Takapuolen alla reppujakkara, jakkaran alla tukeva torni. Katse käyskenteli edessä olevalla hakkuuaukealla. Koirat ovat olleet irti puolisen tuntia. Radiopuhelimen kuulokkeista tulivat jo ensimmäiset hermostuneet sihinät: ”Onko kukaan kuullut mitään, näyttääkö tutkat missä koirat ovat jne.”
Ei kuulu koirien haukkua, vain korppi, tämä sanansaattaja ja viisas mustatakki lensi yli passiketjun ja ilmoitteli lajikumppaneilleen mahdollisesta päivällispaikasta. Aukon reunalla oleva kohmeinen metsä päästeli omia ääniään, jopa tikan koputtelu sai ylimääräisiä merkityksiä, ja levoton käsi hiplasi Marlinin varmistinta.
Ja sitten tapahtui. Etuvasemmalta kuului huikea haukku. Jysky-uros oli varmaan päässyt aivan saaliinsa häntään kiinni, koska haukku kiihkeästi kohosi miltein falsettiin. Haukku loppui, ja liikkeellä oltiin. Jotenkin huvitti ja hävetti yht aikaa, kun aina sama toistui vuodesta toiseen. Ensimmäisen aamun lähellä oleva haukku sai sykkeen nousemaan toiselle sadalle, hengityksen kiihtymään, ja refleksinomaisen poskelle noston, vaikka saaliista ei näkynyt päätä saati häntääkään.
Haukku jatkui. Nyt selvästi rauhoittuneena. Taisipa pysäyttää. Louskutus oli kuulunut muutaman minuutin samalta kohdalta. Ja hiljeni. Liikkeellä jälleen. Sähköä selkärankaa toi havainto, että haukku siirtyi lähemmäksi passiani. Ja vielä lähemmäksi. Tuntui, kun adrenalia erittyi verenkiertoon.
Iskuri oli vedetty taakse ja varmistin vapautettu. Mielessä liikkui toiveita, kuin rukouksia metsän haltijalle : ”Kun olisi jotain ylivuotisia tai vanhempi sonni. Naaras ei vasojansa näin aukeelle paikalle kuleta.” Taas haukkui, lähellä, edessä aukean laidalla. Sieltä tultiin varmasti.
Pari syvää hengen vetoa. Vasen rukkasen peittämä kämmenselkä tornin kaiteelle, siinä mitä parhain tuki, oikea käsi Marlinin vipulukon kaaren sisällä, etusormi valmiina liipaisimelle vietäväksi. Ja pähkinäpuinen perä puristui sopivaan kohtaan olkapäätä. Silmä vaani kiikarin linssien läpi vastapäistä metsän reunaa.
Siinä se oli, ei muuten olisi huomannut, mutta valkoiset jalat vilkkuivat. Ja tuli kohti. Se oli sonni, sen verran kaukana, ettei piikkejä pystynyt laskemaan. Pysähtyi ja sai seurakseen kiukkuisen koiran. Antoi vähän koiralle kyytiä ja arvioi tilannetta. Se tiesi minun ja naapurieni passipaikat. Olimme tuulen yläpuolella.
Päätös oli tehty. Se lähti kevyttä ravia vasten tuulta. Pyrki miesten välistä matkoihinsa. Ei tiennyt tehneensä väärän valinnan. Tuli mieleen ”Tuntemattomasta sotilaasta” Rokan repliikki : ”Kunhan varjos ossuu tuon närreen kohalle, niin tullee noutaja.” Ristikko seurasi matkalaista. Koira ei ollut onneksi aivan hännässä kiinni. Sen verran lyhyt matka, että ennakkoa vain parran taakse, ja tuttu, tukeva potkaisu, laukauksen ääni, kun parikymmentä grammaa lyijyä kulki halki ilman. Kuusisataa metriä sekunnissa liikkuva luoti osui sinne, minne se oli tarkoitettu. Ja sadan metrin juoksun jälkeen tuupertui sonni huokaisten viimeisen höyryn kyljestään.
Ei muuta kuin alas tornista, reppu pykälään ja kaadolle. Siellä Jysky pöllytti saalistaan, että karvat lentelevät. Irvisteli, kun komensin sitä rauhoittumaan. Sain kiinni tutkapannasta ja livautettua oman remmini pantaan kiinni. Ja vielä irtosi muutama karvatuppo sonnista, ennen kuin ehdin kiskoa koiran kauemmaksi ja kiinni puuhun. Kuusipiikkinen, nuori, ei mikään ränkkäsarvi. On saattanut jo tänä syksynä tapella naaraista, sen verran oli kokoa. Ei muuta kuin 25 senttiä ruostumatonta Martinin terästä pistokuoppaan, ja sitten vastailemaan radiopuhelimen kiihkeisiin kutsuihin.
Selvitin tilannetta jahtivoudille, ja samalla alkoi rähinä, kun nuorempi julppi Remu tuli saaliin jaolle. Se oli kuullut laukauksen äänen ja Jyskyn rähinän, eikä nenän edessä ole ollut mitään vetävää, joten valmiiseen pöytään. Nyt tämä vähäpoika pöllytti sonninnahkaa, kuin olisi sen itse kellistänyt. Ja toinen puuhun kytketty huusi kiukkuaan. Ja minä revin Marlinista kantohihnaa, kun ei kahta koiranremmiä ollut mukana. Pienen petoksen, puijaamisen ja vähäisen voiman käytön jälkeen sain Remun kiväärinhihnassa puuhun kiinni ja pääsin jatkamaan juttujani.
Totesimme, että ensimmäinen ajo oli päättynyt. Koirat olivat kiinni, ja naapuripassin mies saapasteli paikalle. Onnitteli kateellisen oloisena, kiinnitti taittamansa kuusenhavun hattuuni ja totesi ykskantaan: ” Minä pitelen jalkoja, sinä otat mahat pois.”
Mutta se onkin jo toinen juttu.
näin se tänä syksynä alkoi
14
1755
Vastaukset
- syvägurggu
kuoliks se sonni oikeesti *parkuu*
- tukkusutija
tarkoitus on ottaa mahdollisimman nopeasti henki pois. ei hirviin pidä paukutella reikiä kylkeen pelkästään lisävauhdin anatamiseksi.
- syvägurggu
tukkusutija kirjoitti:
tarkoitus on ottaa mahdollisimman nopeasti henki pois. ei hirviin pidä paukutella reikiä kylkeen pelkästään lisävauhdin anatamiseksi.
saisi kirmailla vapaana pitkin metsiä ja maanteitä? Minullekin on kerran hirvi pyrkinyt kyytiin.
Ja lehmät vapaaksi, saisivat tehdä pesän metsään, niinkuin eräs eläinaktivisti (tyttönen) kerran televisiossa sanoi. - peikko
syvägurggu kirjoitti:
saisi kirmailla vapaana pitkin metsiä ja maanteitä? Minullekin on kerran hirvi pyrkinyt kyytiin.
Ja lehmät vapaaksi, saisivat tehdä pesän metsään, niinkuin eräs eläinaktivisti (tyttönen) kerran televisiossa sanoi.voi pyhä sylvi niitä aktivisteja.*pudistelee päätään syvään huokaillen*
helevata soikoon, lehmäthän paleltuis viimestään talven tullen!
takas bilsantunnille ja vasta sitten lausuntoja antamaan! :D
- max-life
Itse en ole koskaan metsästänyt, mutta monet jahtikokemukset kuullut.
Täytyy sanoa, että tuota lukiessani olisin mieluusti sen ristikon läpi katsonut, kuunnellut sydämeni lyöntejä ja koukistanut etusormea! Vaikka metsästäjäluonne en olekaan...
Pirun hyvä tunnelma!- tukkusutija
pari kourallista suppilovahveroita. puristetaan vaikkapa nytkissä liiat nesteet pois. pilkotaan pienemmiksi. silputaan reilun kokoinen sipuli. huitastaan siet ja sipulit panulle, reilu köntti voita joukkoon ja tulta alle. lämmitellään sopivalla liekillä sopiva aika, lisätään hivenen suolaa ja jauhettua mustapippuria sekä tietysti pari desiä kuohukermaa. sitten hautumaan hymyillen.
kaadetusta sonnista on irroitettu kyynärän mittainen sisäfile. siitä pätkästään poikkisyyn suuuntaisesti pari ( tai enemmän) kolmen sentin siivua. niitä taputellaan ystävällisesti nyrkillä hivenen matalammaksi. toinen pannu tulistumaan, sinne nokare voita, ja kun voi ruskettuu, niin fileen palaset pannulle. kolme minuttia ja posken vaihto ja kolme minuuttia ja lautaselle. hivenen suolaa ja pippuria myllystä.
sitten vaan vierelle eilisen päivän valkosipuliperunoiden jämät. ja sienisoossi piffin niskaan.
juomaksi sopii monen moinen märkä. - max-life
tukkusutija kirjoitti:
pari kourallista suppilovahveroita. puristetaan vaikkapa nytkissä liiat nesteet pois. pilkotaan pienemmiksi. silputaan reilun kokoinen sipuli. huitastaan siet ja sipulit panulle, reilu köntti voita joukkoon ja tulta alle. lämmitellään sopivalla liekillä sopiva aika, lisätään hivenen suolaa ja jauhettua mustapippuria sekä tietysti pari desiä kuohukermaa. sitten hautumaan hymyillen.
kaadetusta sonnista on irroitettu kyynärän mittainen sisäfile. siitä pätkästään poikkisyyn suuuntaisesti pari ( tai enemmän) kolmen sentin siivua. niitä taputellaan ystävällisesti nyrkillä hivenen matalammaksi. toinen pannu tulistumaan, sinne nokare voita, ja kun voi ruskettuu, niin fileen palaset pannulle. kolme minuttia ja posken vaihto ja kolme minuuttia ja lautaselle. hivenen suolaa ja pippuria myllystä.
sitten vaan vierelle eilisen päivän valkosipuliperunoiden jämät. ja sienisoossi piffin niskaan.
juomaksi sopii monen moinen märkä.Vaan mulle sitten läpikypsä..! Ajatus tuoreesta hirven verestä, joka tirskahtaa hampaiden välistä..hmm..=)
Kermainen sieni-sipuli-kastike, räiskyvä nuotio... istua siinä tulta tuijotellen ja kroppa päivän touhuista raukeana... Mikäs olis ollessa..!
- Ano-Nyymi
...sitä tuskin minusta koskaan tulisi ja luullakseni en edes kykenisi koko touhua katseleenkaan. Yhden ainoan kerran elämässäni olen pidellyt asetta kädessäni. Yksi ystäväni esitteli hienoa asekokoelmaansa ja otin käteeni kauniisti koristellun pistoolin. Astuin askeleen taaksepäin ja tähtäsin suoraan silmien väliin häntä. Se hetki oli huikea kokemus hallitsemisesta ja vallasta ja joku kummallinen ja itselleni täysin vieras tunne revähti sielussani.Sain nuhtelun ja hän sanoikin, ettei minulle voisi asetta antaa.
Hän asetti pistoolin punaisella sametilla koristeltuun puiseen laatikkoon hyvin hillitysti ja jopa näytti sille, kuin tuo ase olisi jotenkin rakas. Sen minkä haluasin kokea vielä, olisi jousen pingoittaminen ja ampua nuoli suoraan maaliin...zen*läisittäin. Eläimet saavat minulta olla syömättä, jos minun itse pitäisi ne tappaa.
.....istuutuu mättäälle ja poimii puolukoita....- Ano-Nyymi
norMix kirjoitti:
...miesten metsästäjä ;-)
...antaudunkin mieluimmin miehille metsästettäväksi:-)
.....vastinetta kyllä löytyy ....ja pyssyllähän ei miestä saa, niin kuin se laulussa sanotaankin... Ano-Nyymi kirjoitti:
...antaudunkin mieluimmin miehille metsästettäväksi:-)
.....vastinetta kyllä löytyy ....ja pyssyllähän ei miestä saa, niin kuin se laulussa sanotaankin......kun se toinen kaveri ehti ensin! Vai olisiko sittenkin jotain mahdollisuuksia ;-))))
- Ano-Nyymi
Ano-Nyymi kirjoitti:
...antaudunkin mieluimmin miehille metsästettäväksi:-)
.....vastinetta kyllä löytyy ....ja pyssyllähän ei miestä saa, niin kuin se laulussa sanotaankin.......tämä suuri rakkauteni tuli ja lähti,,,tarkoitan, etten taas tiedä milloin näemme, koska työtarjous tuli kauempaa ja oppisopimussuhde" veti herneitä nenäänsä ja hänestäkään ei taas tiedä ottaako edes yhteyttä...
....joten olen ihan vapaata riistaa***
....mitä nyt sydän särkyneenä ja silmät itkuisena jotenkin kykenee jonkunlaiseen flirtti hymyyn ...jos nyt edes siihenkään.....
....lohdutus enemmän kuin tarpeeseen......
''''näin rehellinen ei saisi koskaan olla..... Ano-Nyymi kirjoitti:
....tämä suuri rakkauteni tuli ja lähti,,,tarkoitan, etten taas tiedä milloin näemme, koska työtarjous tuli kauempaa ja oppisopimussuhde" veti herneitä nenäänsä ja hänestäkään ei taas tiedä ottaako edes yhteyttä...
....joten olen ihan vapaata riistaa***
....mitä nyt sydän särkyneenä ja silmät itkuisena jotenkin kykenee jonkunlaiseen flirtti hymyyn ...jos nyt edes siihenkään.....
....lohdutus enemmän kuin tarpeeseen......
''''näin rehellinen ei saisi koskaan olla.....Ikävä tilanne, kun kaikki näytti niin aurinkoiselta. Tuntuu varmasti juuri nyt pahalta. Olen itsekin pahoillani puolestasi. Ihan tosi!
Mutta hei, hellipä nyt itseäsi ensin hetki ja tee jotain mistä yleensä pidät. Lähde sitten vaikka ulos raikkaaseen syyssäähän saamaan voimaa ja rauhaa luonnosta. Sitten se kaverikin saattaa hyvinkin ottaa yhteyttä. Jos hän ei sitten jostainsyystä ottaisikaan, niin mikset itse tekisi aloitetta ja tälläkertaa kertoisi tunteistasi!
PS Sori tuo edellisen kommentin flirtti, ei nyt tullut oikein hyvään ajankohtaan.- Ano-Nyymi
norMix kirjoitti:
Ikävä tilanne, kun kaikki näytti niin aurinkoiselta. Tuntuu varmasti juuri nyt pahalta. Olen itsekin pahoillani puolestasi. Ihan tosi!
Mutta hei, hellipä nyt itseäsi ensin hetki ja tee jotain mistä yleensä pidät. Lähde sitten vaikka ulos raikkaaseen syyssäähän saamaan voimaa ja rauhaa luonnosta. Sitten se kaverikin saattaa hyvinkin ottaa yhteyttä. Jos hän ei sitten jostainsyystä ottaisikaan, niin mikset itse tekisi aloitetta ja tälläkertaa kertoisi tunteistasi!
PS Sori tuo edellisen kommentin flirtti, ei nyt tullut oikein hyvään ajankohtaan.Tälle oppisopimussuhteelle ei niin väliksikkään...johan sitä on kymmenen vuotta harjoiteltu .....en minä sitä itke...
Mutta tämä suuri rakkaussuhde, joka aina ja aina tuntuu jäävän kesken, milloin mistäkin syystä ja nyt työ vie kauemmas...tätä minä suren....
Kävinkin jo ulkoilemassa ....mutta kaipaus ja ikävä eivät vaan hellitä.....
Ketjusta on poistettu 25 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomi julkaisi varautumisoppaan
Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j2382292Kuhmo tekisi perässä
Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä101828Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse671557Onko telepatia totta
Epäilen että minulla ja eräällä henkilöllä on vahva telepatia yhteys. Jos ajattelen jotain hän julkaisee aiheesta jotaki801245- 631124
Missä Kaisa Lepola, siellä filunki ja sekasotku
Näin se taas nähtiin, ajolähtöjen taakse on joka kerta jääneet savuavat rauniot, oli työpaikka mikä tahansa.171108TTK:sta tippunut Arja Koriseva teki erityisen teon kyynelsilmin: "Mä olen ihan järjettömän..."
Kiitos tuhannesti Tanssii Tähtien Kanssa -tansseistanne, Arja Koriseva ja Valtteri Palin! Lue lisää: https://www.suomi161018Nainen, olen niin pettynyt
Ehkä se tästä vielä paremmaksi muuttuu. Yritän itseäni parantaa ja antaa itse itselleni terapiaa, mutta eihän se mitään891004Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos42864- 70852