Kerätään aiheeseen kappaleita, jotka koskettavat tavalla tai toisella sinkkujen elämää.
https://www.youtube.com/watch?v=6hzrDeceEKc
https://www.youtube.com/watch?v=6hzrDeceEKc
Kappaleita sinkeille
Neeno
76755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 76
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=EJhsxtp4TxM
Täydellistä.
Miten tämä liittyy sinkkuuteen?
Olen pelannut skyrimiä vaikka en ole mikään nörde.
Ihmetyttää vaan joidenkin pelien soundtrackit otetaan näin tosissaan, ei avaudu, yritän ymmärtää?
Jaa-a. Yksin pelaat, yksin molemmissa maailmoissa. Sinkun Rauha. Ne kyyneleet joita vuodatin kun tapatin "seuraajani" ja nämä soinnut täydensivät sen yksinäisyyden. Sain tuntea kipua, yksinäisyyttä ja toivottomuutta, vaikka en käynyt ulkona - viemässä roskat. Lohduttomuus, mutta pilkahdus toivoa siellä - täälläkin.
Seurustele ja koita tehdä sama, samalla haikaillen tämän musiikin parissa, kun vieressäsi on joku elävä ihminen tästä maailmasta mussuttamassa tiskaamisesta. Pellejä varten on WOW ja Elderin online!
Luulen että pelleilet, koska kysymyksesi on aivan käsittämättömän urpo. Nörde? Buu
Omistettu sinkuille ja yksin eläjille:
http://www.youtube.com/watch?v=iRSQBjnAE5Q
All Saints-Pure Shores
http://www.youtube.com/watch?v=4KT7AKNfOpI
http://www.youtube.com/watch?v=LRt2jX1kaYo
Olin toisella kymmenelläni, lapsuuden into soittamiseen oli alkanut jo karista ja pianoa tuli pimputeltua enää vain satunnaisesti. Sitten satuin osumaan television ääreen, kun Queenin Montrealin-konsertti vuodelta 1981 tuli TV2:lta.
En hirveästi liioittele, jos sanon, että kyseinen konsertti palautti minut raiteilleni ja teki minusta muusikon.
Sattumalta, jos nyt mikään maailmassa sattumaa on, konsertin vaikuttavin kappale sopii myös tämän ketjun aiheeseen. Kyse on yhtyeen vuoden 1980 The Game -albumin kappaleesta "Save Me", jonka konserttiesitys mielestäni on bändin live-uran huippuhetki.
https://www.youtube.com/watch?v=yUyPyTn-IS4
Kappaleen tekijä Brian May aloittaa sen istahtaen pianon ääreen kitara sylissään. Toisen kertosäkeistön kohdalla mies hyppää ylös ja vaihtaa lennosta pianon pimputtelusta tavaramerkkikitarasoundiinsa. Ja sitten, kun kappaleessa tulee kitarasoolon vuoro, Freddie Mercury kiiruhtaa pianon ääreen antamaan soololle taustatukea ja saattamaan kappaleen loppuun.
Huimaa muusikkoutta! Ja mikä parasta, tämä ei ole sirkuskikkailua, vaan samaan aikaan kappale on yksi bändin tuotannon hienoimmista, ja soitinvaihdokset palvelevat esityksen tarkoitusta.
Myönnän, että edelleen joskus huomaan fantasioivani live-esiintymisestä, jossa alkaisin soittaa jotakin kappaletta pianolla kitara sylissäni.
Tämä on tällaista lapsellista muusikoiden vertailua, mutta meneeköhän historiassa mikään tunnettu bändi Queenin ohi jäsentensä yhteenlasketussa osaamisessa ja etenkin nerokkuudessa? Ei tule omaan mieleeni.
Save me on upea biisi myös. Huomaa, etten itse soita mitään instrumenttia, kosken ollut koskaan aiemmin kiinnittänyt huomiota tuohon, että Freddie menee välillä pianon taakse.
Mikä on muusikon mielipide tästä:
http://www.youtube.com/watch?v=vNsEEvRMtGI
Hieno esitys. Jos tuntee "A Night at the Opera" -levyn studioversion, joka on hyvin "klassillinen" ja pianovetoinen sovitus, niin live-versio on melkein kuin eri kappale, jossa vain on samat sanat ja sävel. Harmi että Montrealissa yleisö oli melko vaisua moneen muuhun keikkaan verrattuna: kappaleesta löytyy paljon kovaäänisempiäkin yhteislauluversioita. (Sekin kertoo jotakin kappaleen hienoudesta, että se ei ollut levynsä hittejä tai edes singlejulkaisu, mutta livenä kaikki osasivat laulaa – ja lauloivat – mukana.)
Melkein kaikki oman muusikkouteni jutut saattaisi voida palauttaa bändiin ja tähän keikkataltiointiin. Muistelen, että tämä esitys innosti minua opettelemaan kitaraa niin, että sillä samaan aikaan soitetaan sekä sointuja että melodiaa/sooloa (kuten May väliosassa tekee). En ollut aiemmin tajunnut, että niinkin voi tehdä.
Saako laittaa toisen biisin? Laitan silti.
http://www.youtube.com/watch?v=u7aNKstBCM4
Uusi tuttavuus. Tykkään. Kiitos.
Ollos hyvä!
On sulla hieno musiikkimaku!
Tulipa muuten Freddietä katsellessa tällainen pohdinta mieleen: lapsena ja nuorena Freddie vaikutti karismaattiselta, komealta macholta. En ehkä edes tiennyt homouttaan silloin. Nykyisin aikuisen silmin Freddie näyttää aika laihalta ja vähän feminiiniltäkin, ei siis enää miltään Tom of Finlandilta, eikä macholta. Ehkä nykyinen body-kulttuuri vielä korostaa laihuuttaan.
Onko naisen silmin tapahtunut vastaavaa mielikuvamuutosta Freddiessä? Oliko hän komea macho teinitytön silmissä? Entä nyt?
Mutta ei tuo vie mitään pois arvostaan, nykyisin linssein katsottuna häntä arvostaa enemmänkin.
Luulen, että minulla on aika keskinkertainen - tai no, tietty omasta mielestä tosi hyvä (heh) - mutta ehkä tavanomaista laajempi musiikkimaku - mutta kiitos :)
En muista ihan tarkkaan milloin löysin Queenin, mutta joskus teini-iässä se kuitenkin oli. Freddietä en kuitenkaan koskaan fanittanut viehättävänä miehenä, niin kuin joitakin toisia artisteja. Fanitin häntä vain ja ainoastaan uskomattoman lahjakkuutensa ansioista - olen AINA rakastanut hänen ääntään, musiikillista lahjakkuutaan ja karismaansa sekä Queenin biisejä.
En tiedä oliko kyseessä naisen alitajunta (yleensä ”haistan” homoseksuaalit melko hyvin) tai vaan liian pitkä kuilu iässä, mutten siis koskaan itse esim. fantasioinut Freddiestä.
Naisen näkökulmasta: hän on aina ollut friikki - positiivisella tavalla. Ei välttämättä ollenkaan viehättävä seksuaalisesti (jopa yök viiksineen kaikkineen), MUTTA hänen karisma on niin jostain toisesta universumista, etten pitäisi mahdottomana että hän olisi kyennyt puhumaan minut(kin) sänkyyn (joka ei ole todellakaan vähän, hah!) JOS olisi halunnut ja jos olisi eletty samalla aikajanalla.
Hänen karismallaan ei siis ole yhtään mitään tekemistä hänen ruumiinrakenteensa tms. kanssa. Olen nähnyt dokkarin (mennyt Teemalla) Freddiestä (suosittelen kaikille faneille), jossa entinen manageri sanoo, kun Freddie oli nobodyna tullut johonkin pubiin UK:ssa ja häneltä oli kysytty että meinaako hän että hänestä tulee kuuluisa, niin Freddie oli nauranut ja sanonut, että hänestä tulee legenda! Ja kuten legenda, hän otti stadionin kuin stadionin, tyystin puhtaalla karismalla. Sama karisma (ja samalla huom nöyryys!) näkyy tuossa haastattelussa - ja näkyy mm. tässä:
http://www.youtube.com/watch?v=EPHJFnob8p8
Freddien lavakarisma taisi olla aika eri maailmasta kuin yksityiskarismansa. Pitääpä taas katsoa noita haastatteluja ym., muistaakseni oli jopa ujonoloinen.
Musamakuhan on makuasia!
Totta, mutta haastattelujen perusteella minulla jäi nimenomaan se mielikuva, että oli olemassa julkinen Freddie - joka näkyi lavalla ja haastatteluissa - ja sitten oli se yksityinen, josta vain hyvin harva tiesi. Ts. haastatteluissa näkyy hyvin paljon se ”diiva” (esiintyjä) joka hän oli, mutta tietysti myös pieniä häivähdyksiä varsinaisesta Freddiestä itsestään (jonka hän kyllä peittää).
Tämä oli muistaakseni yksi syy The Great Pretender - cover-version tekoon.
The great pretender piirtää aika surullisen kuvan Freddien elämästä.
Niin, hän taisi kärsiä aika paljon ulkopuolisuuden tunteesta ja sitten kun hän luotti johonkin, ko. henkilö myi tarinat keltaiselle lehdistölle.
Hitsi, sinähän olet Mercury-wiki!
Marc Terenzi- Love to be loved by you. Tätä kuunnellessa on mennyt monet illat haaveillessa...siitä oikeasta joka soittaa ja laulaa mulle tätä biisiä. Aaaaaah
http://www.youtube.com/watch?v=DOcES8zx2dg
Kunpa saiskin.
Meidät romanttiset kunnon miehet on sosiaalinen paine opettanut siihen, että tuo oli aivan ällöttävän imelän limaista. Suurelta osin vielä nimenomaan naiset ovat haukkuneet rakkauslaulut, joten tuskin tuota kukaan uskaltaa teille soittaa..
Tosin vähän överiksi tuo meni ja itseään toistavaksi näin romanttisen kunnon miehen korvaankin.
Kohta voin väittää tämän ketjun valloitetuksi by K.N. :)
Kai tämä(kin) nyt kuuntelemani voidaan sinkkuuteen linkata:
http://www.youtube.com/watch?v=Eh44QPT1mPE
Jotenkin tuollaisen perus-jampan oloisen Neil Youngin tunteelliset sanat ovat vielä koskettavampia kuin vaikka jonkun, jonka nimi on Terenzi (tosin naamaansa näkemättä tai mitään hänestä tietämättä).
Itselleni uusi:
John Legend - All of Me: http://youtu.be/450p7goxZqg
Ei tosin valitettavasti samalla tasolla aiempien legendojen kanssa.
Loistava veisu. En muista ns. kivoja kommareitasi joille on palsta-asukin helppoa paukuttaa plussaa, koska ovat täyttä helppoutta. Helppojen juttujen kirjoittamisesta antaisin siperiaa, saatana!
Ja se että annatte jollekin plussan on vähän sama kun sanoisitte: Olet ihan kiva, mutta plussaa enempää en voi antaa, koska et vuodata mua! Toivottavasti löydät jonkun, koska sun kirjoitusten perusteella olet aivan loistokundi!!!! :)
Mutta laitoit taannoin Neil Youngin Hurricanen. Omassa top-20 listassa. Maailman parhaimpia biisejä. Tähän kohtaan hymiö mikä on sitä. :)
Loistokundi? :)
Joo, en pyri vuodattamaan. Joskus sitä tapahtuu vaikkei haluaisi tai tarkottaisi ja vaikka joku olisi hurrikaaniksi kutsunut. Mutta niitä ei mainosteta, koskaan, koska se ei voi olla itsetarkoitus. Ymmärrätkö eron? Tai ehkä puhutkin vaan koskettamisesta, mutta vuodat koska olet itse niin sydänverellä tjsp?
Tuosta linkkaamastasi tykkään myös, hyvin tehty kaikin puolin, eikä edes pieni kaupallisuuden tunnun sivumaku (ehkä kuvitelmaani?) haittaa kun on hyvät sanat jne.
Yksi minun suosikkoklassikoista, vaikka vähän surullisempi onkin:
http://www.youtube.com/watch?v=R7f189Z0v0Y
Tuosta pääsikin Elvikseen, joka oli tietysti friikki myös. Jostain syystä friikit tekevät suhteettoman paljon hyvää musiikkia. Mieleen tulee heti myös Michael Jackson. Tämä ei tosin ainakaan näin setämiehen korvin tunnu koskevan tämän päivän wannabe-friikkejä, kuten Lady Gagaa. Onkohan muuten pöllinyt nimensä Queenilta?
Kun kohta kuitenkin jätät meidät, niin:
m.youtube.com/watch?v=TVwkS6AcszY
Höh linkkiä. Willie Nelson - She's gone piti olla.
Jätän nyt ainakin nukkuakseni välillä...
Enpä tiedä onko uusissa hyviä friikkejä, hyvästeistä tuli mieleen tämä:
http://www.youtube.com/watch?v=Ln8Sj_BDUrs
Luin viestisi uudelleen, niin tajusin, että näkökulma oli eri...
eli never mind tuo aiempi viestini :)
ps. älä mieti niitä plussia liikaa
Osaa Blunt laulaa ja tunteella. Mutta friikkiydestään en tiedä.
Hyvää yötä. Itse taisin jo ehtiä unelmoimaan tarpeeksi, kun nukahdin vahingossa liian aikaisin.
Ai niin, samaistatko sinä itsesi esimerkiksi tuossa Willie Nelsonin kappaleessa Willieen vai siihen naiseen, jolle hän laulaa? Itselläni menee ehkä turhankin sukupuolisidonnaisesti samaistuminen.
En oikeastaan samaistu kumpaankaan - ei oikeastaan tuollaisia tilanteita ole ollut, vaikka joku on uutta mahdollisuutta anellutkin. Se on vaan muutoin koskettava biisi (ja tykkään Willien äänestä). Oletko sinä siis kohdellut naisia huonosti?
En nyt tiedä huonosta sen enempää kuin varmaan suurin osa muistakaan ihmisistä. Enkä oikeastaan tarkoittanut vain tuon kappaleen sanoja omalla kohdallani, sinähän sen valitsit :)
Mutta joo, onhan aina jotain parantamisen varaa ja asioita, joita katuu. Kerran erotuskissa myös anelin naista takaisin ja siinä sitten samalla katsoin itsekriittisesti omia tekojani. Ei sillä toivottuun lopputulokseen päästy, mutta siitä jäi avoimuutta itseni ja virheidenikin näkemiseen. Pakon edessä oppi siis tarkastelemaan itseään kriittisesti. Mutta ei sieltä mitään kauheita mörköjä silloin löytynyt ja ne pienetkin olen itselleni antanut anteeksi. Enkä siitä erosta silloista itseäni syytä, vaikka petrattavaa käytöksessä olikin.
Oletko ollut juhlimassa vai mikä valvottaa?
Ai niin, anteeksi, luin huolimattomasti niin jäi huomaamatta tuo "esimerkiksi" :)
Yleisemmin ajatellen riippuu täysin biisistä kumpaan samaistun ja joskus voi käydä niin, että "rooli" vaihtuu kesken biisiä, muuttuu kertojasta kuulijaksi tai toisin päin. Tai sitten tarinassa on vain muuten jotain kiehtovaa, ilman suurtakaan samaistumista. Tajusin juuri, että ainakin viime aikoina olen kuunnellut pääasiassa miesten esittämiä biisejä. Tästähän voisi tehdä kaikenlaisia johtopäätöksiä :)
En ollut juhlimassa eilen, muuten vaan ajantaju katosi fiilistellessä. Yöllä puuhastelussa (tai vaan oleskelussa) on oma hieno tunnelma. Arki vaan rajoittaa jonkun verran noita tunnelmointeja. Entä itse, olitko siis jo herännyt alkuyöstä?
Patti Smith Group - Because the night 1978: http://youtu.be/xACZHv-sLCg
No yöihminen minäkin kai olen. Mutta eilen oli aikaista herätystä, ulkoilua ja kolme olusta, niin nukahdin jo alkuillasta ja heräsin erikoiseen aikaan.
Upea nainen ja upea biisi, hienosti löydetty vaikka yö jo menikin - kiitos :)
(nyt kun muistutit niin sain hyvän syyn kuunnella pitkästä aikaa Pattia enemmänkin).
Tähän vähän erilaista välillä, uudempaa ja suomalaista - lahjakas ja mielenkiintoinen tapaus tämäkin mielestäni:
http://www.youtube.com/watch?v=GYbNRgKfG_Y
Chisu on minunkin salaisia paheitani. Arvostan hänen monipuolisuuttaan: säveltää, sanoittaa, laulaa, soittaa, tuottaakin kaiketi... "Baden-Badenista" lähtien olin myyty: kappale oli höpsö sellaisella viehättävällä tavalla, jolla nykyhittimusiikki liian harvoin on (höpsöyttä kyllä piisaa mutta hurmaavuuden laita on niin ja näin).
En kuitenkaan linkitä sitä tähän, vaan jonkin muun.
https://www.youtube.com/watch?v=MToRGSVm4xk
Joskus HC-ätmi-piireissä Chisua pidetään kaameana feminatsina, lähinnä "Miehistä viis!" -kappaleen vuoksi (joskus myös "Kohtalon oman", kun vähemmän tarkka kuuntelija ajattelee naisen laulavan miehen sormien katkomisesta). Se lienee kuitenkin kontekstista irrotettu tulkinta: levyn alkupuolella julistetaan uhmakkaasti miesten olevan turhia, mutta tässä albumin nimi- ja päätöskappaleessa huomataankin vapauden ja itsenäisyyden olevan synonyymi yksinäisyydelle.
Mielenkiintoista että sinä(kin) fanitat Chisua :)
Joo, uskomaton monilahjakkuus kyllä musiikin saralla. Minusta hän on parantanut ja parantunut aina vain albumista toiseen. Yksi hänen parhaita puoliaan on mielestäni tunnelmien maalailussa, erityisesti myöhemmillä albumeilla. Biisien kaikki elementit tukevat toisiaan, esim. sanat ovat oivaltavia paitsi merkitykseltään niin myös äänteiltään tukien melodiaa. Kuulostaa muuten jotenkin tutulta…
Mielenkiintoista jos Chisun biisejä on feminatsismiksi tulkittu. Hyvin erilainen mielikuva ihmisuhdekiemuroista kertovien biisien kertojahahmosta on minulle muodostunut - jos nyt haluaisi jonkunlaista yksinkertaistusta taikka yleistystä albumeista tehdä.
Itse luen biiseihin myös paljon huumoria ja ironiaa, esim. tässä:
http://www.youtube.com/watch?v=-G8QQkGRdKc
Chisu on ehkä paras uudehko suomalainen juttu musiikissa.
Minusta noita samanaikaisesti höpsöjä, mutta kuitenkin vakavasti otettavia naisia on viime vuosina ollut muitakin, kuten valtakunnan virallinen ihana Jenni Vartiainen ja Anna Puu.
Vaikka itsekin olen feminatsismin vastarintaliikkeessä mukana, niin Chisun miesvihapuheet " lasken normaalin kiukuttelun pariin kuuluviksi. Lähes jokainen parisuhdekokenut (ja palstan perusteella myös kokematon) on varmaan joskus kironnut vastakkaisen sukupuolen helvettiin esimerkiksi riidan tai eron tiimellyksessä.
Tässä Jennin feminismiä, vähän huolestuttaa vain, jos sanat tulkitsee elinikäisen rakkauden vastaisiksi.
Jenni Vartiainen - Junat ja naiset (Virallinen mu…: http://youtu.be/kjfVme5npco
En näe Jenniä yhtä hurmaavan höpsönä kuin Chisu ja Anna Puu, mutta myönnettäköön, etten Jennin tuotantoa tunne yhtä hyvin kuin nähden kahden muun daamin. Jenni vaan jotenkin vaikuttaa ”vakavammalta”.
Enkä usko että näidenkään artistien kohdalla biisien sanoja on tarkoitettu aina ihan kirjaimellisesti otettaviksi. Laitetaan vaihteeksi Anna Puuta, tämä on minusta jotenkin ihana:
http://www.youtube.com/watch?v=eFjaateiDNY
Tosikkona otan tuon loukkauksena ja alan mykkäkouluun!
No näköjään kun nikkisikin tuolla tavoin venähti..
Voi voi, leppynetköhän koskaan?
Tiedä häntä. Mutta tämä onkin uutta:
Sara Bareilles - Say You're Sorry (Studio Version…: http://youtu.be/2Tb7xQlucmU
Hmmm. Kuuluuko minun nyt sanoa, että anteeksipyyntö hyväksytty vai oliko samaistumista perinteisesti, ei-perinteisesti tai ollenkaan?
Perinteettömästi.
Mutta sinä voisit nyt lurauttaa sulosointuja ilmoille!
Uusi ilta ja uudet kujeet:
http://www.youtube.com/watch?v=bfRHYA2Spsw
Tuo oli loistava uusi (kai) tuttavuus.
Tämä on vain illan teeman ja kipaleen nimen takia:
SpongeBob SquarePants Production Music - Good Bye…: http://youtu.be/Mj4SBxIcRrE
Vähän surullista, vaikka en nykyisin niin selvästi sambaajien puolella enää olekaan kuin nuorena idealistina.
Siellä on maansuru nyt.
Viitsiiköhän itsekään edes enempää katsoa :(
http://www.youtube.com/watch?v=yae89d9a-cw
Elkie Brooks - Sunshine After The Rain: http://youtu.be/geEEUELScUs
Uusi ilta ja uusi peli. Vaikka uusia kotikisoja ei brasseille taida elinaikanaan tulla.. mutta on neljän parhaan joukkoon pääsykin aika hyvin.
Tuo olikin täysin uusi tuttavuus minulle! Kumpi on suosikkisi tänään?
Minulla ei suurta väliä, ehkä olisi kiva jos finaalissa olisi edes yksi etelä-amerikkalainen joukkue, mutta toisaalta fanitan myös Hollantia.
Minusta on hassua ettei kisojen teemabiisiä ole juuri lähetyksissä kuulunut (ainakaan silloin kun itse olen ollut kuulolla). Aika perusrenkutushan tuo on, mutta hyvin tehty (ainakin video):
http://m.youtube.com/#/watch?v=DDvol6y7TVQ
Ikinähän eurooppalainen joukkue ei ole voittanut Euroopan ulkopuolella, olisihan se ikävää luopua tästäkin perinteestä. Ja Messi on sympaattisempi kuin Hollannin suurimmat starat. Toisaalta Argentiina ei oikein osaa joukkuepeliä ja Van Gaal on nero, joten kyllä näyttää Hollannin voitolta. Toisaalta Messi voi voittaa pelin yksin.
Ei siis minullekaan niin suuresti väliä, mutta Argentiinan puolella aavistuksen enemmän.
No niin, toiveesi (ja minunkin kai) toteutui - minä kyllä nukahdin joten en nähnyt matsia loppuun. Nyt täytyy sitten toivoa, että Argentiina pärjää vielä Saksallekin, mutta se voi olla kyllä kovempi pala purtavaksi (ellei tuo mainitsemasi perinne sitten pitäisi pintansa Saksan kovaa pelivirettä vastaan).
Mitäs tänään kuuntelet? Minä eksyin tämmöisille poluille:
http://www.youtube.com/watch?v=qQBLZMULSbo
Kohta taas viidestoista yö palstalla.
Oikeastaan Saksa kai tuon voiton ansaitsisi, mutta vaikea sympata heitä. Tosin ansaitsisivat kyllä symppauksenkin, syy on lähinnä omassa asenteellisuudessani.
Edith Piaf - La Vie En Rose: http://youtu.be/kFzViYkZAz4
Tuosta upeasta ”varpusesta” tuli jotakin ihan muuta mieleen, mutta laitetaan nyt kuitenkin illan teemaa myötäillen vaikka tämmöistä (vaikka minuakin vaivaa ihan sama asenteellisuus – jota ei faktoilla voi perustella - Saksaa vastaan):
http://www.youtube.com/watch?v=j09hpp3AxIE
Ollos hyvä. Nyt täytyykin jo painella nukkumaan.
http://www.youtube.com/watch?v=QnVy5Yl6rGI
Sealin "Kiss From A Rose" ja soundtrack yleensäkin oli Batman Whate... Foreverin parasta antia. Tim Burtonin kaksi ensimmäistä elokuvaa olivat lapsena synkkiä ja kauniita ja ovat sitä edelleen. Joel Schumacherin versio taas oli niiden rinnalla jotenkin pliisu jo penskana. Elliot Goldenthalin uusi Batman-teema leffaan ei kuitenkaan ole hassumpi (vaikka Danny Elfmanin näkemys 60-luvun tädätsädä ovatkin ne "oikeat" lepakkomiestunnarit... Nolanin trilogian tunnusmusiikeista taas ei ole lainkaan muistikuvaa, jotain mitäänsanomatonta varmaan siis). Ja sitten tämä on jäänyt jäänyt Foreverista hyvin mieleen:
https://www.youtube.com/watch?v=4YQh_7LYg-g
U2 - Hold Me, Thrill Me, Kiss Me, Kill Me (Live): http://youtu.be/PxngIpxYLdM
https://www.youtube.com/watch?v=e-oos6ORKYQ
Kauheita biisejä taas kerran. Löysin tällaisen remixin C64:lle tehdystä Ocean Loader 2 musasta, jota kelpaa kyllä kuunnella:
http://remix.kwed.org/download.php/1588/Peacemaker - Ocean Loader 2.mp3
http://www.youtube.com/watch?v=x3K1t0669no
http://www.youtube.com/watch?v=VG1KRwmGaAI
http://www.youtube.com/watch?v=9LewEwhijWY
https://www.youtube.com/watch?v=1rkP0vazjb8
Aina kun tuntuu, että jotain toivoa voisi olla, niin...
https://www.youtube.com/watch?v=gVVytJSwxAo
Aika järkkyä, että tuollainen pulskan suloinen kaverityttökin haaveilee pahiksista.
http://m.youtube.com/watch?v=-PDyE61l2D4#
Kiss - I was made for loving you baby :D
http://www.youtube.com/watch?v=-Giu0vGllUE
Laitetaan nyt vielä toinenkin..vaikka vaan siksi, että saan katsella kaunista miestä..R.I.P..Tuolta videolta siis..
niin siis..
http://www.youtube.com/watch?v=3MMXjunSx80
Oi, tykkää Jeff Buckleysta tosi paljon. Hänen versionsa Hallelujah:sta on... mikäköhän olisi sopiva sana... veretseisauttava, vähintäänkin.
http://www.youtube.com/watch?v=y8AWFf7EAc4
https://www.youtube.com/watch?v=Cr6G24JHAu4
Oho! En tiennytkään että tästä oli Hectorin tekemä versio - aika mielenkiintoisesti käännetyt sanat.
Tässä vähän lisää tunnelmointia, vähän turhan melankolista kyllä, mutta tästäkin artistista tykkään:
http://www.youtube.com/watch?v=Ca95KaWAWM0&list=RDCa95KaWAWM0#t=NaN
Leonard Cohenia on käännetty suomeksi yllättävän vähän. Hallelujahin lisäksi tiedossani ovat vain käännökset "Oon sun mies" ("I'm Your Man", Turkka Mali, esittäjänä ainakin Tapani Perttu ja Matti Esko), "Tanssi loppuun rakkauden" ("Dance Me to the End of Love", jälleen Turkka Mali, es. mm. Vera Telenius ja Kari Tapio), "Suzanne" (suom. & es. Hector) ja "Salaisuudessain" ("In My Secret Life", suom. & es. Tapani Kansa & Sani). Muitakin saattaa olla, mutta niihin en ole koskaan törmännyt.
Tuntemistani pahin huti tekstin näkökulmasta on viimeinen: Tapani Kansan luottamus omiin kykyihinsä kynän varressa on toisinaan vähän liian rajatonta. (Soitannollisesti tuokin versio kuitenkin on lead-kitaroineen varsin tyylikäs.) Laitetaan siis "Miljoona ruusua" -mummon tulkinta 80-luvun Cohen-klassikosta.
https://www.youtube.com/watch?v=xaDP5gXGRJw
http://www.youtube.com/watch?v=ItehceG2UEY