Neuvoja ja/tai kohtalotovereita?

Miesystäväni jätti minut 2 kuukautta sitten yhtäkkisesti tullessani takaisin tyttöporukalla vietetyltä reissulta. Petti miehen kanssa matkani aikana ja yhtäkkiä sanoi tajunneensa, että saattaakin olla homo. Kolme päivää eron jälkeen hän aloitti suhteen tämän miehen kanssa, ja pettämisestä oli tuossa vaiheessa aikaa viikko, ja päivää ennen pettämistä hän vannoi rakastavansa minua, ja alkaessaan seurustella tämän toisen kanssa hän sanoi, että rakastaa minua enää vain ystävänä, ja tajusi olleensa tukahdutettu suhteessa kanssani, vaikka hän sanoi aina pelkäävänsä että tukahduttaa minut?

Missään vaiheessa hän ei kuulemma ole eroamme surrut eikä häntä kaduta eromme. Suremisen luulisi kuuluvan asiaan, koska seurustelimme kuitenkin 4 vuotta ja rakastimme toisiamme suunnattomasti. Sanoo eron tuoneen helpotuksen hänelle. Minulla meni ennen eroamme monta kuukautta huonosti, olin väsynyt sillä menetin autokolarissa kaksi ystävääni muutama kuukausi sitten, työ stressasi ja se aiheutti minulle haluttomuutta, ja olin kylmä miestäni kohtaan. Hänelläkin oli omia ongelmiaan, ja hän oli jatkuvasti huonolla tuulella.

Olimme suunnitelleet tulevaisuutta ja muuttokin edessä. Kuukauden päästä erostamme hän petti miesystäväänsä minun kanssani, mutta sanoo katuvansa sitä. Pettämisestä hänen uusi miesystävänsä ei tiedä. Lisäksi hänen suustaan lipsahteli jossain vaiheessa koko ajan hänen keksimiä hellyttelynimiä minulle, ja kun olemme ystävinä pysyneet, ja samassa sängyssä nukkuneet (asuntoni on pieni, ei sohvaa tai varapatjoja), olen öisin herännyt siihen, kun hän on yllättäen silitellyt päätäni, pussaillut minua poskille ja olkapäihin, ja halaillut minua.

Exäni on biseksuaali, mutta hän pelkää naisia (lapsena äitinsä parhaan ystävän seksuaalisesti hyväksikäyttämä, eikä asiaa koskaan ole selvitetty missään, ei halua puhua) ja uskoo, että kuka tahansa nainen voi satuttaa häntä, mutta mies ei. Lisäksi häntä ällöttää ajatus seksistä naisen kanssa. Minun kanssani hän kuitenkin seksiä harrasti ja selkeästi kylläkin nautti siitä, ja parhaina aikoina seksiä oli paljon, erikoisissa tilanteissa ja paikoissa, milloin ja missä vain. Hän myös halusi seksiä kanssani ja oli aloitteentekijänä, mutta muuttuessani haluttomaksi seksi jäi lähes kokonaan, ja nekin harvat kerrat olivat tylsiä ja vain pakollista suorittamista. Hänen miesystävänsä on hänen ensimmäinen mieskokeilunsa, mutta naisia hänellä on aiemmin ollut. Miehistä hän on kuitenkin pitkään tiennyt olevansa kiinnostunut myös naisten lisäksi.

Olen ainut nainen keneen hän on koskaan kyennyt luottamaan, eikä toiseen ihmiseen tule koskaan omien sanojensa mukaan luottamaan yhtä paljon, eikä rakastamaan tai välittämäänkään yhtä paljon. Sanoo, että tulee aina jollain tasolla rakastamaan minua ja välittää kuitenkin edelleen ja haluaa pysyä ystävänä, eikä olisi voinut tätä uutta miestä unohtaa (ei kyllä yrittänytkään). Sanoi myös aiemmin, että olisin ainut ihminen koskaan jonka kanssa hän edes voisi yrittää kaukosuhdetta, koska olen muuttamassa toiselle paikkakunnalle heti, kun työni yhteisessä kotikaupungissamme loppuvat. Tulevaisuutta hän ei tahdo uuden kanssa suunnitella, tahtoo elää hetkessä.

Ei hänestä oikein ota selvää, mitä hän tahtoo tai kenet hän tahtoo. Itse olen täysin hajalla, mies oli paras ystäväni, ensimmäinen kunnon rakkauteni, ja olin samaa hänelle. Tuntuu niin pahalta. Itken miehen perään joka ikinen ilta, enkä saa nukutuksi, ja hän pyörii ajatuksissani koko ajan.