minä-toinen nainen

Jos toivo vakavampaa hänen kanssaan, katso, miten vaimon kanssa juttu päättyy. Liian monta pahaa mieltä, kun ei sitten raaskitakkaan jättää perhettä. Jos seikkailumielellä, anna palaa, mutta varo ettet rakastu.

mitä sinulle syötetään.

Jos ei vaimo lähde niin kyllä äijä voi lähteä.Nuo ovat niitä loppuun kulutettuja selityksiä,"ei ole ollut vähään aikaan vaimon kanssa mitään" ja "juu juu,ero on vireillä".

Ajattele nyt vähän hyvä ihminen järjellä?!Jos mies haluaisi tosissaan jättää vaimonsa,hän tekisi niin.Ja lapset ovat todella surkea tekosyy,lapset nimenomaan kärsivät kun näkevät että vanhemmat ovat väkipakolla yhdessä.

Joten pistähän äijä vaan koville,äläkä hyväksy noin surkeita selittelyjä!!

Sun tilanteessa kannattaa tosi tarkkaan miettiä mihin oikein on ryhtymässä. Olen nimittäin ollut samantapaisessa tilanteessa. Mies oli jo asumuserossa, asui siis omassa kämpässä perheestään erossa. Mies lupasi erota vaimostaan ja suunnittelimme yhteistä elämää. Kun miehen sitten piti ryhtyä tositoimiin eli laittaa eropaperit kuntoon, niin meni pupu pöksyyn. Ei kuulemma voinutkaan erota lapsien takia (jotka olivat jo isoja koululaisia). Tunsinpa itseni tämän jälkeen tosi tyhmäksi kun luotin tähän mieheen ja olin pitkään ihan rikki tapahtuneen jälkeen.

Mies on uskoton, joten hän on uskoton myös sulle. Kun pettää, niin pettää toisenkin kerran, vaikka muija vaihtuu.

Miehellä on tauon paikka naissuhteissa. Ei heti uuteen suhteeseen. Mietiskelee muijaansa kuitenkin tavan takaa ja ehkä jää tai menee takaisin...

En tahdo sulle valvottuja öitä enkä kyyneleitä.
Jos näkisin miehen, niin osaisin sanoa aikuisen naisen kokemuksella melkein heti mikä hän on miehiään. Miten käyttäytyy sua kohtaa muiden ihmisten joukossa? Onko huomaavainen jne...

Periaatteessa niin kauan kun ei tunne uutta kumppania hän voi valehdella päin pläsiä ja se rakastuneempi osapuoli uskoo kaiken sumeilematta.

Kun silmät aukeavat niin tilanne ilmeneekin toisin. Sitä vaan ihmettelee että mitä v****a sitä näkikään toisessa idiootissta.

Niin minullekin kävi kunnes tuli uusi tilanne joka oli kuin toisinto entisestä...mutta yksi asia oli kuitenkin eri tavalla: minä olin varuillani, enkä päästänyt aivan heti liki. Sitten aikaa kului ja tilanne muuttui oleellisesti, hän muuti pois miehensä ja lastensa luota (siis yksin, ajatelkaas sitä). Aikaa kului ja suhteemme syveni, rupesin uskomaan että ehkä jotain sittenkin voisi tapahtua. Nyt tilanne on sellainen, että ero on virallinen, lapset on "jaettu" ja talous pelaa ongelmitta. Isä ja äiti joten kuten puheväleissä mutta lasten takia kuitenkin yritetään olla ihmisiksi. Niin... Ensimmäinen vastaava tilanne oli omalle kohdalle pettymys mutta usko, toivo ja uskallus pettymyksistä huolimatta - tällä kertaa - kannatti. En osaa oikein muuta kuin toivottaa hyvää onnea, ja etenkin onnistunutta tärppiä: ettei toinen olekaan kusipää kun silmät aukeaa...