Aloitin laihdutuskuurin viimeviikon maanantaina. Mittani ovat 83kg/165cm.
Syön paljon salaattia, kasviksia, ruisleipää jossa usein kylmäsavustettua lohta päällä, kanaa, joskus aamuisin puuroa, paljon hedelmiä mm. omenaa, kiiwiä, aprikoosia, mandariinia.
En laske kaloreita ollenkaan, vaan kuuntelen vatsaani ja syön kun siltä tuntuu lopetan syömisen kun ei enään ole nälkä. Juon päivittäin paljon vettä, noin 3 litraa.
Olen aloittanut lenkkeilyn ja hölkkään nyt näin alkuun lyhyitä matkoja kävelen koiran kanssa noin. 5 km/päivä. Eilen tanssin noin tunnin verran, niin että hiki virtasi poljin pyörällä n. 6km.
Ongelmani onkin nyt se, että laihdutuksen alussa mittasin vyötärönympärykseni, joka oli 102cm. Siitä sitten muutama päivä jälkeenpäin senttejä oli 100. Nyt kun mittasin sentit tänään uudestaan, niin niitä olikin yhtäkkiä 107!!!
Vanhat ruokailutottumukseni olivat pitkään kovin epäterveelliset. Päivän aikana saattoi mennä mikropitsaa, karkkia, sipsiä dippeineen ja herkkuani, eli suklaa ja maapähkinävoi täytteisiä leivoksia, joita meni viimeisinä mussutuspäivinäni jopa 3 kpl päivässä. Usein myös söin itseni ähkyyn, eli en osannut lopettaa syömistä kylläisyyden tunteen jälkeenkään.
Mietin, että onkohan mahdollista että vatsani turposi, kun olen nyt 3 yönä nukkunut todella huonosti, noin 3 - 4 h yön aikana? Vai mistä tämä yllättävä paisuminen oikein johtuu? Miten ihminen edes voikaan paisua noin kauheasti muutamassa päivässä???
Syön paljon salaattia, kasviksia, ruisleipää jossa usein kylmäsavustettua lohta päällä, kanaa, joskus aamuisin puuroa, paljon hedelmiä mm. omenaa, kiiwiä, aprikoosia, mandariinia.
En laske kaloreita ollenkaan, vaan kuuntelen vatsaani ja syön kun siltä tuntuu lopetan syömisen kun ei enään ole nälkä. Juon päivittäin paljon vettä, noin 3 litraa.
Olen aloittanut lenkkeilyn ja hölkkään nyt näin alkuun lyhyitä matkoja kävelen koiran kanssa noin. 5 km/päivä. Eilen tanssin noin tunnin verran, niin että hiki virtasi poljin pyörällä n. 6km.
Ongelmani onkin nyt se, että laihdutuksen alussa mittasin vyötärönympärykseni, joka oli 102cm. Siitä sitten muutama päivä jälkeenpäin senttejä oli 100. Nyt kun mittasin sentit tänään uudestaan, niin niitä olikin yhtäkkiä 107!!!
Vanhat ruokailutottumukseni olivat pitkään kovin epäterveelliset. Päivän aikana saattoi mennä mikropitsaa, karkkia, sipsiä dippeineen ja herkkuani, eli suklaa ja maapähkinävoi täytteisiä leivoksia, joita meni viimeisinä mussutuspäivinäni jopa 3 kpl päivässä. Usein myös söin itseni ähkyyn, eli en osannut lopettaa syömistä kylläisyyden tunteen jälkeenkään.
Mietin, että onkohan mahdollista että vatsani turposi, kun olen nyt 3 yönä nukkunut todella huonosti, noin 3 - 4 h yön aikana? Vai mistä tämä yllättävä paisuminen oikein johtuu? Miten ihminen edes voikaan paisua noin kauheasti muutamassa päivässä???
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei näitä juttuja kukaan ymmärrä. Minäkin treenasin salilla neljästi viikossa ja viisikertaa viikossa tein tunnin kävelylenkin välillä tein päivässä kaksi tunnin lenkkiä. Niin se vaan ekan kuukauden jälkeen näytti että joka paikka oli paisunut kolme senttiä. Vaaka oli heilahtanut kilon alaspäin. Liikuntaa tehostin vielä dieetillä joka oli tarkoitettu 60 kiloiselle naiselle. Itse painan 97kg ja lopputulema sitten tuo. Ei sitä kauheasti uskalla yrittää mitään tai kohta on 120kg tai ainakin paisunut kaikkialta 30 senttiä.
Kaikki mulle heti, eikö niin?
Ei painonhallinta ole mikään kuuri tai hetken mielijohde. Jos haluat mahtua pienempiin verkkareihin myös vuoden päästä, sinun elämäntapojesi pitää olla erilaiset jatkossakin.
Kehosi on ollut hyvin pitkään sairas ja jatkuvassa tulehdustilassa ylipainon takia. Kohtelemalla itseäsi paikalleen muurattuna kompostiastiana olet vahingoittanut kehoasi, lihaksiasi ja sisuskalujasi sen verran, että niiden toipumiseen menee hyvin paljon aikaa. Kehosi on luultavasti ihan sekaisin, eikä tiedä mitä tehdä. Olet yhtäkkiä pannut elämäsi kertaheitolla uusiksi, eikä kehosi luultavasti osaa sopeutua siihen heti.
Mahdollisia syitä turpoamiseen:
Unenmäärä ja laatu. Nukut aivan liian vähän. Varsinkin nuilla liikuntamäärillä et anna kehollesi aikaa palautua etkä anna akkujen latautua. Luultavasti sinulle käy ennenpitkää kuin lataamattomalle puhelimelle: simahdat.
Kuitu. Olet yhtäkkiä lisännyt ruokavalioosi mainiot määrät kuitua, johon kehosi ei ole tottunut lainkaan. Tämä kaasuttaa sinua ainakin pari kuukautta, kunnes kroppasi tottuu siihen. Ilmavaivojen lisäksi kiusana on ilma suolistossa, joka turvottaa vatsanseutua. Ratkaisu: odota pari kuukautta.
Stressi. Sinulla on hirvittävä kiire tavoitteeseesi, et anna kehollesi aikaa sopeutua uusiin juttuihin ja nostat välittömästi liikuntamääräsi nollasta sataan - ja toki kuvittelet selviäväsi tästä ilman lepoa. Kroppasi luultavasti yrittää epätoivoisesti viestiä sinua rauhoittumaan.
Suosittelisin sinua astumaan askeleen taaksepäin ja hengittämään syvään. Ota kunnon treenipäiviksi aluksi vaikka maanantai, keskiviikko ja perjantai. Kävelyä voit tehdä joka päivä, mutta käy ma-ke-pe päivinä esimerkiksi tanssimassa tai pyöräilemässä tunti. Sovi että saat mitata itsesi vain kerran kuukaudessa, ja punnita saat kerran viikossa. Ei se aikakaan kulje yhtään nopeampaa kelloa tuijottamalla.
Koeta keskittyä muihin asioihin äläkä tee painonpudotuksesta elämäsi keskipistettä. Olet päässyt hyvin alkuun ja se tavoite tulee kyllä vastaan kun maltat vain odotella.
Hassua miten minäkin kyllä pystyin lihomaan 10kg kuudessa viikossa ja viime joulukuun alussa lihoin kahdessa viikossa 8 kiloa. Mutta se laihduttaminen. Samaa kiloa laihdutettu jo puoli vuotta. Miten voi olla stressaamatta tai ajattelematta laihduttamista jos kaiken joutuu mittaamaan grammalleen ja nälkä on jatkuva vieras. Katsot kun muut saa syödä. Lasket siinä vieressä että tuossakin on niin paljon kaloreita että on varaa syödä ruokalusikallinen ettei kalorit mene yli. Muut katsoo kuin hullua kun otat sen ruokalusikallisen ja lasin vettä. Vakuutat kaikille että juu tää riittää hyvin. Hmmm olipa hyvää ja nälkä meni. Sitten se liikunta. Vituttaa ihan armottomasti. Siitä tulee aina paha olo. Pää särkee aina jo liikkuessa. Loppupäivä menee parannellen särkyä lääkkeillä ja huhuu mikäs sieltä tulikaan liikunnan kylkiäisenä?! No ihan hel-ve-til-li-nen NÄLKÄ! Ja auta armias jos sorrut ja syöt vaikka jäätelön. Siellähän se aamulla on vaakan näytöllä 1kg! Siinä meni kuukauden kituminen. No pyyhi kyyneleet. Vihaa itseäsi päivän ja sitten vaan uutta yritystä. Ai elääkin pitäisi? Miten kun laihdutushelvetti täyttää kaiken!
Jännä, ensimmäisessä viestissäsi taas kerroit ettet laske mitään. Jos joudut kyttäämään ruokiesi energiamääreitä gramman/ruokalusikan tarkkuudella ja elät jatkuvassa nälässä, syöt päivänselvästi ihan vääränlaisia ruokia. Kyllähän se sokerijauhomössö laihduttaa kun syö niitä alle kulutuksen (tosin huonosti) mutta paha olo on kyllä taattu eikä takuulla pidä mitään nälkää.
Koita nyt ymmärtää miten hoikat ihmiset elää. Ei kukaan terve normaalipainoinen elä päivästä toiseen nälkäisenä ja vihaisena ja mittaa joka lusikallista mitä syö ja stressaa valtavasti syömisistään, eikä pitäisi sinunkaan. Sitä on mahdotonta ylläpitää. Normaalipainoisilla on terve suhde ruokaan, ei tarvetta ahtaa itseään ähkyyn ja säännöllinen ateriarytmi. Kun ei anna itsensä päästä nälkäiseksi asti, ei oikeasti tee mieli syödä mitään karkkia tai kebabaa. Koita syödä niinkuin normaali ihminen niin ajan myötä sinusta tulee myös ulkoisesti normaalipainoinen ja terve henkilö.
Liikunnan päänsärky johtuu luultavasti ainoastaan nestehukasta. Juo tarpeeksi ennen liikuntaa, sen aikana ja sen jälkeen. Ylipäätään pitkin päivää.
Sinulla on myös valtava asenneongelma liikuntaa kohtaan, fiksaa se ensin niin saatat jopa nauttia elämästäsi. Kastroi se valtava kyrpä otsastasi, lopeta tuo saatanan valittaminen ja anna jollekin uudelle lajille oikea mahdollisuus.
Vai pelkäätkö että saattaisit oikeasti nauttia siitä?
Kolmannen viestin kirjoittaja ei ollut aloittaja.
Olen kyllä valmis odottamaan ja olemaan kärsivällinen laihdutusprojektini kanssa. Olen valmis myös muuttamaan pysyvästi elämäntapojani. Nytten maailma pyörii kyllä aikalailla tämän laihdutuksen ympärillä, koska aiemmin minulla ei yksinkertaisesti ollut muuta elämää kuin herkkujen mussuttaminen ja viikonloppuisin kaljan litkiminen ja nyt kun olen niistä molemmista joutunut luopumaan niin en oikein keksi mitään muuta tilalle. AP
Joo en todellakaan ole aloittaja. Halusin vain valottaa hieman miltä se laihdutus oikeasti tuntuu. Tiedän että normaalipainoiset ei kyttää ruokaa. En tiedä miten ne pystyy siihen. Eikö niitä pelota jatkuvasti? Minua ainakin pelottaa. Ei meillä syödä pitsoja, hampurilaidia ei edes joka vuosi. Karkkia ei ostella,ei limsoja ei sipsejä. Minä en edes leivo vaikka tykkään siitä, että ei olisi mitään hyvää kaapeissa. Leivästä olen luopunut vuosien aikana ja riisistä ja pastasta ja perunasta. Ne on korvattu parsakaalilla ja kukkakaalilla. Maitotuotteita en käytä. Liha valmistuu uunissa ettei tarvitse rasvaa. Liikunnasta en ole koskaan oppinut pitämään. Joskus juoksin mutta mies sanoi että näin läskin ei pidä juosta kun kuormittaa polvia. Oikeassa taisi olla koska nykyään on päiviä jolloin lonkka vaan särkee ja nuljahtelee. Polvissa on pistävää kipua. Kuntosalia koitin. Mies taas totesi että eipä tuostakaan hyötyä ole. Kävelyllä käyn välillä kun kivut antaa periksi. Ainoa liikuntaharrastus josta olen koskaan tykännyt ja jossa olin hyvä on ratsastus. Valitettavasti siihen ei ole varaa. Kummasti tuo paino pysyy vuodesta toiseen tuossa himpun alle sadassa kilossa vaikka mies kuinka rajoittaa ruuan määrää ja kyttää joka suupalasta. Jopa salaatin määrää rajoittaa kun jo epäilee minun ylipainon johtuvan kasvisten syönnistä. Kyllähän tämä ylipaino on koko parisuhteen tuska ja häpeä.
Taitaa koko ongelman juuret olla siinä ukossasi, vaikuttaa koko suhteen syövältä.
Oi niillä on koko suku samanlaisia. Haukkuvat läskiksi miehen ylipainoista tytärtä jolla on selkeä syömishäiriö suvun kokoontuessa yhteen. Minäkin saan aina huomiota kun jossain vaiheessa iltaa aletaan aina ruotia painoani ja ehdotella lukkoja jääkaapin oveen ja lisää ruokarajoituksia. Taisi mulla mennä hermot eilen, mutta mulla aina kärähtää jos joku sanoo että laihtuminen on helppoa. Se on kovaa työtä. Sen puoli vuottakin kun kävin juoksemassa 5km neljästi viikossa ei tapahtunut mitään missään. Vaaka näytti samaa ja mittanauha myös. Ei se auta että syö oupunruokaa ja kieltäytyy kaikesta. Valmistan jopa mautonta ruokaa että sitä ei tekisi mieli! Sitten kun se ruoka on se AINOA asia joka saa aikaan onnellisuuden tunteen niin surkeaksi menee. Minulla on mielialahäiriö jonka takia en saa mielihyvää oikein mistään. En ihmisistä, en tekemisestä en oikein mistään. Kaikki on vastenmielistä ja vaikeaa. En käy töissä vaan olen jo eläkkeellä ongelmieni takia. En jaksa vain elää. Joskus tuntuu että laihduttaa vain siksi, että arkku olisi keveämpi kantaa.
Otan osaa. Kilojen kantaminen on kahta raskaskaampaa, kun on tuollainen lähipiiri.
Onko sinulla kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi? Jos on ja olet lääkitty, laihtuminen ei onnistu ennen kuin lääkitys on tasapainossa. Omatoimisesta nostosta löytyy keskusteluja palstalla sisätaudit/kilpirauhassairaudet.
Jos sinulla ei ole hypotyreoosidiagnoosia, kilpirauhanen kannattaa tutkituttaa lääkärillä, mieluiten endokrinologilla. Hoitamaton hypotyreoosi nimittäin paitsi lihottaa, aiheuttaa kroonista väsymystä ja masennusta, johon masennuslääkkeet purevat huonosti. Monia hypotyreoosista kärsiviä on ennen oikeaa diagnoosia hoidettu jopa vuosia turhaan masennulääkkeillä.
Jos sairastaa subkliinistä kilpirauhasen vajaatoimintaa (lisätietoja googlaamalla), terveyskeskuksen yleislääkäri tulkitsee usein virheellisesti verikokeiden perusteella, ettei kilpparissa ole vikaa. Toisilla sairaus näkyy labra-arvoista vasta myöhemmin. Hypotyreoosi aiheuttaa lukuisan joukon muitakin oireita, joista voit lukea esim. sivustolta www.kilpirauhasliitto.fi. Hypotyreoosi hoidetaan Thyroxin-hormonikorvaushoidolla.
Vaikka kilpparisi olisi kunnossa, ehkä tästä kirjoituksesta on apua jollekin toiselle tämän palstan lukijalle. Kilpparivaivat ovat melko yleisiä erityisesti naisilla ja vailla diagnoosia arvioidaan olevan tuhansia.