Olen jo pitkään halunnut taloomme koiran (kissakin käy), mutta mies ei tätä ymmärrä. Sanoo vaan, että kamala häslinki aina päällä ja kaikki ylimääräiset rahat menee rokotuksiin ja ruokaan. sohvat raavitaan ja kengät kalutaan, lattiakin menee pieleen kun tanskandoggi vetää huoneesta toiseen. Tarkoitus ei ole hankkia mitään lehmää, vaan joku pieni kaveri. Eihän noiden muidenkaan ihmisten, joilla on lemmikkejä, kodit ole mitään lääviä, jossa kaikki on syöty ja raavittu? Miehellä on vaan joku mielikuva, että jos lemmikki tulee, niin se on automaattisesti täys-sekopää, joka kuseksii sohville ja syö kaiken mikä eteen tulee. Saakohan tämän mielipidettä muutettua yhtään?
Mies ei halua lemmikkiä
koira=täystuho
121779
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Et voi ottaa elukkaa taloon ilman sun miehesi suostumusta. Eläin käyttäytyy juuri niinkuin sen omistaja antaa sen käyttäytyä. Omistaja asettaa eläimellensä rajat. Ei niin, että eläin pitää valtaa talossa.
Mä ymmärrän hyvin sun miestäsi. En ikinä antaisi kenenkään ottaa eläintä meille. Haisevat, kuolaavat, repivät kaiken. Syövät paljon, vakuutukset maksaa, eläinlääkäri se vasta maltaita maksaakin. Ja onko sulla oikeasti aikaa esim. koiraa lenkittää tarpeeksi, että se on joskus rauhallinenkin? Voi miehen vastentahtoisuuden takana myös olla pelko eläimiä kohtaan. Tai hän ei ole niihin tottunut eikä osaa olla niiden kanssa.
Naisille tuppaa valitettavasti monesti käymään niin että kun eläin tulee taloon, siitä tulee perheenjäsen. Tärkeämpi kuin lapset ja mies. Eläimen eteen tehdään lähes mitä tahansa. Monesti nähty ilmiö esim. työkavereiden keskuudessa. Järki katoaa päästä samalla hetkellä kun se ihan koiran tai kissanpentu tulee taloon.
Minkä takia sä haluat lemmikin itsellesi? Korvaisiko se jotain, joka sulta puuttuu elämässä?
On ollut eikä ikinä uutta.
Syö paljon ja jos ei ole varaa terveellistä syöttää niin koira sairastuu. Sitten ne eläinlääkärikulut vasta nouseekin.
Kouluttaminen vaatii paljon aikaa ja vaivaa ja jos ei kounnolla sitä tee niin seuraukset näkyy.
Kaikki koirat tarvitsee paljon liikuntaa, ihan sama mitä markkinoidaan jotta joku laiska itsellensä sen seuralaisen hankkii.
Kyllähän sitä alussa ollaan innoissaan, jaksetaan touhuta koiran kanssa mutta entä kun alkuinnostus on ohi ja arki palaa? Heräät aamulla kaatosateeseen kuudelta kun koira vikisee ja pitää viedä se ulos. Illalla pitäisi viedä koira kunnon lenkille että se rauhoittuisi mutta on niin paljon muutakin tekemistä. Sitten kerran viikossa käydään jollain pidemmällä syyllisyyslenkillä.
Entä kun pitäisi olla kotoa pois vähänkin pidempään? En puhu edes lomista vaan tavallisista pidemmistä poissaoloista. Kotona odottaa kusinen lattia.
Koiratkin masentuu ja turhautuu jos niillä ei ole riittävää aktiviteettia, näkyy juuri tavaroiden pureskeluna, samoin eroahdistus.
Koiraa ei ainakaan kannata lasten takia hankkia, jotta olisi se perheidylli valmis.
Mä en vihaa elämiä, päinvastoin. Mä en vaan tajua ihmisiä, jotka ottaa lemmikin. Ajattelematta lainkaan millaista elämää eläin joutuu viettämään. Ajatelkaa itseänne eläimen sijaan: päivät yksin kahlittuna neljän seinän sisään. Sitten tulee joku ja antaa teille ruokaa, vie hätäisesti lenkille. Mahtavaa elämää, eikö?
Eläinten pitää saada elää vapaana. Koirien pidon ymmärrän jos sitä käytetään palvelukoirana, metsästykseen, opaskoirana yms. Mutta että eläin otetaan lemmikiksi sen takia, että itsellä olisi kivaa ja seuraa, en tajua.
Ajatelkaa eläimiä esim. eläintarhassa. Voi raukat.
Meilläkin vaimo tahtoi koiraa, mutta sanoin ehdottomasti ei:n koska ei voida taata, ettei minun tarvitse lähteä koiran kanssa lenkille, kun en sitä ole edes halunnut.
Parissa tuttavaperheessä naiset ja lapset halusivat koiran ja mies on varsinaisesti se joka sitä sitten joutuu ulkoiluttaa. Säälittää.
Eläin kärsii, jos perheessä joku ei siitä pidä. Eläimet kyllä huomaa sen. Muitakin ongelmia on, meillä on koira ja olen itse ollut jämäkämpi, mutta puoliso lepsuilee ja nyt koira kerjää voimallisesti ja on sitten p*skataudissa makupaloista. Koira sitoo, ex-tempore reissut vaikka lähikaupunkiin jää pois, kun on aina hoitopaikka sovittava. Meidän koira on herkkävatsainen ja oksennuksia tulee jopa sänkyyn. Kämppä on siisti, mutta jatkuvasti on jotain ylimääräistä. Ja hyvästi rauhalliset aamukahvit yöpäidassa, kun koira on vietävä pihalle. Ruokailut on muuttunut kerjäysmeuhkaamiseksi.
Mulla oli koira, joka eli 16-vuotiaaksi ja sen kanssa sinkkuna meni ihan hyvin, tää nykynen on 7v ja yksilönä arempi ja vaikeempi. Olen lopen kyllästynyt selittämään, että "tätä ei valitettavasti voi silittää" joka helkkarin lenkillä. Meidän koira ei joudu olemaan paljoa yksin ja pienen kokonsa vuoksi pärjää kerrostalossa; hoidan sen kunnialla loppuun, mutta enää uutta lemmikkiä en ota. Haluan olla loppuelämäni siinä suhteessa vapaa. Seurailen metsän eläimiä ja kaupungin lintuja. Lähiön ostarillakin äsken katselin, kun varpusemo syötti poikasiaan. Lukekaapa Seppo Turusen kirja "Lemmikkielämää".. Lemmikkien pito on teollisuutta, miten paljon tapetaan eläimiä meidän lemmikkien ruuaksi, miten villiintyneet kissat ja koirat maailmassa muuttaa ekosysteemejä. jne. Mökkiläisten koirat juoksee vapaana ja syö lintujen poikaset tai munat ja jäniksen lapset.. Mietin vaan, että mikä tekee mun koirasta arvokkaamman, että vaikkapa joku sika tehotuotetaan sen jauhelihaksi... Yksi eläin on arvokas ja toinen ei.. :(
Pakko sanoa, että teidän tapauksessanne kissa voisi olla vielä EHKÄ mahdollinen, pitää vain hankkia rotukissa joka on kasvatettu Virallisella kasvattajalla, joka on osannut kasvattaa pennut ja on osannut antaa niille kaiken mahdollisen, että niille muodostuisi hyvät käytöstavat ja miellyttävä luonne. Silti sanon samaa, että kissaakaan ei kannata ottaa ellei sitä kaikki perheessä tue ja rakasta alkupäivistä asti. Voitte ottaa jonkun hyvin käyttäytyvän kissan hoitoon ja voisitte nähdä miten se elämä oikeasti menee eläimen kanssa, ei sitä miehen päätä saa muuten käännetä yhtäkkiä.
Älä kumminkaan pakota, sillä mies voi haluta säästää rahaa yhteisn elämänne eteen eikä heittää rahoja ns hukkaan lemmikkiin, kun on muitakin haaveita. Silloin olisi sinunkin hyvä aika opetella uhrautumista.
Kun ottaa kissan, pitää ottaa huomioon, että se on yöeläin. Jos ja kun katti nukkuu päivällä, kun omistajat eivät ole kotona, yöllä on melkoinen hulabaloo. Tätä yömekastusta kestää noin 10 vuotta ja sitten kissa alkaa olla niin iäkäs, että jaksaa nukkua myös öisin. Vaikkakin vanhan kissankin luonnollinen rytmi on nukkua päivällä ja valvoa yöllä. Vanha kissa ei juurikaan metelöi öisin.
Lemmikki sitoo, etkä pääse reissun päälle, jollei kissalla ole hoitajaa/hoitopaikkaa.
Ei koiraa teille.Lemmikkieläimen hankinta tarvii olla koko perheen yhteinen päätös.Joudut lujille koiran "yksinhuoltajana".Ajattele eläintä joka joutuu oleen semmosen ihmisen kanssa joskus jopa kahden joka ei siitä tykkää,jopa vihaa tai inhoaa.Voithan kokeilla jonkun koiran hoitoa,päivä,kaksi tai jopa viikko.
Juu, en ole koskaan edes ajatellut ottavani koiraa, koska en pidä koirista.
Ei mitään koiraa tai kissaaa, kohta se on tärkeämpi kuin mies
Samaa mieltä edellisten kanssa siitä, että ei lemmikkiä ellei se ole aidosti koko perheen yhteinen päätös.
Mitä jos tarjoaisit silloin tällöin hoitopaikan muiden koirille? Positiivisten kokemusten jälkeen ehkä miehenkin mielipide muuttuisi, mutta sen ei pidä olla taka-ajatuksena vaan sillä tavalla saisit nauttia välillä koirien kanssa touhuamisesta.
Kissaa ei kannata ottaa vain siksi, että se olisi helpompi vaihtoehto tai mies voisi helpommin suostua siihen, kissat elävät vielä pitempään kuin koirat ja ansaitsevat aidon "kissaihmisen" hoidon ja huolenpidon. JOS jostain syystä kuitenkin kissaan päädytte niin suosittelen Hesyä tai muuta paikkaa, missä on kotia etsiviä hylättyjä kissoja.