Elatusvelvolliselle jäätävä elämiseen rahaa, paljonko?

Äidin ei tarvitse "hyväksyä" yhtään mitään - tätä varten on ihmiset, jotka laittavat lähivanhempia ymmärtämään, että jotenkin etävanhemmankin on elettävä. Siksi lastenvalvojan luona selvitetään lasten elatuksen tarve ja vanhempien elatuskyky - siis sekä etä- että lähivanhemman, koska eihän se velvollisuus pelkästään muualla asuvaa vanhempaa koske.

Tarvittaessa lastenvalvoja pyytää molempien vanhempien palkka- ym tulotiedot sekä tiedot mahdollisista huomioonotettavista veloista ja välttämättömistä menoista. Tarkoitushan ei ole kupata ketään kuiviin, eihän se ole lapsienkaan etu, että etävanhemmalla on jääkaapissa vain valo, kun lapset tulevat hänen luokseen.

Todellakin lähivanhemmalle kuuluu elatuksesta puolet. Täällä olevista kirjoituksista vain kuultaa sellainen seikka useimmiten, että ajatellaan rahoituksen tulevan juuri etävanhemmalta kokonaan.

Vaikka ero nyt olisi johtunut tämän etän uskottomuudesta, siltikään elatusvelvollisuus ei hänelle kokonaan siirry. Jokaisen lähivanhemman on aika muuttaa ajatustapaansa ja laskea asiat .

Eli ensin lapsilisä, sitten elatusmaksu ja saman suuruinen elatusmaksu itseltä yhteen ja tämä on raha, joka on lapsen elatukseen.

Kun tästä jaetaan osuudet ruokaan vaatetukseen ja harrastuksiin, uskon varojen olevan ihan riittäviä jos ei ole , silloin on aika miettiä asiaa, että suu säkkiä myöten. Jotain karsittavaa on, mutta nämä rahat eivät kuulu lähivanhemman elämiseen, ei hänen ruokaansa , harrastukseensa , vaatetukseensa osuutensa hän maksaa ihan omista ansaitsemistaan varoista.

Monesti tuosta lapsen osuudesta riittäisi säästöönkin, mutta kuinka moni lähivanhempi säästää lapselle tulevaisuutta. sitkin kannattaisi ajatella. Vai oletteko todella sitä mieltä, että kun täyttää 18-vuotta elättäköön itsensä.

No tässä sitten kannattaa miettiä sitä, miten se meni omalla kohdalla, antoivatko omat vanhemmat tukea opintoihin ja elämiseen, laitettiinko heti 18-vuotta täytettyä "kilometri tehtaalle", ilman minkäänlaista välittämistä.

Oma sieluni ei siihen pystyisi, enkä ole moista kokenut myöskään omilta vanhemmiltani, tukevat ovat olleet koko ikäni, ei niinkään rahallisesti, mutta opetuksin siitä, että jokaisesta tilistä pitää säästää edes pieni määrä, on sitten ns, vararahasto yllätyksille ja joskus voi mennä kunnon lomallekin, siis joskus ei edes joka vuosi. Velalla en lomalle lähde, se on hulluinta mitä ihminen voi tehdä.

Elämään oppiminen joka tasolla on se tärkein asia, silloin ihminen elämää tasapainosita ja onnellisempaa elämää.