Kysymykseni koskee sitä, miten 24-28-vuotiaat naiset kokevat kaltaiseni, 6-8 vuotta vanhemman miehen iän. Kannattaako käyttää aikaa kumppanin etsimiseen tuosta ikäluokasta, jos haaveilee avioliitosta ja lasten hankkimisesta lähivuosina?
Olen 32-vuotias mies. Takana on useampi molemminpuolinen ihastus, mutta vain yksi pidemmälle edennyt suhde, joka kesti vuoden ja päättyi kohta kaksi vuotta sitten. Minussa on ollut paljon nörttiä, ja minua kuvaa aika hyvin ilmaus "late bloomer". Fyysinen kunto, koulutus, työpaikka, harrastukset ja elämä yleensäkin ovat mallillaan, mutta minulla kesti paljon keskimääräistä pidempään löytää oma itseni sosiaalisessa mielessä. Hyvän päivän kavereita on elämän varrelta paljon, kuten myös maine hyvänä tyyppinä niin miesten kuin naistenkin keskuudessa, mutta läheisiä ystäviä on alkanut ilmaantua vasta viime aikoina. Olin nuorempana jonkin verran pikkuvanha ja viihdyin monesti paremmin aikuisten kuin ikäisteni seurassa, mutta toisaalta viimeisten kymmenen vuoden aikana minut on usein arvioitu noin viisi vuotta todellista ikääni nuoremmaksi sillä perusteella, että kuulostan kuulemma vähemmän kyyniseltä kuin ikäiseni yleensä.
Olen saanut huomiota naisilta teini-iästä alkaen, mutta ne huomiot eivät ole koskaan johtaneet mihinkään. Mietin aiemmin, teinkö jotain väärin, mutta nyt kun jonkin verran yllättäen löysin itseni uudella tavalla, ymmärrän, että kyse on ollut enemmän siitä, että nuo kiinnostuneet naiset ovat olleet vääränlaisia. Kun en ole ymmärtänyt itseäni, en ole myöskään ymmärtänyt, mitä olisin kaivannut. Nyt ymmärrän, ja osaan myös etsiä sitä. Sitä mitä etsin voinee kuvata lyhyesti herkkyydeksi, syvällisyydeksi ja haluksi kehittää itseään jatkuvasti.
Minulla itselläni ei olisi mitään sitä vastaan, että kumppanini olisi ikäiseni tai vain hieman nuorempi, mutta havaintoni on ollut, että on vaikeaa löytää sen ikäistä naista, joka ei olisi jollakin tapaa liian kyynistynyt. En sano, etteikö kiinnostaviakin ikäisiäni naisia olisi, mutta heitä tuntuu olevan vaikea löytää. On kuin melkein kaikki olisivat kolmenkymmenen ikävuoden täyttyessä asettuneet aloilleen ja kaikessa hiljaisuudessa hyväksyneet ajatuksen, että elämä on sitä mitä se on ja jatkuu sellaisenaan. En tiedä, onko näillä asioilla yhteyttä, mutta siinä samalla heidän tyylinsä tuntuu muuttuneen selvästi tätimäisempään suuntaan.
24-28-vuotiaat tuntuvat olevan vielä nuorekkaita ja tulevaisuuden suhteen avoimempia siinä mielessä kuin mitä minä kaipaisin. Oman elämän suunta alkaa olla jo selvillä, mutta he eivät ole vielä asettuneet aloilleen aivan sillä tavalla kuin hieman vanhemmat. He eivät ole henkisesti aivan niin kypsiä kuin hieman vanhemmat, mutta heidän joukostaan löytää silloin tällöin helmiä, jotka ovat edelleen nuorekkaita, mutta henkisesti selvästi ikäisiään kypsempiä.
Henkiseen kypsyyteen liittyen mainittakoon, että saan nettideitissä jonkin verran viestejä 40-50-vuotiailta ei-ollenkaan-puumamaisilta naisilta, jotka harmittelevat ikäeroamme ja kertovat, että jos heidän ikäisensä mies kuulostaisi profiilissaan samalta kuin minä omassani, se olisi menoa :)
Olen 32-vuotias mies. Takana on useampi molemminpuolinen ihastus, mutta vain yksi pidemmälle edennyt suhde, joka kesti vuoden ja päättyi kohta kaksi vuotta sitten. Minussa on ollut paljon nörttiä, ja minua kuvaa aika hyvin ilmaus "late bloomer". Fyysinen kunto, koulutus, työpaikka, harrastukset ja elämä yleensäkin ovat mallillaan, mutta minulla kesti paljon keskimääräistä pidempään löytää oma itseni sosiaalisessa mielessä. Hyvän päivän kavereita on elämän varrelta paljon, kuten myös maine hyvänä tyyppinä niin miesten kuin naistenkin keskuudessa, mutta läheisiä ystäviä on alkanut ilmaantua vasta viime aikoina. Olin nuorempana jonkin verran pikkuvanha ja viihdyin monesti paremmin aikuisten kuin ikäisteni seurassa, mutta toisaalta viimeisten kymmenen vuoden aikana minut on usein arvioitu noin viisi vuotta todellista ikääni nuoremmaksi sillä perusteella, että kuulostan kuulemma vähemmän kyyniseltä kuin ikäiseni yleensä.
Olen saanut huomiota naisilta teini-iästä alkaen, mutta ne huomiot eivät ole koskaan johtaneet mihinkään. Mietin aiemmin, teinkö jotain väärin, mutta nyt kun jonkin verran yllättäen löysin itseni uudella tavalla, ymmärrän, että kyse on ollut enemmän siitä, että nuo kiinnostuneet naiset ovat olleet vääränlaisia. Kun en ole ymmärtänyt itseäni, en ole myöskään ymmärtänyt, mitä olisin kaivannut. Nyt ymmärrän, ja osaan myös etsiä sitä. Sitä mitä etsin voinee kuvata lyhyesti herkkyydeksi, syvällisyydeksi ja haluksi kehittää itseään jatkuvasti.
Minulla itselläni ei olisi mitään sitä vastaan, että kumppanini olisi ikäiseni tai vain hieman nuorempi, mutta havaintoni on ollut, että on vaikeaa löytää sen ikäistä naista, joka ei olisi jollakin tapaa liian kyynistynyt. En sano, etteikö kiinnostaviakin ikäisiäni naisia olisi, mutta heitä tuntuu olevan vaikea löytää. On kuin melkein kaikki olisivat kolmenkymmenen ikävuoden täyttyessä asettuneet aloilleen ja kaikessa hiljaisuudessa hyväksyneet ajatuksen, että elämä on sitä mitä se on ja jatkuu sellaisenaan. En tiedä, onko näillä asioilla yhteyttä, mutta siinä samalla heidän tyylinsä tuntuu muuttuneen selvästi tätimäisempään suuntaan.
24-28-vuotiaat tuntuvat olevan vielä nuorekkaita ja tulevaisuuden suhteen avoimempia siinä mielessä kuin mitä minä kaipaisin. Oman elämän suunta alkaa olla jo selvillä, mutta he eivät ole vielä asettuneet aloilleen aivan sillä tavalla kuin hieman vanhemmat. He eivät ole henkisesti aivan niin kypsiä kuin hieman vanhemmat, mutta heidän joukostaan löytää silloin tällöin helmiä, jotka ovat edelleen nuorekkaita, mutta henkisesti selvästi ikäisiään kypsempiä.
Henkiseen kypsyyteen liittyen mainittakoon, että saan nettideitissä jonkin verran viestejä 40-50-vuotiailta ei-ollenkaan-puumamaisilta naisilta, jotka harmittelevat ikäeroamme ja kertovat, että jos heidän ikäisensä mies kuulostaisi profiilissaan samalta kuin minä omassani, se olisi menoa :)
Vastaukset 30
Vanhimmat
En osaa sanoa kohdallasi, mutta hieman nuoremmalta näyttävänä miehenä niin osa naisista on häkeltyneitä kun mainitsen olevani jo muutaman vuoden yli 30 rajapyykin.
On hieman vaikeuksia koska reippaasti alle 30 vuotiaat naiset olisivat kiinnostuneen oloisia, mutta se iän paljastuminen pikkaisen näyttää vaivaavan joitakin.
Erona sinuun on että aika moni odottaa elämän olevan ns urillaan tähän mennessä ja esimerkiksi oman ikäisten naisten kanssa tulee esille että he ovat jo itse urautuneet ja suunnitelleet jo asioita turhan pitkälle kannaltani valmiiksi ihan biologian takia.
Vähän alle kolmekymppisten tapailu sinulle ei pitäisi olla mikään ongelma. Enemmän asia tulee ilmi opiskelijoina jne. olevien kanssa.
Sen verran asioita maailmassa kokeneena ja yrittäen suhteellisen kypsästi suhtautua asioihin menen hieman hämilleni nuorten naisten huomiosta. Ei pitäisi koska se on ihan normaalia.
Sinunkin kannattaisi lopettaa tuo ikäkysymyksen pohtiminen ja antaa asioiden mennä omalla painollaan. Kokeile ja uhraa aikaasi siihen hieman niin sitten tiedät.
Ymmärrän täysin.
Itse olen lähes 40 ja jotkut naiset aliarvioi mun iän täysin. 15 vuotta nuoremmat tulevat iskemään ja menevät hapoille kuullessaan numeron ja homma loppuu siihen. Joskua flirttiä on tullut puhtaasti puolet nuoremman näköisiltä, et viitti edes vaivautua yrittämään kun ei siitä tuu mitään.
Itseni ikäiseltä sain kerran pakit, että vaikka vaikutan tosi mukavalta ja näytän hyvältä, niin oot sori vähän junnu. Okei. Kerroin ikäni ja poistuin, jäi huutelemaan perään, turhaan.
Kirjoitusvirhe... Tarkoitin 4-8 vuoden ikäeroa eli tosiaan naisia likimain ikähaarukassa 24-28 vuotta.
Kuulun tuohon ikähaarukkaan (25 v.) ja olen usein ollut kiinnostunut vähän vanhemmista miehistä, jotka asettuvat tuohon kolmenkympin hujakoille. 32 v. ei vielä kuulosta mitenkään liian vanhalta, jos nyt muuten asiat natsaa kohdilleen. Itse en ole oikeastaan koskaan ollut kiinnostunut mistään hillittömästä bilettämisestä, ja olen ollut jo jonkin aikaa aivan valmis vakiintumaan kunhan oikeanlainen mies vaan ilmaantuu näköpiiriin.
Elämä vaikuttaa siinä mielessä aika vakiintuneelta, että olen saanut opiskelut päätökseen, ja ollut nyt jonkin aikaa jo työelämässä. Minulla on myös mukavia harrastuksia ja muutenkin perusasiat kunnossa elämässä. Haluaisin miehen, joka tietäisi jo kohtuu hyvin mitä elämältään haluaa, olisi valmis vakiintumaan eikä suhtautuisi kammoksuen lasten saantiin tai olisi siirtämässä sitä hirveän pitkälle tulevaisuuteen. Tämän kaltaisia miehiä on hieman hankala ikäisistäni löytää. Usealla on elämä vielä aika hajallaan. Tuo kypsyys on varmasti myös sellaista, mikä vähän vanhemmissa miehissä kiinnostaa. Syvällisyys sekä keskustelutaitoisuus ja -halukkuus ovat myös tärkeitä ominaisuuksia. Koen itsekin olevani aika järkevä ja kypsänkin oloinen. Jotain ehkä kertoo myös se, että minut on arvioitu tällä palstalla juttujeni perusteella 30-40 -vuotiaaksi :D
Olen myös varmaan vähän myöhäisherännyt noiden sosiaalisten suhteiden suhteen ja yleensä miesten löytämisen/iskemisen suhteen. Niihin ei ehkä nuorempana ole tajunnut panostaa niin paljon, ujous on hieman jarrutellut matkalla ja esim. facebookissa pitäisi aktivoitua paremmin pitkän hiljaiselon jälkeen, koska se on kuitenkin aika hyvä kanava yhteydenpitoon eri ihmisten kanssa. Uskoisin kuitenkin, että olen ihan tykätty ihminen esim. työporukassa ja läheisten seurassa. Kumppanin hakuun on vaikuttanut se, että ei ole halunnut kiirehtiä mihinkään, ja halunnut selvittää rauhassa sen minkälaista ihmistä on oikeastaan edes hakemassa. Mielestäni jokaisen pitäisi selvittää tämä itselleen ennen kuin suin päin ryntää suhteeseen.
Toisaalta vanhempien miesten kohdalla välillä miettii sitä että, mitenköhän kakarana he oikeasti minua pitävät ja haluaisivatko sittenkin mielummin ikäisensä (kokeneemman,kypsemmän, viisaamman..) naisen?
"haluaisivatko sittenkin mielummin ikäisensä (kokeneemman,kypsemmän, viisaamman..) naisen? "
Tarkoitatko kolmekymppisen naisen? :D :D :D
Mikäköhän niistä tekee kypsemmän tai viisaamman?
Ehkä yksinkertaisesti vaan se, että sitä elettyä elämää on vähän enemmän takana kuin kaksvitosella. Vaikka tietysti yksilölliset erot voi olla suuria.
Ikäiseensä roikkunahkaiseen kurppaan tyytyvät miehet tekevät sen epätoivoista, eivät siksi että haluavan käytetymman ja rumemman naisen.
Naisen henkinen kypsyys saavuttaa huippunsa siinä 17-19 vuoden iässä (miehet joskus 30v) eikä se siitä enää muutu. Toiset naiset ovat vain kypsempiä kuin toiset.
Oletko joskus ihan käytännössä joutunut miettimään tuollaista, vai onko kyse vaan epäluulosta, mitä voisi tapahtua, jos alkaisit tutustua vanhempaan mieheen?
Jos kyse on omasta kokemuksesta, niin osaatko kertoa, millaiset asiat miehen käytöksessä, sanoissa tai tekemisissä saivat miettimään tuollaista? Vai onko kyse ajatuksesta, jolta ei voi välttyä, ja jonka kanssa on vaan pärjättävä?
No ei noista jutuista mikään ole mitenkään pidemmälle koskaan edennyt, mutta oon kyllä miettinyt tuota ikäero asiaa esim. joidenkin vanhempien miesten kohdalla, joita oon tapaillut tai joihin oon ollut ihastunut. Yksi ihastuksen kohde oli 11 v. vanhempi. Tosin luulin ja toivoin miestä nuoremmaksi, ja ulkonäön puolesta olisi voinut olla paljon nuorempikin. Juttua ei kuitenkaan lähdetty viemään mitenkään pidemmälle lähinnä varmaan tuon ikäeron ja vähän muidenkin juttujen takia, vaikka ihastus olikin vahvaa. Tuo ikäero varmaan vielä jotenkin korostui kun olin vielä muutaman vuoden nuorempi kuin nyt ja elämäntilannekin oli aika erilainen.
"Jos kyse on omasta kokemuksesta, niin osaatko kertoa, millaiset asiat miehen käytöksessä, sanoissa tai tekemisissä saivat miettimään tuollaista?" En osaa sanoa mitään yksittäisiä asioita käytöksessä tms. Mietin kaikkea mahdollista mihin ikäero voi vaikuttaa suhteessa. Vaikuttaako ikäero siihen miten synkkaa keskenään, löytyykö yhteisiä keskustelun aiheita tai kiinnostuksen kohteita. Mietin myös millainen menneisyys miehellä on: millaisia suhteita takana, onko lapsia tai jotain muuta mikä vaikuttaa tulevaisuuteenkin. Mietin tuntuuko mies liian vanhalta vaikka kymmenen vuoden päästä. Millaiseen elintasoon mies on tottunut ja onko se yhdistettävissä omani kanssa. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia miehellä on..jne.
Oikeastaan ihan kaikki samat asat pyörii päässä kuin nuoremmankin miehen kohdalla. Tietysti mitä suurempi tuo ikäero on niin sitä enemmän se aina mietityttää. Toisaalta taas jos asiat muuten tuntuu osuvan kohdilleen niin en näe 4-8 vuoden ikäerossa mitään ongelmaa.
Tarkemmin luettuani taisin vastata vähän asian vierestä.
Halusit siis ilmeisesti tietää, mistä tämä ajatus on peräisin. "Toisaalta vanhempien miesten kohdalla välillä miettii sitä että, mitenköhän kakarana he oikeasti minua pitävät ja haluaisivatko sittenkin mielummin ikäisensä (kokeneemman,kypsemmän, viisaamman..) naisen?"
Ongelma on ehkä enemmänkin oman pään sisällä. Ei kukaan mies oo käytännössä tuonut mitenkään ilmi, että pitäisi minua jotenkin lapsellisena tai yksinkertaisena.
Kiitos vastauksistasi! Ensimmäinen meni tosiaan vähän ohi kysymkyksen, mutta oli siitä huolimatta kiinnostava.
Hyi v*ttu ryppynen vanhus, häpeä.
Kyllä, ikäloppu kolmikymppinen, jolta edelleen kysytään saunakaljaostoksilla papereita kerran kuussa :D
Eipä tuo juuri mitään erityisiä ajatuksia herätä, mutta toisaalta vanhemmillani on suurin piirtein tuo ikäero, joten en osaa sanoa miten muut sen kokevat. Voin ihan hyvin kuvitella perustavani perheen muutamaa vuotta vanhemman miehen kanssa, sillä niin monella muulla asialla on paljon enemmän merkitystä. Lasten saanti alle 30-vuotiaana ei tosin hirveästi innosta (olen 25, selittyy varmaan sillä).
Laajenna ihmeessä ikähaarukkaa jos siltä tuntuu, myös ylöspäin. Aivan varmasti on olemassa nuorekkaita(?) kolmekymppisiä naisia. Itse en ole ajatellut vanhenevani ikävuosien kertyessä.
No olen suunnilleen ikäisesi, mutta voin rehellisesti sanoa, etten ole koskaan ollut kiinnostunut vanhemmista miehistä. Myös kaveripiirissäni parisuhteet yli 2-3 v ikäerolla ovat todella harvinaisia. Lähipiirissä ei yhtään, lähes kaikki kuitenkin seurustelevat vakavasti, lähinnä 0-2 v ikäerolla.
Toki aina kannattaa yrittää. Mutta tälläkin palstalla heiluu satunnaisesti hörhöjä, jotka väittävät parikymppisten naisten käyvän kuumana 35-40 v miehiin, ja täytyy entisenä parikymppisenä naisena sanoa että se on kyllä aivan täyttä kukkua. Poikkeuksiakin toki varmasti löytyy ja toivottavasti olet(te) yksi niistä. :)
"jotka väittävät parikymppisten naisten käyvän kuumana 35-40 v miehiin"
Noinhan jotkut tosiaan sanovat. Itselleni tulee tuosta kuitenkin mielikuva, että siinä tarkoitettaisiin lähinnä 20-25-vuotiaita naisia, jolloin ikäero olisi kymmenestä vuodesta ylöspäin. Omalla kohdallani se olisi paljon vähemmän. Jo kahdeksankin vuotta, aloitukseni yläraja, on mielestäni niin paljon, että naisen pitäisi olla todella poikkeuksellinen, jotta edes yrittäisin.
Mullekin parikymppisenä pahin turn off oli yli 30v miesvanhus. Kuulosti jo liian pahalta ikäero.
Samaa mieltä kuin kummitus. Todella harvaa parikymppistä kiinnostaa itseään huomattavasti vanhempi gubbe.
Ei ole niin iso ikäero ettei ole mahdotonta. Mutta mitä tuo "ei niin aloilleen asettunut" meinaa? Eikö elämänkumppani kannattaisi juuri etsiä sellaisesta joka on siihen valmis, ihan iästä riippumatta?
"Ei niin aloilleen asettunut" oli ehkä huono ilmaus, mutta yritin kuvata sellaista ihmistä, joka on matkalla jonnekin enemmän tai vähemmän tietoisesti. Ihmistä, jonka elämässä kaikki ei ole vielä valmista, ja joka pyrkii aktiivisesti johonkin, mitä se sitten onkaan. Sellainen ei ole ristiriidassa sen kanssa, että on valmis sitoutumaan parisuhteeseen ja perhe-elämään, ja itse soisin sellaisen ajatusmaailman kestävän läpi elämän.
Jos olet itse 32v niin se 24 taitaa olla viel liian "bimbo"... 26 niin varmasti homma toimii paremmin. ....Toki jotkut 40 ovat täys bimboja...
Itse haikailen 16-vuotiaiden nuorten naisten perään tod.näk. vielä 6-kymppisenäkin.
lasteen sekaantujat saavat painua helvettiin täältä, sairas ku olet aivoistas viel 6-kymppisenäkin
Ei 16-vuotias ole enää lapsi ja sellaisen kanssa saa olla yhdynnässä minkä ikäinen mies tahansa. Mikä sinä muka oikein olet leimaamaan muita ihmisiä sairaiksi?
jos aikuista miestä kiinostavat 16 vuotiaat lapset, kyl on jotain vika sun maailmassa
Siinä iässä nainen nyt on kuitenkin kauneimmillaan, toisin kuin oman ikäiseni (20-25v) naiset joissa alkaa näkyä jo ekat rupsahtamisen merkit. Kukapa normaali aikuinen heteromies ei kauniista ja naisellisesta 16-vuotiaasta kiinnostuisi?
kysy normaalilta mieheltä...
naisellinen 16v ????
no joo, kun ikä on 21 niin mitäs tässä enempä ihmettelisi, anna olla
Etsi vaan oikeanlainen ihminen ja unohda mikä vuosiluku hänen henkkareihin on kirjoitettu. Olet kyllä oikeassa sen suhteen, että ihmisten pitää olla yhteensopivia. Omat poikaystäväni ovat aina olleet nuorempia. Ehkäpä oman ikäisilleni olin liian lapsellinen? Nykyään toki kelpaan vaikka 20-vuotta vanhemmille, mutta edelleenkin luonteeni on nuorekas suhteessa ikäisiäni miehiin.
Henkilökohtaisesti olen itse sellainen nainen joka on vasta 22v ja olen koko ikäni pitänyt vanhemmista miehistä. Sillä pidän ikäluokkani miehiä liian lapsenomaisina en osaa ilmaista asiaa paremmin. Vanhemmat miehet tuntuu jotenkin turvallisemmalta kuin nuoret, sillä heillä on takana jo nuo villit nuoruus haihattelut ja elämä paremmin kasassa. Tosin tämäkin on makuasia koska kaikki omalla tavallaan.
Minusta ikää ei tarvi katsoa tai ylipäänsä miettiä jos on mukavaa ja synkkaa hyvin itseään joko vanhemman tai nuoremman kanssa. Itse seurustelin 47 vuotiaan miehen kanssa ja saimme jopa yhteisen lapsen joka on pian jo puolivuotias. Tosin miehellä on henkilökohtaisia ongelmia oman itsensä kanssa joten nyt sitten olen yh ja sinkku hänen pyynnöstään. En olisi itse eroa halunnut mutta kun se kerta teki toisen onnettomaksi niin en voinut empatiani takia häntä väkisin suhteessa pitää.
Ihmisiä pitäisi katsoa pintaa syvemmälle ikää katsomatta. Tällä viestillä halusin vain kertoa että meitä erilaisia persoonoita kyllä on olemassa. Nyt kun vielä pääsisi itse irti ajatuksesta että uusia suhteita ei voi tulla kun yh tuomitaan joko kevytkenkäisiksi tai holtittomiksi yksilöiksi. :)
Kiitos tähän astisista vastauksista!
Niinhän se menee, että iän pitäisi ainakin joissakin rajoissa antaa olla vain numeroita. Kuten sanoin, kahdeksan vuoden ikäero on omissa ajatuksissani sellainen raja, jonka on hyvin vaikea kuvitella ylittyvän missään tilanteessa - ei niinkään siksi, että se olisi numerona liian suuri, vaan käytännön asioiden takia. Muuten aion keskittyä löytämään sopivan ihmisen enkä tietyn ikäistä ihmistä.
Edelleen luen mielenkiinnolla ajatuksia tähän liittyen. Erityisesti kiinnostaa tietysti kohderyhmäni naisten niin hyvät kuin huonotkin kokemukset aiheeseen liittyen.