Olemme olleet yhdessä nyt viisi vuotta ja tuntuu että seksin saralla intohimo on hiipunut kasaan molempien puolelta. Mieheni tykkää pornojyystämisestä, minäkin välillä, mutta olen alkanut kaipaamaan enemmän 'rakastelua' suutelua, läheisyyttä ja sitä että minunkin nautintoni kiinnostaisi häntä. Pitkään ja hartaasti, tiedättehän ;) enemmän esileikkiä ja huomioimista. Olen puhunut asiasta hänelle, mutta mikään ei ole muuttunut. Olen myös yrittänyt näyttää esimerkkiä hemmottekusta, mutta se tosiaan jää yksipuoliseksi-aina! Tuntuu myös ettei mies muutenkaan tunnu arvostavan minua, puhuu ystäviemme läsnäollessa minulle/minusta halventavasti ja jotenkin kylmästi tiuskien ja vähätellen. Samaa tietenkin myös kotona kaksin ollessamme, mutta jotenkin ystävien edessä nolaaminen satuttaa eniten.. Miten saisin mieheni näkemään itseni uudessa valossa ja kunnioittamaan ja hellimään enemmän niinkuin normaaleissa suhteissa tapana on?
mihin tämä suhde menossa?
väsynyttähän
8268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja seksiä harrastamme siis vain kun hänen tekee mieli, eli harvoin..muutaman kerran kuukaudessa ehkö. Olemme molemmat alle 30. Ja olen pitänyt itseni hyvässä kunnossa ja nättinä joten tuskin johtuu siitäkään? Tuntuu että kyllästynyt...
Mitä itse odotat parisuhteelta? Mitä miehesi odottaa? Yrittäkää puhua. Jos ei mies ota tosissaan ja jos ei ole toisen osapuolen kunnioitusta, pitää sinun tehdä omat johtopäätökset. Kukaan ei voi elää puolestasi. Seurustelun tarkoitus on katsoa, onko toinen ihminen soveltuva elämänkumppaniksi.
Mies vihaa keskusteluja suhteesta. Hän sanoo että kaikki on ok, ja jos mielestäni jossain on parantamisen varaa ja haluan puhua niin olen vaan niin 'nainen' ja ikinä mikään ei kelpaa ja olen tahallani hankala ym.. Yleenaä menee niin että minä puhun ja mies ei puhu mitään.
No eihän toi nyt hyvältä suhteelta vaikuta. Miksi pysyttelet siinä, tottumuksesta vai pelkäätkö, että jäisit muuten lopullisesti yksin? Joskus kannattaa ottaa rohkeita askelia parantaakseen elämäänsä.
Tottumuksesta ja rakastan miestäni. Haluisin vain enemmän tuntea olevani rakastettu, saada osakseni arvostusta..
Varmasti onnistuukin, jonkun toisen kanssa. Eli siis mitä sinulta vaaditaan jotta lopulta olet tasavertaisessa, kutakuinkin onnellisessa parisuhteessa miehen kanssa??
...
Kiltteys ja miellyttäminen vaikka hampaat irvessä ei sit ollutkaan oikea vastaus..
Se mitä elämälläsi teet on tietenkin oma asiasi mutta mieti asiaa tältä kannalta: jos eteesi tupsahtaisi aikakoneella 40-vuotias sinä aikajanalta jossa jäit urpon miehen kanssa yhteen, mitä veikkaat onko tuo vanha sinä onnellinen vai katkera valinnastaan?
Tuo halventavasti ja alentavasti puhuminen kuulostaa jo tosi huonolta. Ei kuulu parisuhteeseen, eikä rakasta kohdella niin. Sinä rakastat, mutta mies ei. Älä nuori ihminen tuhlaa elämääsi moisen sovinistin kanssa. Ja jos tuhlaat, niin tiedosta, että kohtelu ja käytös tuskin muuttuvat ainakaan paremmaksi.