En päässyt - mitä nyt??

Itselläni sama tilanne paitsi että oli toinen hakukerta ja oikeasti on vain sellainen, että ei vaan ole enää varaa käyttää vuotta elämästä kokeisiin valmistautuen. Täytyy ruveta elämään ihan oikeata elämääkin. Joten tämä saa nyt jäädä, ehkä tämä jotakuta palvelee. Jos vaikka lähtisi ulkomaille.

Mä tein avoimessa pari-kolme vuotta tutkintovaatimukset täyttäviä opintoja ja pääsin niillä sisään. Arvosanojen tartti kyllä olla parempia, ku yliopistoon päässeillä. Nyt oon 32, kaks tutkintoa, työtön ja lähinnä huvittais opiskella pommintekoa.

Yliopisto on ihan paskaa, anna olla. Siellä on kyllä kaikin puolin fiksumpaa porukkaa kuin muualla, mut on se kyl semmonen hyväveli-mylly, et huhhuh. Kandee miettii, koska jos siellä joutuu epäsuosioon, ura päättyy ainakin akateemisella puolella, eikä ketään kiinnosta vaik oisit tohtori. Ihmiset palkkaa kavereitaan ja ns hyviä tyyppejä, ei tutkinto paina paljon mitään. Jos akateemiselle alalle pyrit, niin kantsii ottaa vaikka välivuosi ja mennä ulkomaille tekemään jotain kiinnostavaa, vaikka juoksupojaks/tytöks jollekin tutkijalle. Suhteilla voi päästä siitä eteenpäin. Helsingin yliopistossa pääsee eteenpäin vain imemällä professorien munaa.

Takana kaksi välivuotta. Heti lukion jälkeen en oikein tiennyt, että mitä haluan tehdä, mutta kävin kuitenkin tekemässä muutaman pääsykokeen puoliperseisesti. Sisälle en päässy, ei ollut yllätys. Vähän alkoi syksyllä sitten masentamaan kun ei ollut töitäkään. Noh, ajattelin sitten, että haen kauppakorkeaan seuraavana keväänä. Alkoi kauhea pänttäys. Kirjoja luin arviolta noin 500 tuntia. En päässyt sisään.

Sitten alkoi oikeasti ahdistamaan. Kavereilla oli jo lapsia, olivat vakituisesti töissä yms yms... Aloin sitten katselemaan ammattikorkeakoulun tutkinto-ohjelmia. Totesin että pääsisin useaan kouluun jo pelkästään lähtöpisteiden avulla. Kävin sitten eräissä amk pääsykokeissa ja täydet pisteet sain. Paikan otin vastaan viime viikolla. Kolmatta välivuotta en olisi enää kestänyt.

Ammattikorkeakoulu on kuitenkin minulle pieni häpeä vaikken myönnäkkään sitä. Onneksi voi hakea maisteriohjelmiin amk pohjalta.

Anteeksi sekava teksti.

Itse pääsin kolmannella kerralla sisään rimaa väpättäen. Ensimmäisen epäonnistumiskerran jälkeen menin vuodeksi amk:hon, mutta se ei tuntunut oikealta. Lisäksi hieman hävetti koska olin ollut jopa valmennuskurssilla. Asiaa lievitti kuitenkin se, että parhaalle kaverille kävi samoin. Tokalla kerralla alkoi pännimään koska kaveri pääsi kyseiseen kouluun ja itse en. Olin jättänyt amk:n kesken joten sen jälkeen menin inttiin ja kun pääsin sieltä pois niin aloin lukemaan hulluna pääsykokeisiin. Sitten pääsin. Jos olisin pudonnut niin olisin varmaan mennyt töihin ja hakenut seuraavana vuonna uudelleen, lukien kahta kauheammalla apinanraivolla. Tiesin, että hakemani ala ja yliopisto oli se mitä haluan enkä halunnut tyytyä johonkin pakon sanelemaan b-suunnitelmaan. Kun tarpeeksi monta kertaa yrittää ja ottaa opiksi edelliskerran opiskeluvirheistä niin pääsee.

Kun on kolme kertaa yrittänyt turhaan, mielestäni ei kannata jatkaa sillä linjalla.

Voisit opiskella avoimessa yliopistossa jotain itseäsi kiinnostavaa. Siinä näet, onko yliopisto-opiskelu sinun lajisi ollenkaan. Samalla voit selvittää sitäkin, tarjoaisiko amk jotain sinulle sopivaa tai peräti ammattikoulu.

Siis tosiaankaan ei kannata iskeä päätään seinään yhtään enempää kuin kolme kertaa.

Itse pääsin vuosia sitten ensi yrityksellä kaikkiin kolmeen yliopistoon, joihin hain. Luulen, etten olisi yrittänyt monta kertaa, vaan olisin suunnannut muualle.

On se sinänsä mielenkiintoista että muissa maissa koulut kilpailevat opiskelijoista. Suomessa systeemi on sen verran luotaantyöntävä, että on enemmän syitä olla hakematta kuin hakea.

Kannattaa panostaa muualle, ja myös yrittää hakea sivureitin kautta... eli esim. hakea samaan laitokseen opiskelemaan jotain muuta, jolloin voi sitten ehkä onnistua vaihtamaan ainetta siihen ykkösvaihtoehtoon.

Mulla on unelmat romahtaneet niin monta kertaa, etten enää edes jaksa välittää - ja samaan aikaan, pääsin aivan yllättävää reittiä unelma-ammattiin! Elämä voi yllättää.

Ihan vaan neuvona, että jos otat vaihtoehdon b:n tai jopa c:n elämä voi alkaa tympii aikas paljon. Lisäksi kukaan ei sinua välttämättä palkkaa töihin, koska a) tietävät tai b) vaistoavat, että et ole alalle soveltuva/sinua ei kiinnosta oikeasti ollenkaan koko ala.