Onko näin vanhana liian myöhäistä löytää edes yhtä ystävää esimerkiksi opiskelukavereista? Entä myöhemmin, jos esimerkiksi vaihtaisin tiedekuntaa?
Jotenkin vain tuntuu, että kaikki ovat luoneet ystävyyssuhteensa jo lapsina... Pelkään, että jään yksin loppuelämäkseni.
Jotenkin vain tuntuu, että kaikki ovat luoneet ystävyyssuhteensa jo lapsina... Pelkään, että jään yksin loppuelämäkseni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen saman ikäinen. Kavereita minulla ei ole vapaa- ajalla. Oletko tutustunut muihin opiskelijoihin jo? Tuletko toimeen jonkun kanssa erittäin hyvin, että voisitte viettää vapaa-aikaa yhdessä? Tee rohkeasti
aloite jollekin opiskelekaverille. Koskaan ei ole liian myöhäistä!
Hei! Mistä päin asutte?
Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Minulla ei vielä pari vuotta sitten ollut kavereita, olin juurikin tuon ikäinen. Käytännössä olin töissä matalapalkka duunissa, mut olin päättänyt palata opiskelemaan. Koin jo omanarvontunteen nousevan kun pääsin opiskelemaan joten ryhdistäydyin sosiaalisella sektorilla jo ennen koulun alkua. Tapasin paljon erilaisii ihmisii siin n. kuukauden aikana. Suurimmast osast näistä tapauksista ei kehkeytynyt mitään, muutama tuttavuus ja yks hyvä kaveri jonka kanssa olen sittemmin ollut aktiivisesti yhteydessä.
Aktiivisuus tuona kesänä oli tosi hyvä juttu. Sitten kun opinnot alkoi niin tulin toimeen tosi hyvin kyl ihmisten kanssa, mut edelleen se sellainen "yhteys" suurimpaan osaan ihmisistä puuttui. Käytännössä sellaiset ihmiset joiden kanssa oikeasti klikkaa ystävä tasolla on tosi harvassa. Yhden sellaisen tosi hyvän kaverin olen opintojeni aikana löytänyt ja siitä olen erittäin kiitollinen.
Elämäntilanteita kuitenkin tulee ja menee, joten hyvätkin ystävyydet tarvitsevat tilaa liikkua, ja joskus noista tuttavuuksistakin voi tulla ystävyyksiä jos aika ja paikka kohtaavat. Tämä toinen hyvä ystävyyteni oli vuoden verran enemmänkin tuttavuus, kunnes olosuhteet muuttuivat ja meillä oli aikaa viettää huomattavasti enemmän toistemme seurassa.
Aktiivisuudella tapaat ihmisiä, pitkäjänteisyydellä luot mahdollisuuksia sille, että niistä tulee jotain muutakin kuin tuttavuuksia. Koko asiasta tekee helpoksi se, et kun löytää niin se on energisoivaa. Sosiaalisuus noin muuten saattaa olla uuvuttavakin kokemus, joten kannattaa keskittyä ennenkaikkea olemaan rehellinen niin se suodattaa ei halutut tapaukset pois.
Omien kokeiluideni perusteella olen mielummin itsekseni kuin ihmisten kanssa joiden kanssa en ole samalla aaltopituudella. Olen kuitenkin oppinut tunnistamaan näitä ihmisiä tehokkaasti tekemisen ja keskusteluiden kautta, jolloin siitä on helppoa lähteä rakentamaan ja kokeilemaan.
Ehkä joku löytää näistä ajatuksista jotain omaa. Jos kolahtaa ja kiinnostaa jutella lisää, niin minulle voi laittaa mailia: tengen (ät) windowslive piste com