Avioeron harkinta-aika alkanut, mutta ositusta ei ole vielä tehty. Avioehtoa ei ole. Puolisollani on paljon avioliiton aikana hankittua omaisuutta ja minulla jonkin verran, yhteistäkin omaisuutta on. Avioliitto on kestänyt 25 vuotta, olen koko ajan käynyt töissä ja huolehtinut perheen (kaksi nyt aikuista lasta) juoksevista kuluista. En tarvitse puolisoni omaisuutta, mutta haluaisin jäädä kotiini. Talo on kuitenkin kokonaan puolison nimissä ja hänhän saa itse päättää, mitä omaisuutta osituksessa antaa. Luulin, että hän on tyytyväinen saadessaan pitää kaiken muun, mutta olin väärässä. Hänen mukaansa ositusta tullaan kohtuullistamaan niin, etten minä saa perusteetonta hyötyä hänen omaisuudestaan ja niin että hän voi jatkaa elinkeinoaan.
Koetin etsiä esimerkkejä osituksen kohtuullistamisesta, mutta niitä tuntuu olevan niukasti. Minunkin täytyy ilmeisesti palkata lakimies, mutta käyköhän sitten niin, että tuhlaan omat rahani lakimiehelle ja joudun kuitenkin lähtemään kodistani.
Koetin etsiä esimerkkejä osituksen kohtuullistamisesta, mutta niitä tuntuu olevan niukasti. Minunkin täytyy ilmeisesti palkata lakimies, mutta käyköhän sitten niin, että tuhlaan omat rahani lakimiehelle ja joudun kuitenkin lähtemään kodistani.
Vastaukset 7
Vanhimmat
>>Talo on kuitenkin kokonaan puolison nimissä ja hänhän saa itse päättää, mitä omaisuutta osituksessa antaa.>Hänen mukaansa ositusta tullaan kohtuullistamaan niin, etten minä saa perusteetonta hyötyä hänen omaisuudestaan ja niin että hän voi jatkaa elinkeinoaan.
Kiitos linkeistä. Moniin olinkin jo tutustunut, mutta kaikki tuntuvat olevan epätietoisia. Kukaan ei palaa kertomaan, soviteltiinko ja mikä oli lopputulos.
Toisaalta, jos tyydyn asuntoon, eikö se ole vapaaehtoista sovittelua? Pitäisikö minun tehdä ositustarjoukseni kirjallisena? Pitäisikö kiinteistö arvioittaa esim. kiinteistönvälittäjällä? Jos puoliso hakee kohtuullistamista, voinko silloin esittää oman ehdotukseni?
Tässä KKO:n ennakkopäätöksiä oikeasta elämästä.
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/haku/?search[type]=pika&search[pika]=osituksen sovittelu&submit=Hae ›
Sopia voit tietysti miehen kanssa. Se, että saisit miehen omistaman asunnon (ja mies kaiken muun), riippuu kokonaan miehestä, suostuuko hän tähän. Pesänjakaja ei voi tällaista määrätä. Toki luotettava arvio kiinteistön arvosta helpottaa sopimukseen pääsemistä. Jos mies vaatii osituksen sovittelua (oikea termi!), sinä tietysti esität oman kantasi ja sen perustelut. Jos pesänjakaja on määrätty ositus toimittamaan, hän ensi vaiheessa päättää, sovitellaanko ja jos, niin miten.
Kun ei aivan pienestä pesästä ole kysymys, lakimies olisi varminta ottaa tueksi. Pesänjakaja ei voi olla kumpaisenkaan avustaja.
Kiitos, ennakkopäätöksistä oli paljon apua. Tutustuin niihin ja osituksen sovitteluun tuskin on perusteita. Toivottavasti ei kuitenkaan tule loputon prosessi. Jos ositus on kesken, kun avioero tulee voimaan, täytyykö minun muuttaa muualle odottamaan päätöstä?
Eräässä tapauksessa sanottiin:
Kuten ratkaisusta KKO 1975 II 24 ilmenee, osituksessa, jonka pesänjakaja toimittaa, tasinkoa suorittava ei voi itse päättää, mitä hän tasinkona luovuttaa, vaan siitä päättää pesänjakaja. Tähän nähden ja kun tasingon sekä tasoituksen määrääminen soveliaimmin tapahtuu muutoinkin pesänjakajan toimesta, ositus palautetaan tästä ja alempien oikeuksien tuomioista johtuvien muutosten tekemiseksi pesänjakajalle ositustoimitukseen.
Tarkoittaako tämä sitä, että jos ehdotukseni ei puolisolle sovi eikä hän halua suorittaa minulle 50/50 mukaista tasinkoa, vaan vaatii osituksen sovittelua, pesänjakaja päättää tasingosta?
Kyllä pesänjakaja päättää sekä osituksen sovittelun toimittamisesta että tasinkona annettavasta omaisuudesta. Pesänjakaja ei kuitenkaan voi määrätä omaisuusesineitä puolelta toiselle vaihdettavaksi, vaan kumpainenkin pitää oman omaisuutensa ja saa vain avio-osasta puuttuvan osuuden toiselta tasinkona. Et siten voi saada - vastoin miehen suostumusta - hänen omistamaansa kiinteistöä.
>>Jos ositus on kesken, kun avioero tulee voimaan, täytyykö minun muuttaa muualle odottamaan päätöstä?
Jos nyt ihan tarkkana ollaan, niin periaatteessa muuttaja et välttämättä olisi sinä. Jos tuomioistuin muuttajan päättäisi, ratkaisevaa ei olisi asunnon omistus, vaan se, kumman katsottaisiin asuntoa enemmän tarvitsevan. Päätös raukeaa, kun ositus on lainvoimaisesti toimitettu.
Avioliittolaki 24 § (16.4.1987/411)
"Tuomioistuin voi puolisoiden yhteisestä tai toisen puolison hakemuksesta:
1) päättää, että se puolisoista, joka on enemmän asunnon tarpeessa, saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin;
2) velvoittaa toisen puolison muuttamaan yhteisestä kodista; ja
3) oikeuttaa puolison käyttämään sellaista toiselle puolisolle kuuluvaa irtainta omaisuutta, joka kuuluu puolisoiden yhteisesti käytettäväksi tarkoitettuun asuntoirtaimistoon taikka on puolison työväline tai tarkoitettu puolison tai lasten henkilökohtaista käyttöä varten; sopimus, jonka omistaja tekee toisen puolison käytettäväksi näin annetusta omaisuudesta kolmannen henkilön kanssa, ei rajoita sanottua käyttöoikeutta.
2 momentti on kumottu L:lla 31.3.1995/484.
Tuomioistuimen antama päätös voidaan panna heti täytäntöön, vaikka se ei ole saanut lainvoimaa, jollei päätöksessä ole toisin määrätty.
Päätös on voimassa toistaiseksi. Puolison vaatimuksesta sitä voidaan muuttaa tai se voidaan peruuttaa tuomioistuimen uudella päätöksellä, jos olosuhteet ovat päätöksen antamisen jälkeen muuttuneet. Päätös ja velvoitus, jota 1 momentissa tarkoitetaan, raukeavat, kun puolisoiden välillä on toimitettu omaisuuden ositus tai erottelu ja se on saanut lainvoiman. Päätös ja velvoitus raukeavat kuitenkin kahden vuoden kuluttua siitä, kun päätös on annettu, vaikka omaisuuden ositusta tai erottelua ei olisikaan toimitettu."