Mietin tässä, miten teihin vaikuttaa kumppaninne entisyys (kenen kanssa ollut, yhden yön jutut, yms bylsinnät)..?
Tuli ajankohtaiseksi ja itse ainakin olen jotenkin nyt "lukossa" ja jumiutunut, vaikka syytä ei kai pitäisi olla.. Jotenkin vain "häiritsee" kun kumppani kertoi menneistä (kertoi onneksi ihan itse, mutta kuitenkin). En tietysti olettanut mitään neitsyt-soopaa, mutta jotenkin vain inhottavasti kolahti tietyt jutut.
Totta on, ettei itsekään ole aina ollut mikään siveyden sipuli, mutta .. asiat vain mietityttävät.. Vaikuttaako entisyys teidän suhteessanne? Pitäisikö se vaan haudata ja olla onnellinen nykytilanteesta (että hän valitsi kuitenkin minut)?
Vastauksista kiitellen..
Tuli ajankohtaiseksi ja itse ainakin olen jotenkin nyt "lukossa" ja jumiutunut, vaikka syytä ei kai pitäisi olla.. Jotenkin vain "häiritsee" kun kumppani kertoi menneistä (kertoi onneksi ihan itse, mutta kuitenkin). En tietysti olettanut mitään neitsyt-soopaa, mutta jotenkin vain inhottavasti kolahti tietyt jutut.
Totta on, ettei itsekään ole aina ollut mikään siveyden sipuli, mutta .. asiat vain mietityttävät.. Vaikuttaako entisyys teidän suhteessanne? Pitäisikö se vaan haudata ja olla onnellinen nykytilanteesta (että hän valitsi kuitenkin minut)?
Vastauksista kiitellen..
Vastaukset 17
Vanhimmat
Me ratkaistiin kumppanin kanssa asia aikoinaan niin, että kerrottiin jotain menneisyydestä mutta jätettiin yksityiskohdat ja merkityksettömät suhteet sanomatta. Yhdessä kannattaa miettiä mitä halutaan kertoa ja mitä kuulla. Koska varmasti jokaista satuttaa kuulla entisistä mutta toisaalta niiden totaalinen kieltäminenkään ei ole rehellisyyttä. Toisaalta voit ajatella niin, että niiden aikaisempien kokemusten ansiosta miehesi/naisesi on juuri sellainen persoona kuin hän nyt on. Jokaine nihmissuhde, varsinkin pidempi ja kiinteämpi, muokkaa ihmistä ja hänen persoonaansa.
Ja totta on sekin, että saat onnitella itseäsi että kaikkien niiden muiden sijaan hän on valinnut juuri sinut! Todennäköisesti jokainen haluaisi pyyhkiä menneisyyden pois todellisen rakkauden tullessa kohdalle jos se olisi mahdollista. Mutta menneisyys on menneisyyttä eikä sille pidäkään antaa sen suurempaa arvoa.
Onnea ja menestystä suhteeseenne!
Kyllä minuun ainakin vaikuttaa. Joskus jopa mietin, että millainenkohan poikaystäväni exä oli ja oliko jotenkin parempi kuin minä jne.
Emme ole poikaystäväni kanssa tehneet mitään "sopimusta" asiasta, että mitä kerrotaan entisistä suhteista. Edellisen suhteen kesto ja mihin suhde päättyi, ne tiedetään, mutta eipä paljon muuta. Enkä mitenkään erityisesti haluakaan tietää muuta, tulisi varmaan vaan stressiä itselle tms.
Mielestäni pitäisi olla ajattelematta kumppanin entisiä suhteita, vaikka se saattaakin välillä olla vaikeaa. Ne ovat menneitä (tai ainakin niiden pitäisi olla) ja nyt on nyt, ja sinä kuulut siihen nykyisyyteen. Ota siitä kaikki irti ja ole onnellinen =)
Mikään ei ole sen rasittavampaa kuin että uusi tyttöystävä jo toka treffeillä alkaa jauhaa jotain sen entisestä. Mä ainakin sanon siinä vaiheessa et mene sinne menneisyyteesi ja elä se uudelleen kun näyttää olevan noin tärkeetä.
Unohtakaa menneet, keskittykää tähän hetkeen ja jos eksä pyörii mielessä niin OSATKAA PÄÄTTÄÄ mitä haluatte! Tulevaisuus onnistuu vain unohtamalla kaikki vanhat exät. Sama koskee turhia muodollisia kaverisuhteita, ne saa heittää roskakoppaan heti kun rakastuu. Todellisista ystävistä tottakai pidetään kiinni, mutta ei vastakkaista sukupuolta olevista "kyttääjistä" jotka vain odottaa tilaisuutta ihastua sinuun, nainen.
mutta kun eniten häiritseekin vaan semmonen "tyhjänpäivänen" juttu, pelkkä seksisuhde johonkin, joka on ollut vielä olemassa muutama kuukausi sitten, ennen kuin me tapasimme. En tiedä miksi se vaivaa, mutta vaivaa nyt kuitenkin enkä tiedä miten päin minun pitäisi olla! :(
muistella vanhoja. Jokin merkityshän silläkin on että hän nyt mitä ilmeisimmin (??) on valinnut sinut?? Vai? Alkuvaiheessa suhteelle saattaa tuottaa pelkkää hallaa menneiden tonginta. Sitten kun sitä jo paremmin tunnetaan, voi miettiä enempi syntyjä syviä.. Tää siis vaan mun mielipide!
Mutta, kuten sanottua, onko sillä loppujen lopuksi mitään väliä, ketä Hän on bylsinyt ennen sua? Kaikilla meillä on menneisyytemme ja pikkupikkuluurankoja kaapeissa...
Hassua: viestiketjua lukiessani ajattelin koko ajan että olet mies, mutta totuus selvisi, kun vilkaisin profiiliasi.
No, kuitenkin. Itse (m29) jouduin miettimään nykyisen suhteeni alussa aivan samanlaisia juttuja kuin sinä. Puolisolla (joka muuten nyt odottaa lasta ja jonka kanssa olen ajatellut tämän elämän loppuun asti tallata) oli hiipuva suhde exäänsä vielä kun me tapasimme. No, se loppui aikanaan ja meidän suhde syveni. Vasta vuoden jälkeen puoliso sitten kertoi, että oli ollut sängyssä exänsä kanssa samaan aikaan kun oli jo tuntenut minut. Voit arvata, että v-tti. Tuntui kuin koko suhteeltamme olisi vedetty kerralla kaikki pohja pois. Että olin rakastunut aivan toisenlaiseen ihmiseen kuin olin alunperin ajatellut. Ja että kaikki muukin puolisossa ja meidän suhteessamme oli sitä myötä valheellista.
Nyt jälkikäteen olen kuitenkin tajunnut, kuinka kapeakatseisia omat ajatukseni tuolloin olivat. Vaikka tuntui hankalalta ymmärtää puolison näkökulma arvostin suuresti sitä, että hän ylipäätään kertoi asiasta -- ja ihan itse ja rehellisti. Samalla tajusin myös, että jonkin verran syytä oli minussakin, joka oli nähnyt toisen vain täydellisenä enkeli-ihmisenä ilman mitään puutteita. Se oli yhdenlainen kasvun paikka meille molemmille.
Minusta sinun kannattaakin jutella miehesi kanssa asiasta, mikäli se sinua edelleen vaivaa. Puhu niin kauan, että kaikki varmasti selviää. Eivät sinun ajatuksesi "turhia" ole, inhimillisiä vain.
Jos kertoo aikaisemmista suhteistaan siinä mielessä, että haluaa tehdä itsestään haluttavamman, menee pieleen!
Ei haittaa entinen elämä, mikäli sieltä ei paljastu jotain moraalisesti arveluttavaa kuten pettämistä yms. Tällä hetkellä haittaa helvetisti, koska nainen puhuu vanhoista hoidoistaan joka päivä!
Itse olen nyt viettänyt aikaa muutaman viikon mukavan tytön (naisen) kanssa. Lukuunottamatta ensimmäisiä tapaamisiamme tyttö on puhunut entisistään lähes tunneittain, kertonut normaaleita asioita (mielestäni nämä ovat suhteen kesto yms.) sekä paljon yksityiskohtia.
Olen tyttöä kokemattomanpi (vaikka olen vähän vanhempi) kun kyseessä on seksi. Olin todella ihastanut tähän ihmiseen ja tunne on/oli molemminpuolista. Olen kuitenkin kuullut tytöstä niin paljon likaisia (kuulostaa oudolta mutta tarkoitan tätä) asioita ja tunnen etten voi ajatella suhteen jatkamista.
Tiedän nykyhetken olevan nyt mutta pelkään menneisyyden tulevan täksi hetkeksi liian helposti.
Miehet on just tollasia aasinpäitä- ainoa asia joka teitä todella haittaa naisenne menneisyydessä on se että se pääsee vertaileemaan kokoja!
onks mulla pienempi oliks se parempi jne...
ja ainahan voi tapellessa alkaa huorittelemaan kun ei ollutkaan tämän prinssin prinsessa NEITSYT-
joopa joo.
Tytöt älkää KOSKAAN kertoko entisistänne sanaakaan nykyisellenne!!!!!!!!! Ne olivat niin mitättömiä kokemuksia valehtelette vaikka!
Tää ei nyt vastaa lähellekään sitä mitä mietit, mutta kerron silti.
Olen miettinyt mieheni menneisyyttä paljon. Syynä siihen on se, että hän on ollut naimisissa ja liitosta on lapsi, joten se exä nyt ei ole vain unohtunut eikä voikaan unohtua kun on melkein joka viikko yhteydessä mieheen.
Olen itse kysellyt paljon tästä exästä. Ja mies kertoo aina yhtä auliisti. Mistä yleensä tulee riitaa. Ainoat riidat meillä on nimenomaan tästä asiasta. Jotenkin se tuntuu pahalta, että toinen on tehnyt melkein kaikki asiat jo jonkun muun kanssa, eikä voida kokea niitä yhdessä ensimmäisinä asioina (itse olen nuorempi, seurustelusuhteet eivät ole olleet kovin vakavia tms). Jotenkin, kun miettii naimisiinmenoakin, varjostaa siellä taustalla se ajatus, että sinullehan tämä on jo ihan tuttua, haluatkohan tätä edes enää..
En sanoisi, että olen mustasukkainen. Minua vaivaa ja haittaa se, etten käsitä alkuunkaan, minkä ihmeen takia mieheni on seurustellut hänen kanssaan, saati mennyt naimisiin ja hankkinut helkkari soikoon vielä lapsenkin. Sen takia en tajua, ettei hän missään vaiheessa ole kokenut sellaista tunnetta, että tästä tulee vielä jotain. On sanonut itsekin, ettei ymmärrä miksi on mennyt naimisiin ja vielä pidemmälle tämän naisen kanssa. Ja silloin vasta tuleekin tunne, että etkö ole tippaakaan miettinyt mitä teet, kyse ei kuitenkaan ole mistään ihan pikkujutusta.
Meni nyt vähän vuodattamisen puolelle, sorry..
Olen vain luonteeltani sellainen, että tarvitsisin jonkinlaisen järki- tai tunneperäisen selityksen oikeastaan kaikkiin asioihin. Ja siksi vaivaa tuo entinen suhde, kun siihen ei ole mitään syytä. Ei järki- saati tunneperäistä syytä, mihinkään tekoon.
Seurustelun tuollaisessa suhteessa vielä ymmärtää (jos siinä olisi edes seksiä), mutta se loppu menee aivan yli.
Eli meillä on kyllä iso ongelma tuo menneisyys, varsinkin edellinen suhde.
Kyllähän sun mielipide aika hyvin valaisi mun mietteitäni. No, mun tilanteeni on nyt piirun verran muuttunut.. Juttelimme menneistä ja hän sanoi katuvansa paljon asioita, mitä oli joskus tehnyt ja sanoi, että joka kerta kun hän vakavoituu jonkun kanssa (mitä ei ole tapahtunut aiemmin kuin 3 kertaa, lyhyitä suhteita), sama ruljanssi käydään läpi ja homma menee puihin. Ennemmin tai myöhemmin. Minä sanoin miettineeni asioita ja tulleeni siihen tulokseen, ettei menneisyydellä ole mitään tekemistä tämän hetken kanssa, jos itse niin haluaa. Että aloitettaisko puhtaalta pöydältä, kaksi toisistaan tykkäävää ihmistä?
En tiedä, auttoivatko kommenttinne, mutta tajusin, ettei se minun omakaan elämäni niin kaunista ole aina ollut, eikä kyllä kehumisenkaan arvoista.
Joten, tartun hetkeen ja pidän Häntä hyvänäni niin kauan kuin pystyn ja saan! :)
Pirteää syksyn jatkoa teille kaikille!
Viestisi antoi ajattelemisen aihetta. Tänään taas on ollut pelkkää riitaa entisestä... Tiedän, ettei entinen elämä saa merkitä uudessa suhteessa, mutta en oikein tiedä kuinka järkevästi handlaisin asian, kun kuitenkin se entinen elämä on oikestaan koko ajan läsnä. En tahtoisi, että suhde kaatuu siihen, mitä miehellä on joskus ollut ja mitä hän on tehnyt tyhmyydessään. Mutta jos hän voi mennä naimisiin ja tehdä lapsia ilman, että osaa edes sanoa tahtoiko niin ja miksi näin, tuntuu etten voi tietää tässäkään suhteessa että mitä hän todella haluaa. Olipas sekava, huh..
Kauheasti päänvaivaa seurustelusta, ja silti niin paljon iloakin..
Mietin tuota miehesi avioliittoa ja lasten saamista. Ehkäpä asia on kuten miehesi on sinulle sanonutkin (eli ei osaa sanoa miksi!); vaimoke on tullut raskaaksi ja ilman parempaa syytä on menty naimisiin ("eihän tässä muutakaan, mikäs siinä"). Tiedän tapauksia, joissa näin on käynyt ja ero tullut noin 3 vuoden avion jälkeen. Eihän sitä sellaista kenellekään toivo, mutta esimerkiksi eräs tuttuni avioitui kesällä 2001, vaikka alunperin häiden piti olla 2000. Ne siirtyivät perheessä tapahtuneen kuolemantapauksen vuoksi (kaksi nuorta, mm. morsiamen sisko, kuoli autokolarissa). Häät siirrettiin vuodella, vaikka näin jälkikäteen eronnut vaimo on sanonut minulle, ettei niitä olisi pitänyt viettää enää ollenkaan, että niin paljon ehtivät ajatukset ja elämä muuttua siinä silmänräpäyksessä. Siksi tunteetkin kenties haalistuivat, kun tärkeysjärjestys elämässä muuttui.
En tiedä, auttoiko mielipiteeni mitenkään sinun tilannettasi tai antoiko ajattelemisen aihetta, mutta minun mielestäni ei ole mitenkään "tavatonta" (vaikkei toivottavaakaan!), että ihmiset avioituvat sen vakavammin asiaa harkitsematta. Näin taitaa olla miehesikin tilanne.. Tuskin hän silti sinua haluaa vaihtaa entiseen elämäänsä! Ei kai tätä eroakaan olisi muutoin tapahtunut! Ajattele, että hän on valinnut sinut kaiken menneen sijasta. Tai tilalle. Ihminen pystyy muuttumaan, tiedän sen kokemuksesta, koska tosiaankin oma seurustelusuhteeni "sai jatkoa", koska uskallan nyt luottaa siihen, ettei poikaystäväni tee sellaisia asioita enää, mitä hän joskus on tehnyt. Toki saatan joskus vielä vaivata päätäni menneitä miettimällä, mutta ehkä parempi haudata ne ja katsoa luottavaisin mielin tulevaisuuteen.
Paljon tsemppiä ja jaksamista sinulle!
Kiitos kannustuksesta :)
Olisi aivan eri asia, jos exä olisi tullut sattumalta raskaaksi, ja sen takia menty naimisiin. Mutta kun näin ei käynyt. Nainen sanoi, että olisipa kiva mennä naimisiin, ja näin sitten tehtiin (mies on sanonut, ettei ole uskaltanut/kehdannut erota, enkä oikein ymmärrä miten hän on sitten halunnut naimisiinkaan "sillä hetkellä"...). Lasta tehtiin yli vuosi, ei siis ollut mikään vahinkotapaus. Sekin menee yli ymmärryksen, kun kertoman perusteella jo ennen naimisiinmenoa on ollut sitä sun tätä..
Ja kyllä se naimisiinmeno vielä menisi, ei se nyt se katastrofi ole (vaikka itse olen vahvasti vanhan periaatteen kannalla, enkä todellakaan aio mennä kuin kerran naimisiin, ei siis mitään seurustellaan vuosi ja sitten paukataan liittoon). Se lapsen hankinta ei vain mene jakeluun. Tai sekin menisi, jos olisi ollut edes jollain tasolla onnellinen liitto ja rakkautta ilmassa. Mutta kun ei..
Kai olen niin naivi etten vain pysty tajuamaan, ja ehken koskaan edes hyväksymään asiaa.
ja iso osansa on tällä exällä, joka on jos millä tavoin yrittänyt saada minut pois tästä suhteesta ym. ym.
Ja kieltämättä sekin, että tässä asiassa olen periaatteeltani hyvin tiukka, on jonkinlainen "kuoppa tiessämme". Ymmärrän ja hyväksyn tottakai, että ihmisillä on jos jonkinlaista suhdetta, mutta juuri se, että miksi h*tissä ne pitää viedä noin pitkälle.
Olet oikeassa, ihmiset muuttuvat, aika ja toiset ihmiset muuttavat jokaista. Olen onnellinen, että mies on valinnut minut, rakastaa minua ja on onnellinen kanssani. Pitäisi kai olla hieman vakuuttuneempi suhteesta, kun appenikin sanoi kerran, että olemme hänen mielestään todella hyvä ja söpö pari, ja toivoi meille oikein pitkää yhdessäoloa (ainoa mitä edellisestä suhteesta on sanonut miehelle on että eroaisi vielä kun voisi :)).
Meillä menee muuten melkeinpä täydellisesti: Emme koskaan riitele keskinäisistä asioistamme (eli miehen entinen suhde/lapsi/exä ovat aina riitamme aiheet), meillä on yhteisiä harrastuksia ja viihdymme hyvin toistemme seurassa. Olemme molemmat samanlaisia höppänöitä, ja muutenkin. Ja siihen tulokseen olemme tulleet, että kaikki mitä meillä on on aivan liian arvokasta heitettäväksi pois menneisyyden takia. Sisäistän kyllä, kuinka hyvä suhde tämä kokonaisuudessaan on, en vain oikein tiedä kestänkö sitä että exästä on elinkautinen.
Ehkä pitäisi vain unohtaa miettiminen ja nauttia nykyhetkestä.. ja niin teenkin, mutta kun työni on sellaista linjatyöskentelyä, että ei tarvita muuta kuin että kädet on mukana, niin ehdin aina kehittää itselleni hirveitä ongelmia..
Taidan olla itse aika mahdoton ihminen :)
Ehkä koetan vain ottaa neuvostasi vaarin ja nauttia niin kauan kuin siltä tuntuu! :)
Tulipahan mieleeni eräs toinenkin tuttavatapaus.. Joka kylläkään ei ole ihan vastaavan kaltainen, mutta kuitenkin!
Eli, nykyinen aviopari, jolla on 3 alaikäistä lasta, elelevät yhdessä, vaikka vaimolla on koko ajan suhde toiseen mieheen, josta hänen aviomiehensäkin tietää. Lapset eivät tiedä eivätkä kuulemma (olen jutellut tämän miehen kanssa asiasta) koskaan saa tietääkään, koska he yrittävät pitää kulissit koossa, kunnes lapset ovat vanhempia. No.. liitto on notkunut ja natkunut kauemman aikaa, ja viimeisellä lapsella yritettiin vain paikata liittoa -> arvatenkin huonolla menestyksellä. En ala arvostelemaan heidän ratkaisuaan (mies mm. sanoi, että jos hän ei henkisellä tasolla pysty tyydyttämään naisensa tarpeita, mikä hän on estämään toisen miehen olemassaoloa - - vaikka se on muutakin kuin henkistä, hänkin sen tietää ja myöntää). Suhde katkesi hetkeksi kun pariskunta alkoi odottaa kolmatta lasta, mutta alkoi pian lapsen synnyttyä uudestaan.
Hmm-- mitähän yritän oikein tällä hakea.. en tiedä oikein itsekään, mutta ehkäpä sitä, että toisinaan mies vaan tyytyy siihen, mitä hänellä on ja ajattelee lakonisesti, ettei kuitenkaan löydä/ansaitse/jaksa hakea parempaa suhdetta. Oma elämähän se kai kuitenkin on aika tärkeä ja siinä hyvin voiminen! Ihmettelen toki heidän ratkaisuaan. Ratkaisu sekin. Kai.
Eli.. lyhyestä virsi kaunis.. Joskus elämäntilanne on vaan semmoinen "tässäkös se nyt oli" ja jos toinen osapuoli (kuulostaa että miehesi tapauksessa ex-nainen) on vaativampi, eikä mies todellakaan keksi mitään hyvää syytä (??) kieltäytyä häistä yms. hän saattaa "alistua" vahvemman tahtoon pelkistetysti ja (rumastikin) sanotusti "varman panon" takia. Ei siinä tilanteessa näe metsää puilta tai jotain. MUTTA! Kunnes sinä astuit kuvioihin!!
Siitä kannattaa oikeasti olla iloinen ja pitää isosti kiinni. Eläminen on eri asia kuin elossa pysyminen.. sano minun sanoneen!
Kiitos!
Osaat ilmaista asiat jotenkin hirmuisen kannustavasti :)
Vaikka nyt on kyllä vaikeaa aikaa suhteessa. Ero kävi jo lähellä, sitä ei vain kumpikaan halua. Parisuhdeterapia nousi esiin, ja on nyt vakavassa harkinnassa. Eli suhde kyllä aiotaan pelastaa tästä suosta =)
Ja vaikkei tästä välttämättä mitään loppuelämän suhdetta tule (vaikka mies ainakin niin tuntuu kovasti suunnittelevan), niin hauskoja ja onnellisia hetkiä on ollut, elämäni ensimmäiset (ja todennäköisesti viimeiset) kakkavaipatkin on tullut vaihdettua :)
Neuvoistasi on kyllä ollut tukea ja ne ovat antaneet paljon ajattelemisen aihetta, tässä sitä taas huomasi kuinka yksioikoisesti asioita yleensä tulee katsoneeksi.