Lähes kaiken olen oppinut miehissä ymmärtämään, mutta en vieläkään sitä "inhoan sinua" vaihetta, joka seuraa suuren rakkauden alkuhuuman jälkeen, toisilla lievempänä ja toisilla voimakkaampana.
Jos ette nyt ymmärrä, mistä puhun, niin olette tosi onnekkaita. Minulla nimittäin on lähes kaikki suhteet kariutuneet siihen. Vain kaksi miestä on selviytynyt tämän vaiheen läpi, koska se oli niin lievä ja meillä oli intressejä perustaa perhe.
Eli, ensin ollaan niin rakastuneita, ettei elämään mahdu mitään muuta. Ja sitten naps, ei enää puhuta mitään, suurinpiirtein inhotaan.
Ei minulle naisena tule tällaista ongelmaa. Olen kuullut / lukenut, että muillakin on sama ongelma, siis naisilla, miesten suhteen.
Jos ette nyt ymmärrä, mistä puhun, niin olette tosi onnekkaita. Minulla nimittäin on lähes kaikki suhteet kariutuneet siihen. Vain kaksi miestä on selviytynyt tämän vaiheen läpi, koska se oli niin lievä ja meillä oli intressejä perustaa perhe.
Eli, ensin ollaan niin rakastuneita, ettei elämään mahdu mitään muuta. Ja sitten naps, ei enää puhuta mitään, suurinpiirtein inhotaan.
Ei minulle naisena tule tällaista ongelmaa. Olen kuullut / lukenut, että muillakin on sama ongelma, siis naisilla, miesten suhteen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Meillä tuli tuo vaihe 3 kuukauden tuntemisen jälkeen. Sitä jatkui vuoden aktiivisena ja sen jälkeen se on hiipunut yleiseksi tympeydeksi.
joo miehet ei tykkää oikein mistään naisissa,etenkään vaatimisesta tai ettei huomioi ym...yleensä kyllä tuossa ajassa näkee onko tosissaan kiinnostunut,kannattaa lopettaa jos tollasta ilmenee,mies ei välttämättä tunne tarpeeksi ja alkaa alistaa ja kiusata jos suhde jatkuu.kannattaa miettiä pidemmän päälle ja säilyttää naisen ylpeytensä,eikä jäädä roikkumaan ääliöön.
Tarkoittaa sitä että olet noille miehille ollut laastari.
Ethän vain ole haksahtanut vasta eronneisiin miehiin? Tai salaa rakastavat toista naista ensin ja yrittävät sun avulla päästä yli.
Ja se 3kk on se aika milloin alkuhuuma haihtuu, onnekkaimmat kestää sen 2 vuotta ja sittenkin se suhde voi vielä päättyä.
Älä ota liikaa tavoitteeksi suhteen "kestoa" vaan sen laatua, iin että otat jo alussa omaa aikaa reilusti etkä heti hyökkää päälle ja ole liian tosissaan.
Tai tee liikaa oletuksia. Näin pääset helpommalla. Noi on silti ihan tyypillisiä aikoja, en usko että mitään uutta auringon alla.
Mun mies oli juuri tällainen salaa rakastunut exään ja ei selvinnyt erosta josta oli jo 2 vuotta. No lopulta selvisi. Sen jälkeen sillä on ollut ihastuksia joiden aikana olen aina idiootti kun ihastus on parempi.
Niin, oliko sulla joku kysymys? Meille on tullut "inhoan sinua" vaihe monien vaiheiden jälkeen, kun vaimon kanssa yhdessä yli 15 vuotta joista 8 vuotta naimisissa. Vaimo petti kun en huonioinut tarpeeksi. Ei vaan hyuomannut minulle sanoa. että on parisuhde katkolla. Olisi pitänyt kehua tyhjästä. Kehua tavallista kauniiksi, seksikkääksi. Naista joka ei edes ikinä meikkaa, kun "iho ei kestä meikkiä". Kehua väljäpilluisen seksiä hyväksi. Nyt on sitten kitkuteltu lähinnä lasten takia 5 vuotta. Alkaa itselläkin testotasot laskemaan niin ihan sama kuka siinä vieressä pötköttää. Ikää kuitenkin jo 36 vuotta eikai sitä tämän ikäisenä enää seksia jaksa harrastaakaan.
Vaimosi tässä on petetty, kun on aviossa tuollaisen luuserin kanssa. Vaimosi kumminkin kelpasi jollekin toiselle, ja sen hän halusikin tuntea, että kelpaa, kun sinulle hän ei kelpaa.
Sinulla on asennevamma, kun et pidä meikitöntä naista kauniina. Jos et saa nautintoa seksistä vaimosi kanssa, niin itse et osaa tehdä siitä nautinnollista. Vika ei ole naisessa, vaan sinussa.
Kyse ei ole meikittömyydestä vaan siitä, että voisi pitää itsensä siedettävän näköisenä edes joskus. Eikö sinulle ole väliä miten miehesi pukeutuu liikkuessaan ihmisten ilmoilla? Voitko tosiaan verrata 10-vuotiasta väljähtänyttä suhdetta salapanoon vieraan kanssa? Kummassakohan on enemmän jännitystä ja himoa?
Kyllähän vaimoni on hyvinkin ok-näköinen, varsinkin ulkopuolisen silmin, mutta henkisellä puolella mättää ja niitä asioita ei vain hoideta pettämällä. Kyllähän sitä ok-näköinen nainen KELPAA salapanoksi jokaiselle terveelle miehelle joka sellaista kaipaa. Mutta entäpä kumppaniksi? Ehkä siihen tarvitaan muutakin? Aika pinnallista itsetunnon pönkitystä ja itsensä huijaamista ja samalla itsekästä toimintaa, unohtuu, koti ja lasten hyvinvointi. Mutta sehän on yleinen mielipide. Miehessä aina vika jos nainen pettää.
ps. saako seksistä tyydytyksen pelkällä mekaanisella suorituksella ilman mitään toisen himoitsemista ja yhteenkuuluvuudentunnetta? Kemioita ei tarvita?
Minä en siis vain osaa kehittää meille keskinäistä kemiaa?
Hmm...montakohan kertaa minun mieheni on sanonut minulle, että inhoaa minua tai vihaa minua...että minulla ei ole luonnetta...että en ole lainkaan hyvä äitinä enkä naisena verrattuna "kaikkiin muihin"...että hän on väsynyt minuun...että elämä kanssani on silkkaa kärsimystä...mmm...en tiedä...aika arkipäivää ollut kuulla noita lausahduksia koko viime vuoden kun odotin vauvaa...Niin...jos kovin usein muistelen näitä kaikkia lausahduksia, niin on helppoa menettää usko avioliittoomme...Mutta yritän unohtaa ja antaa anteeksi...
Minä en kyllä tuollaista kuuntelis, vauva tai ei. Jos mun pärstä alkaa miestä nyppimään niin helpoin tapa päästä eroon on lähteä kävelemään. Läheisriippuvuus ongelma sulla?
Se johtuu siitä, että mies oppii sinusta enemmän rakkauden huuman jälkeen ja ymmärtää paremmin oman käsityksensä siitä mitä hän hyväksyy ja mitä ei. Rakkauden alkuvaiheella mies hyväksyy kaiken, mutta sen jälkeen ei. Naisen täytyy siis sopeutua ja ehkä hieman muuttua, jotta mies hyväksyisi naisen.
Joo, no sitten saa mun puolesta olla, jos ei hyväksy. Olen aina oma itseni, en näyttele koskaan (jota monet miehet harrastavat, varsinkin nämä joista puhun).
Minulla ei onneksi tuollaista ole suhteissa ollut, ehkä siksi että olen pyrkinyt ottamaan alkuhuuman aikana rauhallisesti. Ei joka päivä näkemistä tai että joka tai edes joka toinen yö nukuttaisiin yhdessä. Rakastuminen on ihanaa, mutta se ei poista sitä että liian intensiivinen tutustumisvaihe aiheuttaa helposti vastareaktion.
No sinäpä sen sanoit - vastareaktio - en ollut itse edes ajatellut niin.
Olin ajatellut, että kaikki miesten tunteet vain "kuluvat loppuun", kun homma niin kiihkeätä. Mielummin ottaisin sen saman tunneryöpyn pienissä osissa.
Sama kehitys. Emme kumpikaan kokeneet mitään kaiken kattavaa alkuhuumaa vaan suhde kehittyi hiljalleen.
Opiskelustani johtuen tapasimme viikonloppuisin.
Yhteen menoomme mennessä oli suhde jo tietyssä mielessä vakiintunut.
Yli puolet tuttavistamme kokivat tuon huuman ja sen jälkeisen "krapulan"
Tosin usean vuoden viiveellä.
Yksi " huumapari" ainoan lapsen ollesa noin 6v.
Toinen pari ainoan lapsen aikuistuttua.
Muut vetivät johtopäätöksensä nopeammmin.
Meillä alkoi "toisen vaiheen huuma" eläköidyttyämme etuajassa.
Minulla "huumaantuminen" edellyttää raittiutta joka ei muutenkaan ole hassumpi elämäntapa.
Silti en ole tiukkapipo absolutisti mutta pitkä viikonloppu tuttavien huvilalla pitää "huuman" kurissa muutaman päivän.
Mua lähinnä vi-tuttaa naiseni asenne ja hän ei suostu puhumaan siitä ollenkaan. Tietysti en voi häntä muuttaa ja mun pitää muuttaa omaa suhtautumista häneen. Ottaa pattiin katsoa vierestä miten toinen vaan per-seilee suhteessa eikä tajua että se voi satuttaa.
Pian 6 vuotta oltu yhdessä.
Mikä ihmeen miesten inhoan sinua- vaihe?? En tunnista tuollaista itsessäni enkä ystävissänikään. Pitäsköhän sun ap katsoa peiliin? Ai sussahan ei ole mitään vikaa vai?
Onhan mussa toki vikaa - lankean tuollaisten rakkaus-sekoilijoiden pauloihin. Ehkä jollakin lailla myös ruokin sitä "valtavaa tunteiden paloa", joka on suurinpiirtein sairasta. Mutta sitä en koe aiheuttavani, että miehet alkavat yhtä äkkiä inhoamaan minua. Kivaa, ettei sulla ole samaa ongelmaa :)
Halloo? Ei yksinkertaistakaan hajua arvon naisilla jälleen edes siitä, mitkä ovat parisuhteen normaaleja vaiheita.
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_lahtokohtia/parisuhteen_vaiheet2/
Ei tässä ole kysymys pelkästään mistään miesten "inhoan sinua" vaiheesta, vaan normaalista rakastumisvaihetta seuraavasta itsenäistymisvaiheesta jossa haetaan omia ja toisen rajoja.
Rakastumisvaihe:
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_lahtokohtia/parisuhteen_vaiheet2/rakastuminen/
Itsenäistymisvaihe:
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_lahtokohtia/parisuhteen_vaiheet2/itsenaistymisvaihe/
Tämän vaiheen jälkeen päästään rakastamaan, jos päästään. Jos lähtee aina helposti kävelemään itsenäistymisvaiheen aikana, ei pääse jatkoon ja lopulta päätyy yhdeksi niistä sekopäisistä yksinäisistä kissanaisista.
Kiitos mielenkiintoisista linkeistä, niissä ei kuitenkaan kerrottu, miksi juuri pitää alkaa i_n_h_o_a_m_a_a_n.
Ei minulla ole paljoa mielenkiintoa jatkaa elämääni ihmisen kanssa, joka on inhosta sylkenyt päin kasvojani, vaikka minä en ole tehnyt mitään pahaa. Se sekopäinen yksinäinen kissanainenkin kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta.
Enpä ole kokenut miehen puolelta, ja takana on useampi parisuhde (3) ja tämä nykyinen jossa olen.
Eka suhde kesti 7vuotta, toinen 15v, kolmas pikkasen alle pari vuotta ja tää nykyinen 2 ja jatkuu hyvin vielä.
Itsellä kyllä on ollut tuo inhoan sua vaihe muutaman lyhyen suhteen lopussa ja siitä olenkin tajunnut että ihminen jonka kanssa seurustelen ei ole mulle sopiva. Ja lopettanut seurustelun.
Mun mielestä jos suhteessa inhoaa toista niin silloin on parempi jatkaa matkaa. Ja jos mies alkaisi käyttäytymään tyyliin -inhoan sua, lähtisin heti
Onkohan miehet, jotka sinuun ihastuvat, sitten narsisteja tai muuten häiriintyneitä? Minulla on takana neljä parisuhdetta pituudeltaan 4 kk - 15 vuotta enkä ole koskaan törmännyt tuollaiseen, että mies inhoaisi minua. Suhteet ovat kyllä kaatuneet esim. siihen, että suhde ei tunnu enää oikein miltään eikä kumpikaan jaksa panostaa siihen enää. Pari suhdetta on kaatunut siihen, ettei ole enää arvostusta ja kunnioitusta jäljellä toista kohtaan.
Narsisti on sellainen ihminen parisuhteessa, joka alussa vaikuttaa olevan taivaallisen ihana ja niin uskomatonta, ettei sitä meinaa todeksi uskoa. Kuitenkin narsisti saattaa alkaa yhtäkkiä vihaamaan kumppania, kun on esim. saanut hänet avo- tai avioliittoon kanssaan.
Olen narsismista lukenut, enkä ole saanut eksiäni siihen diagnoosiin sopimaan. Eikä meillä mitään taivaallisen ihanaa ole ollut, kiihkeätä kylläkin. Se on ainoa yhdistävä asia kaikissa.
Ja lisäys vielä, nämä ovat olleet suomalaisia miehiä, ei mitään kiihkeitä gigoloita tai muita etelän hedelmiä!