apua

Ajattelin kysyä täältä neuvoa, kun koko elämä tuntuu niin toivottomalta.

Olen seurustellut pari vuotta avomieheni kanssa. Välillä elämä on ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, olen ollut uskomattoman onnellinen. Matkaan on mahtunut riitojakin, ehkä viha vaan todellakin on lähellä rakkautta.

Tilanne on nyt se, että olen toiminut tyhmästi, olen äärittömän vihainen itsellen muutamasta valkoisesta valheesta. Tarkoitus ei ollut loukata miestäni enkä missään nimessä ole häntä pettänyt. Joka tapauksessa hänen luottamuksensa minuun meni aikalailla nolliin näiden naurettavien asioiden takia.

Hän uskoo minun pettäneen, kuinka pahalta se tuntuukaan. En jumalauta voisi koskaan tehdä niin ihmiselle, jota rakastan yli kaiken. Tiedän toimineeni hölmösti ja väärin, olen sitä anteeksi pyytänyt. Se ei kuitenkaan näytä riittävän, ero siintää väistämättömänä edessä mieheni mielestä.

Olen pyytänyt meille vielä mahdollisuutta tai vaikka pariterapiaa. Hän kuitenkin pysyy kannassaa. En tiedä mitä tehdä. Päästääkkö suosiolla hänet menemään, ansaitsen miehen joka luottaa minuun.. Vai ansaitsenko.. Elämä näyttää nyt häränpyllyä.