Vaivaa sana jota on käytetty mediassa usein. Sanotaan rääkyntää, lintujen rääkyntää, kuului rääkyntää. Olen tottunut kirjoittamaan ja sanomaan rääyntää. Onko molemmat oikein ?? Onko teillä muita sanoja jotka vaivaa korvaa.
Kielioppi-neet
Rääkk
68344
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Minä sanoisin vielä rääkkymistä.
Sama merkitys kaikissa, tuottaa rumaa ääntä.
Meidän kielemme on niin erikoinen, että samasta sanasta voi olla erilaisia, samaamerkitseviä sijamuotoja.
Harakka-sanan monikon genetiivi on harakoiden, harakoitten, harakkojen.
Taitaa olla vielä muitakin, ei nyt muistu mieleen.
Suomi on mukava kieli, paljon erilaisia sanoja yleensäkin, merkiten samaa asiaa.
Onhan inuiittien kielessäkin valtavasti lunta kuvaavia sanoja, jopa satoja, on sanottu.
rääkkyä 1 (1) rääkyn, rääkyt, rääkkyy, rääkymme, rääkytte, rääkkyvät, rääkytään
rääkyä 1 (1) rääyn, rääyt, rääkyy, rääymme, rääytte, rääkyvät, rääytään
.. piti ihan katsoa: http://blogulblog.wordpress.com/gramatica-finlandeza-generalitați-2/b-morfologia-muoto-oppi/verbi-verbul-finlandez-generalitati/verbi-13-verbe-gata-conjugate/verbi-132-peste-18-000-de-verbe-conjugate-la-prezent-pe-grupe/
Kumpi nyt on oikein sitten :Ulkoa kuuluu rääkyntää.
Vaiko : Ulkoa kuuluu rääyntää.
Rääkkymistä.
Mikä nyt loppujen lopuksi oikein, utele kielitoimistolta. Mun mielipide, siis mielipide, on että perussana on "rääkkyä", siitä voi keskikoulun taivutusopin mukaisesti katella oikean taivutusmuodon, mikä sopii lauseeseen ja kokonaisuuteen. Kieli muuttuu vauhdilla, netti suuri tekijä muutoksessa Mä olen sitä mieltä, yleensä ihan se ja sama, miten asian ilmaisee, kunhan kuuntelevat osapuolet ymmärtävät, mitä sanotaan.
Kirjakieli, yleiskieli, murteet, onhan noita. Kommunikaatiossa tärkeämpää ymmärretyksi tuleminen ja ymmärtäminen, kuin kieliopit. Ite jätän aina ymmärtämisen toisen osapuolen vastuulle. Ehkä savolaistyyppistä, mutta toimii erinomaisesti käytännössä :DDDDD
=DW=
Toinen sana joka mediassa viimeaikoina esiintynyt, on Orpo. Sanotaanko Orpon vai Orvon ?? Ministerin sukunimestä kysymys ja miten se taivutetaan.
Itse sanoisin Orpon, muista oppineeni, että nimet taivutetaan mahdollisimman samaksi, kuin perussana.
Niinpä sanon Satu - Satun.
"Petteri Orpo on itse toivonut hänen sukunimensä taivutettavan Orpo – Orpon -muodossa."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Petteri_Orpo
Olen lukenut saman että haluaa lausuttavan Orpon, mutta köytännössä näkyy usein Orvon. Samaa mieltä myös Satusta, aika harvoin vaan käytetään, kyllä se on Sadun useimmiten.
Hmmhh.
"Orpo, orvompi orvoin". Mun kielitoimiston mukaan vastaus on "Orvon". Joku muu kielitoimisto todennäköisessti kiivaasti erimieltä. Mä siis toimin korvakuulolta, en osaa minkään kielen kielioppeja, kaikista olemattomimmin suomenkielen sijaluokat :DDD
=DW=
Kanssasi ja tämän artikkelin kanssa samaa mieltä.
http://www.kotus.fi/?10487_m=10709&s=4808
Sadusta.
Meitisillä jotenkin kallossa, että pitääpi sanoa "Satusta". Varmaa syytä mielipiteeseeni en tiedä, kaitpa joku nuoruusheila ei tykännyt, kun kehuin saaneeni sadulta ja kaverit oli mieltä, että unta oon nähnyt...
=DW=
Kiva, kivempi, kivin.
Heko, mut mieti onko hyvä sanoa saaneensa orvolta.
kiva, kivampi, kivoin
Vanha vitsini!
Räyhälä
Pitäis olla, mutta tekstiviestis on rauhala
Olisiko taskupuhelin jo liian vanha
Rääkymistä.
Suomi on rääkkyjä kansa euroopassa, miksi heillä on pienet aivot.
Meilläkö kuitenkin on aivot, mikä yllätys?
Luulin, että meillä on herne otsalohkon takana, täällä vedetty?
Rääkkääkkö nää? Ehän mää rääkkääkään.
On tämä kielemme rikasta ja vaikeaakin. Mielenkiintoisia sanoja joita joskus pysähtyy pohtimaankin. Esim. luin sanaa pahanilkinen, mitä se on, kunnes tajusin sen merkityksen.
Suomen kieli on täynnään sanoja, joiden alkuperäinen merkitys on unohtunut.
Esim. tola, asia on hyvällä tolallla. Tola on jänön kinttupolku.
Päivä on pulkassa. Pulkka on puupalikka, johon puukolla on veistetty päivätyö.
Vastahakoinen, havua voi silittää myötään ja vastaan.
Eiköhän tämäkin asia selviä taas huomenna.
Kun Herra Täydellinen avaa koneensa ja lausuu painavat sanansa.
Turhaan me täällä näitä vatvomme, kun löytyy joka alan asiantuntija, joka ei erehdy koskaan.
Eikä missään.
Milloinkaan.
Hikipedia antoi oman selityksensä Rääkkylä-nimestä. :))
Meidän pihasta kuuluu välillä rääkynää kun harakat tai varikset toraavat.
Erisnimet pyritään yleensä taivuttamaan niin että alkuperäinen muoto säilyy. Satu, Satun, tosin nykysuomenkielitoimisto hyväksyy myös käytännöksi muododtuneen Sadun.
Nimi Marjut taipuu aika jännästi, Marjuelle (allatiivi) ja Marjuen (genetiivi).
Mun korvaan kuuluu rääyntä ei rääkyntä.
Samoin "maistuu hyvältä" ei "maistuu hyvälle".
Ainakin ennen käytettiin Orpo-Orpon, Satu-Satun, jos oli kysymys nimestä. Vanhempansa menettäneestä käytettiin muotoa orpo-orvon.
Satukirjassa olevasta sadusta, käytettiin sadun.
Vaan kielikin muuttuu.
Kielioppineena sanon kuin proffani aikoinaan, kieli on ainaisessa muutoksessa.
Ja lopulta tärkeintä on, että sanoma menee perille, olivat sanat mitä vain.
Oikeinkirjoituksestakin on turha vaikertaa, onhan tutkittu, että virheitä täynnä oleva tekstikin ymmärretään.
Totta turiset, mutta kyllä täälläkin jotku jaksaa huomautella toisten kirjoitusvirheistä, vaikka asian ihan hyvin ymmärtääkin.
Minun kouluaikana oli koulussamme poika nimeltä Orvo. Jos nyt kertoisin olleeni Orvon luona kylässä, niin kansanedustaja Orpo se ei olisi ollut.
Se taas on, kun ei osaa sanoa asiallista mitään, niin pitää sanoa asiatonta.
Tietekin on myös ns. täydellisiä, joiden pitää oikaista meitä vähemmän täydellisiä.
Minusta koko kettuilu sillä alalla on pikkusieluisuutta.
Osuit ytimeen.
Tärkeintä on kommunikaation toimiminen. Ei säännöillä hifistely. Kotimaassa meinaa erittäin usein tulla ongelmia, eri murteita, samoilla sanoilla erilaisia merkityksiä jne. Monesti muoto menee asian ohi. Itse ainakin useat kerrat ollut tilanteessa, tärkeästäkin asiata keskultaessa, eksytään asiasta. Typerimpiä tilanteet, kun joku/jotkut alkavat nauramaan jonkun puheenparrelle, asian ohi.
Kun on näitä tyylisuuntiakin, asioita voi ilmaista useilla tavoilla, sisältö sama. Itsellä kai luontaisin jonkinlainen sarkasmin ja kyynisyyden välimuoto, yhdistettynä sanaleikkeihin. Aivan turhan usein ongelmia ymmärretyksi tulemisessa. Suhtautunut jo aikani, en enää viitsi opetella puhuttelemaan kaikkia mahdollisia ihmisiä heidädän kielellään ja opettelemalla jokaisen ihmisen puheenpartta, opetelkoot ymmärtämään net minua.
Alku siis kirjoitettu meikäläisen tavanomaisella "yleiskielellä", kyllä senkin tekstin moni käsittää ihan miten sattuu.
Muttsa ihmeesti kielitaito voi ihmisellä kohota erittäinkin nopeasti. Kyllä ummikko, täysin kielitaidoton ypäjän murretta äidinkielenään puhuva suomijuntti oppii ällistyttävän nopeasti vieraita kieliä. Hyvä esimerkki on turistiripulikohtaus jossain ulkomailla, kun pitäisi se toaletti löytää pikaisesti.
Ite muuten tehnyt duunissa aikoinaan paljon oikolukua. Itsekin pyrin joskua aiemmin kirjoittamaan virheetöntä kirjakieltä. Tulipa netti ja sen myöten kirjallinen ilmaisu muuttunut todella radikaalisti. Ja sekin on ilmennyt, kun ei liikaa kiinnitä huomiota kielioppeihin tai oikeinkirjoitukseen, tekstit sen kun pitenevät. Just sen takia, että nettikirjoittaminen nopeuttanut itse kirjoitusprosessia erittäin paljon. Ehtii samassa ajassa kuin ennen, kirjoittaa jostain asiasta paljon laajemmin ja perusteellisemmin.
Tokikin, tiivistäminen on tärkeä taito, duunihommissa usein on kiintoisaa koittaa puristaa pari A4 tekstisivua lyhyeksi kappaleeksi, parhaimmillaan vaikkapa otsikoksi. Puhutaan rivien välistä lukemisesta, mun mielestä kyse lähinnä asian ytimen puristamisesta esiin suuresta materiaalimäärästä.
Niettä siis. Jokainen voi miettiä, miten utelisi akuutissa ripulointi tilanteessa vessaa kadulla, eri maissa, kielillä, joita ei osaa. Ihmeesti se tositilanteessa onnistuu, elekieli yleismaailmallista :D
=DW=
Minä taas olisin käynyt kylässä Onnin luona, en Onnen.
kello kaulassa
Onneksi minä en ihastunut tuohon Onniin, koska oli aikuisiällä ällöttävä sukulainen, joka oli heti tississä kiinni, kun halasi! Hyi!
Onnin veljeen kuitenkin ihastuin ja meillä on kaksi lasta ja kaksi lapsenlasta. Niin me isovanhemmat vietimme myös nämä 50 vuotis juhlamme, mutta vävyn puolelta on vietetty myös ikimuistoisia neljännen polven juhlia
Hienosti asia/aloitus taas liukeni toisaalle ja en huomannut, että palsta kunkku oli ladannut oma versionsa aloituksesta?
Minulla oli luokkakaverina Onni. Mukava poika olikin.
Aletaan pohtia jotain kielikorvaa koskevaa asiaa, ei nyt heti tule minulle mieleen, mutta pannaan hautumaan.
Onnea teille vielä näin jälkikäteenkin! Missähän kohtaa on jälkikäsi? :))
kiitos onnea! sinulle
Minun kohtaloni sinetöityi tuohon Onnin veljeen Oivaan. Istuin pienenä (noin 5-v)tyttönä hänen polvellaan ja minusta oli aivan uskomaton nimi Oiva? Hän oli muutenkin kiva kaveri lapselle, koska meillä on ikäeroa huimasti (8 vuotta) ja hän oli niin mukava.
No niin, "vuodet kului, aika riensi" ja me tapasimme sitten Hesassa...jääköön selostamatta, koska täällä muistetaan sitten kaikki kertomani.
No pahus.
Kai se täytyy armahtaa teitä yhden nimmarin kaipuussanne.
Kieli on kantajansa kuvake.
Jokainen saa käyttää kieltään, jopa kauemmaksi kuin ymmärryksensä kantaa.
Mutta koskaan ei saa näytellä kieltään pidempään, kuin kykynsä edellyttää.
Heikko-lahjaisimmille kielestä tulee proteesi.
Joillekin jopa soutu-veneestä purje-vene.
Kielen-käyttö muuttuu kokemusten mukaan.
Valitettavasti myös ihan hölmöillä.
H.
Kuka on hölmö?
Annapa nyt kielesi laulaa.
"odotan."
Kuten hän hyvin tietää...
Minä olen kotoisin Suomen puhtaimman kielen kehdosta.
Keski-Suomesta.
Hän tietää myös että olen laulanut ja paljon, sanoin ja sävelin.
Taatusti on hän myös huomannut että minun ei ole tarvinnut koskaan hakea huomiota kieltäni vääntämällä.
Myöskin on hän hyvin tietoinen että lauluni lahjoja on palstan viime-aikainen
historia täynnä.
H.
Petteri Orpo - Petteri Orpon rooli hallituksessa - nimisana taipuu niin ettei nimi muutu
orpo - laatusana taipuu - esim.orvon osa oli huono 1800 luvulla
Näin kirjakielessä, murteet oma lukunsa kuten puhekieli yleensäkin on laaja käsitteineen.
Häiritsee puhekielessä - toisaalta - sanan käytttö
tai
kun sä teet sitä tai tätä, englannin kielestä lainattua
tai
fiilis
Puheessa minua häiritsee vaikkapa tota noin toistelu, tai jotkin muut turhat täyttesanat.
Myös jotkin ihmeelliset ääntelyt julkisuuden henkilöillä.
Eilen haastateltu örisi jotain kummaa örinää lähes joka sanan välillä.
örisijä
Olen itse Puhe- radion kuuntelija etenkin yöllä, mutta siellä on nyt alkanut "hälyttämään", jokin aamu herätys, joka on kuin puhelimen soitto?? On siellä myös joku muukin "herättäjä"?.
Onneksi tämä Olga saatiin sieltä pois, koska hän oli todella ärsyttävä minulle. Ei tarvitse kuin kuunnella hänen juontoansa Pirkka-Pekka Peteliuksen kanssa?
Voi hiivatti ja kaikki juonnot valmiiksi asetettu, ja perään, eikös olekin näin?? Nainen suoltaa (kysymyksiä) tekstiä "asiakkaaltaan" enemmän, kuin vastaaja tajuaa?
Siis aloitukseen, jos sitä kaivataan. Minä olen Rääkkylän rustokorva syntyessäni saunassa, mutta jokin kuntaliitos tuli ja nyt olen Kiteen kirkonpolttaja, mutta toisaalta en ole sitäkään ollut koskaan, koska muutin Hesaan aika nuorena.
Synnyin "juureni" on edelleen siellä ja hieman ärsyynnyn, jos karjalanpiirakat tuovat joillekin "harmaitahiuksia"?
Fiilis n mitä käyttökelpoisin sana.
En lukenut toisten kommentteja, mutta eiköhän nyt ole kysymys paikkakunnan murteesta. Oudompi kalskahtaa kielikorvassa, jos on toisenlaiseen tottunut. Meikäläiselle rääkyntää on kotoisampi.
Väärti vai Väärtti.
Kumpikin.
Tiina tiinempi tiinein.
Hyi, hyihempi, hyihin.
Rintintin, poikatintintin, tyttötintintin, emätintintin
henrjii
Ei kai vaan piilopehmo.......
Eikö tämän olisi pitänyt jatkua, että isätintintin.
niin kumpi on emä isä vai äiti
En minä tiedä. Kerro Sinä.
nykyään vaikea sanoa, kun koiraatkin synnyttää
rintintin http://www.youtube.com/watch?v=r8dxpprWLGo
Outoa
Klassikkojakso Rin Tin Tin:istä, värillisenä ja raskaksi dupattuna, omituinen fiilis.
Erinomaista duunia, eipä voi kieltää.
=DW=
Alussa tää ketju oli kerrankin kivaa luettavaa, mutta loppu menikin höpötykseksi.
musta tässä vasta päästiin asian ytimeen Räävyntään, ruvetahan rääkymähän
mua ärsyttää se kun puhutaan kautta kirjoitetaan
paikkakunnista esim että joku asuu laukaalla
vaikka iste asiassa sen pitäs olla laukaassa
sama kun kirjoittaisin että asun Jyväskylällä
tai että kävin tässä just kajaanilla
ja huomenna pitäs mennä käymään Helsingillä.
Tai asuu Kangasalalla, tai Kangasalla. Paikkakunta on Kangasala. Mediassa on törttöilty tässäkin.
Konginkankaassa vai Konginkankaalla?
Nuo on vaikeita asioita, kun kullakin paikkakunnalla on oma, oikea taivutuksensa.
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=461
Konginkankaalla ja Laukaassa.
Juuri noin.
........Summan ja Kollaan päiväkäskyni viimeinen KUSESSA ollaan.
EI KUSELLA.
Asuu Tampereessa, ei kuulosta hyvältä ei. Tampereella nääs. Kaupungeista yksi sellaisnen on ainakin on Rauma josta sanotaan Raumalla.
Kantsis vaivautua katsomaan tuolta. Rovaniemellä, Hyvinkäällä, Imatralla..
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=461
Kotus on Kotimaisten kielten keskus.
Toivottavasti asiasta joku jatkaa. Itse jatkaisin, mutta aivot hiessä, katsotaan, jos asiaintila muuttuu.
Kiva aihe, ehtymätön.
Hervanta, ei sanota Hervantassa vaan Hervannassa.
Jos minulle tukee kielionkkelmia, kysyn aina Googlelta. Hän on hyvin avulias neuvoissaan.
Impi impimpi impinpimpimpi...