Pitkään on oltu yhdessä. Nyt tunnen itseni kypsäksi tähän... Joka vuosi joku juttu, ja loma on pakko... tai "pakko" keskeyttää. En usko mieheni valehtelevan. Käy oikeasti töissä. Aina on joku hirveä kriisitilanne päällä. Jos hän ei hoida sitä, tulee ihan varmasti potkut. Viime vuonna oli ihan pakko opiskella saksaa koko loman ajan jollain nettikurssilla. Muuten saa kuulemma potkut, jos ei opi riittävästi. Oli ihan paniikissa asiasta. En usko, että pakkoa oli tuohon malliin oikeasti Nyt taas tuli ihan katastrofitilanne, kuinkas ollakaan. Ja eiku lomalta töihin...
Tiedän kyllä YT-kuviot ym. ja työelämän epävarmuudet. Uskon, että tässä on enemmänkin kyse jostain traumasta. Ei uskalla sanoa, että en tule, olen lomalla. Puhumattakaan, että pistäisi työpuhelimensa pois päältä!
En usko, että mitään potkuja tulee, paitsi jos tulisi YT, joka pakottaisi antamaan potkut. Ja onhan niitä kaistapäitä esimiehiä, mutta kun... Mieheni kertoo saavansa kehityskeskusteluissa paljon kehuja. Ja muutenkin tulee toimeen pomon kanssa, käsitykseni mukaan. Ei ole mitään merkkejä, että laittomia potkuja voisi tulla.
Luulen, että mieheni ei anna itselleen lupaa nauttia tästä hetkestä. Aina pitää varautua pahimpaan. Rahaa pitää säästää pahimman päivän varalle, koska hänestä tulee ihan varmasti pitkäaikaistyötön. Tietysti hyvään taloudenpitoon kuuluu puskurin pitäminen, mutta tässä tilanne menee jo liitotelluksi.
Talousuutisista kuunnellaan ne huonot uutiset. Sitten taas kuulen, miten talous tulee romahtamaan ja työttömyys räjähtää käsiin. Maailmanlopun meininkiä ja silleen... Ihan kuin odotettaisiin venäläisten hyökkäystä tai vastaavaa. Kerran jopa näytti yhtä käyrää ja väitti, että selvästi kaikki menee huonoon suuntaan. Katsoin käyrää ja totesin, että sehän on nyt nousussa! Sellaiset filtterit on.
Nyt on kyllä hiljentynyt, kun oon sanonut, etten suostu kuuntelemaan tuollaista katastrofipuhetta. Meidän talous on oikeasti todella hyvässä kunnossa.
Alan toivoa, että mieheni saa kunnon burn outin, joka pakottaisi hakemaan apua ja miettimään omia ajattelutapoja / traumoja. En oikein jaksaisi tätä enää. Onneksi ei ole lapsia. Mitä traumoja nekin saisi, kun mentaliteetti on sellainen, että paha väijyy nurkan takana?
Arki taas sujuu ihan hyvin meillä. Mutta nämä lomat... Hohhoijaa. En halua neuvoja. Haluan tietää, olenko ainoa tämänkaltaisessa tilanteessa.
Tiedän kyllä YT-kuviot ym. ja työelämän epävarmuudet. Uskon, että tässä on enemmänkin kyse jostain traumasta. Ei uskalla sanoa, että en tule, olen lomalla. Puhumattakaan, että pistäisi työpuhelimensa pois päältä!
En usko, että mitään potkuja tulee, paitsi jos tulisi YT, joka pakottaisi antamaan potkut. Ja onhan niitä kaistapäitä esimiehiä, mutta kun... Mieheni kertoo saavansa kehityskeskusteluissa paljon kehuja. Ja muutenkin tulee toimeen pomon kanssa, käsitykseni mukaan. Ei ole mitään merkkejä, että laittomia potkuja voisi tulla.
Luulen, että mieheni ei anna itselleen lupaa nauttia tästä hetkestä. Aina pitää varautua pahimpaan. Rahaa pitää säästää pahimman päivän varalle, koska hänestä tulee ihan varmasti pitkäaikaistyötön. Tietysti hyvään taloudenpitoon kuuluu puskurin pitäminen, mutta tässä tilanne menee jo liitotelluksi.
Talousuutisista kuunnellaan ne huonot uutiset. Sitten taas kuulen, miten talous tulee romahtamaan ja työttömyys räjähtää käsiin. Maailmanlopun meininkiä ja silleen... Ihan kuin odotettaisiin venäläisten hyökkäystä tai vastaavaa. Kerran jopa näytti yhtä käyrää ja väitti, että selvästi kaikki menee huonoon suuntaan. Katsoin käyrää ja totesin, että sehän on nyt nousussa! Sellaiset filtterit on.
Nyt on kyllä hiljentynyt, kun oon sanonut, etten suostu kuuntelemaan tuollaista katastrofipuhetta. Meidän talous on oikeasti todella hyvässä kunnossa.
Alan toivoa, että mieheni saa kunnon burn outin, joka pakottaisi hakemaan apua ja miettimään omia ajattelutapoja / traumoja. En oikein jaksaisi tätä enää. Onneksi ei ole lapsia. Mitä traumoja nekin saisi, kun mentaliteetti on sellainen, että paha väijyy nurkan takana?
Arki taas sujuu ihan hyvin meillä. Mutta nämä lomat... Hohhoijaa. En halua neuvoja. Haluan tietää, olenko ainoa tämänkaltaisessa tilanteessa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Elin lapsuuteni kuunnellen isäni samanlaista vouhkaamista, sitten 20 vuotta aikuisuudestani exäni kanssa, joka oli ihan samanlainen. Minä sain burn-outin, otin toivuttuani eron, josta lähtien olen valinnut elämääni vain positiivisia ihmisiä.
Jatkuvaan negatiivisuuteen väsyy, sellaisessa ympäristössä myös ympärillä olevat sairastuvat. Toista ei voi muuttaa, joten on vain luovuttava sairastuttavasta suhteesta, jos haluaa pysyä itse terveenä.
Kiukkuisen vaimoni ilmoitus: Nyt tämä ahneus saa riittää!
Tätä ilmoitusta edelsi 3,5:n vuoden jakso jolloin en raaskinut pitää lomaa lainkaan.
Työsopimukseni purkamisen jälkeen tein pätkätöitä, 2pv > 7kk, eikä tulevaisuudesta ollut mitään varmuutta.
Jo aikaisemmin vaimoni oli tehnyt 2:n viikon lomamatkan teini-ikäisten lastemme kanssa mutta yhteiset lomat, joihin olimme aikaisemmin tottuneet, olivat pois ohjelmasta.
Tuo selkeä ilmoitus riitti minulle uuteen tilannetarkasteluun.
En tiedä toimiiko muilla?
Olen saanut elämäni aikana 6 kertaa potkut. Ja aina sen takia koska firma meni konkkaan. Ei se opiskelu takaa että töitä riittää. Itse opiskelin paperiprosessin hoitajaksi ja monoa tuli siltin. Osaan kaikkea muutakin mutta töitä ei saa vaikka sitä olen hakenut. Ei edes mitään yksinkertaista hommaa taida saada.
Sun täytyy antaa miehesi tehdä omat valintansa.
Kuulostat ihan juopon vaimolta joiden lempisanontoja on just tuo että "tulisipa sille joku sairaus niin oppisi viinan vaarat" Poksahtaispa sillä jo maksa jne.
Alkaa olla sun oma elämä varmaan hukassa tuollaisen pyörremyrskyn kanssa.
Mitäpä jos lähtisit ihan itsestäsi liikkeelle että jos et ole onnellinen niin tee jotain asialle, ja hyväksy että se toinen ihminen tekee mitä haluaa.
Et voi tietää, mikä miehellesi on hyväksi vaikka niin kuvitteletkin että "jos mies vaan hellittäisi ja tajuaisi" se olet nyt sinä, jonka pitää hellittää otteensa miehestä ja antaa hänen rauhassa tehdä omat virheensä.
Sun ei ole pakko sitä vierestä katsella, vaan jätä se vaikka yksinään jos tarpeen.
Mut niikauan kun valitat siinä toisen rinnalla oma elämäsi kuihtuu olemattomiin, ja sitten on ihan turha sanoa että olisit yhtää sen vähempi pakkomielteinen ja riippuvainen kuin miehesikään. Mies on riippuvainen työstään, sä olet riippuvainen miehestäsi ja tämän kontrolloimisesta.
Mikä sun miestäsi lomanvietossa ahdistaa? Sekö että jos uskaltautuu viettämään lomaa niin rangaistuksena siitä töissä tapahtuu jotain katastrofaalista ja hän jää ilman työtä? Vai luuleeko hän olevansa niin korvaamaton ettei voi olla töistä poissa hetkeäkään?
Todella ikävän kuuloista. Miten sen saisi tajuamaan ettei toi ole todellista vaan että se elää jossain harhassa. En tiedä jos ei puhetta usko.