Olen ylipainon ja normaalipainon rajoilla (paino heittelee sen pari kiloa rajan puolin ja toisin). Minulla on jo pitkään ollut pakkomielle laskea kalorit kaikesta syömästäni. Ruoka, kalorit ja ulkonäköni ovat mielessäni ensimmäiseksi herätessä ja viimeiseksi nukkumaan käydessäni.
Jo aiemmin olen tuntenut suurta häpeää muiden nähden syömisestä, alkanut jo kymmenisen vuotta sitten yläasteaikoina, jolloin kouluruokailussa syöminen ahdisti. Nyt ahdistusta tuottaa myös ruokakaupassa käynti. Saatan olla päiviä syömättä koska tunnen häpeää ruuan ostamisesta, ei siis herkkujen vaan ihan oikean normaalin ruuan, lihan ja kasvisten. Lenkillä kehtaan käydä vain aikaisin aamulla tai myöhään illalla kun kukaan ei ole näkemässä, eikä silloinkaan jää hyvä olo vaan fiilis siitä että olisi pitänyt tehdä enemmän, kovempaa yms.
Elämään vaikuttaa myös eräs diagnosoitu aineenvaihduntaa hidastava häiriö.
Miten saisin kiinni liikunnan tuottamasta ilosta ja pääsisin irti syömisen häpeästä? Onko muita joista tuntuu samalta?
Jo aiemmin olen tuntenut suurta häpeää muiden nähden syömisestä, alkanut jo kymmenisen vuotta sitten yläasteaikoina, jolloin kouluruokailussa syöminen ahdisti. Nyt ahdistusta tuottaa myös ruokakaupassa käynti. Saatan olla päiviä syömättä koska tunnen häpeää ruuan ostamisesta, ei siis herkkujen vaan ihan oikean normaalin ruuan, lihan ja kasvisten. Lenkillä kehtaan käydä vain aikaisin aamulla tai myöhään illalla kun kukaan ei ole näkemässä, eikä silloinkaan jää hyvä olo vaan fiilis siitä että olisi pitänyt tehdä enemmän, kovempaa yms.
Elämään vaikuttaa myös eräs diagnosoitu aineenvaihduntaa hidastava häiriö.
Miten saisin kiinni liikunnan tuottamasta ilosta ja pääsisin irti syömisen häpeästä? Onko muita joista tuntuu samalta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi sinua pitäisi auttaa. Olet sekopää. Senkun syöt, kerran täällä eletään eikä ketään oikeasti kiinnosta tippaakaan tekemisesi.