Miten jaksatte on kun olette työttömänä? Olen itse ollut kohta vuoden. Kaikilla kavereillani on töitä. Toiset saavat ylennyksiä ja toisia vakinaistetaan. Itse en saa työtä vaikka kuinka olen aktiivinen. Masentaa suunnattomasti. Mistä voimia jaksamiseen ja motivointiin kun aina tyrmätään?
Mistä voimia?
Taina
5784
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Palaa asiaan kymmenenvuoden kuluttua,mitä sä niillä töillä teet.
Meidän perheessämme, jossa äiti ja poika masentuvat ja lamaantuvat vuoronperää työttömyyden johdosta, ollaan iloisia siitä, että ainakin näillä seuduilla voi saada edes jotain työtä, johon ei välttämättä ole tiukkia pätevyysvaatimuksia koulutuksen suhteen. Se on parempi vaihtoehto kuin pään seinään hakkaaminen ja asioiden joutavanpäiväinen vatvominen.
Olen itse tekemässä pienen pientä pätkää omalla alallani, ja eräs asiakkaani (opiskelija) kertoi menevänsä ensi viikoksi töihin tekemään pitkää päivää. Miehiä ei kuulemma ole tarjolla, vaikka töitä riittäisi. Kyseessä on hänen mielestään homma, jonka oppii tekemään kahdessa viikossa.
Eivät kaikki työt vaadi niin hirmuisesti koulutusta. Minunkin työtäni tekevät monet koulutusta vailla olevat, vaikka eivät edes pykälien mukaan saisi tehdä pitempiä sijaisuuksia. Eikä Suomessa ylipäätään tapahdu mitään kauheata kehityksen kelkasta putoamista, vaikka olisi muutaman vuoden pois työmarkkinoilta tai muun alan hommissa.
että kannattaa katsella niitä koulutusmahdollisuuksia jos ei työtä löydy. itse en pitkään ole työttömänä ollut mutta helvetiksi se muuttuu 4 seinän sisällä. ja jos on valmis hiukan tinkimään ylpeydestä ja muuttamaan asennetta niin kyllä niitä töitä löytyy. kannattaa myös harkita muuttoa ja katsella ulkomaita jos osaa englantia kohtuullisesti. ruotsia jos osaat katsele norjaa. työkkäri kun ei ainakaan kohdallani ole muuta kuin vaikeuttanut työnsaantia ja suorastaan estänyt kerran töihin pääsemisen ääliömäisellä toiminnallaan mutta se on tarina erikseen.
Noh minä olen ollut työttömän jo melkein 2 vuotta.
Miten jaksan, harrastamalla, hakemalla aktiivisesti töitä, olemalla mieheni kanssa tekemällä koko ajan jotain, käymällä sukulaisilla tapaamalla ystävääni, reissaamalla,luen kirjoja jne.
Välillä tuntuu, ettei työnhakemista jaksa enää ja pelottaa, että työnantajat karsastavat minua, mutta pakko on elää.
Aina ajattelen, miten hyvin asiani kuitenkin ovat, on rakas ja asunto, olemme terveitä jne.
Työ vain puuttuu ja enemmän ehkä toivon sosiaalisia suhteita....
Hei!
"Kyllä se aurinko paistaa joskus risukasaankin" -sanontaan kannattaa mielestäni uskoa, vaikka usein se onkin vaikeaa. Se antaa kuitenkin voimia. Tässä oma tarinani.
Olin työttömänä valmistumiseni jälkeen reilun puolen vuoden ajan, kunnes sain mukavan työharjoittelupaikan työvoimatoimiston kautta. (Tätä ennen olin lähettänyt noin sata hakemusta tuloksetta, en saanut kutsua yhteenkään haastatteluun.) Neljän kuukauden jälkeen paikka muuttui määräaikaiseksi, jonka jälkeen todennäköisesti vakituiseksi. Sitä en saa koskaan varmasti tietää, sillä aloitan uudessa työpaikassa ennen nykyisen työni määräaikaisuuden päättymistä. Uuteen työhöni tulin valituksi yli kolmensadan hakijan joukosta, mitä en todellakaan olisi voinut uskoa reilu vuosi sitten. Enkä tahdo millään vielä nytkään uskoa... :)
Kyllä se joskus tärppää! Usko tai älä!
Tsemppiä kaikille!