Tapasin Jussina miehen. Asumme niin 200 km toisistamme. Loman alettua venyi eka kunnon deitti pitkäksi viikonlopuksi, mikä nyt ei tälläisille 40 v parille taita olla kummallista. Ollaan vietetty oikeastaan koko aika yhdessä. Olemme olleet vuoroin toistemme kotona. Petipuuhiin päädyttiin varsin nopeasti . Sitä on sitten puuhasteltu joka päivä kun ollaan yhdessä. Yhdessäolo on minusta tuntunut hyvältä, mies on hiljainen mutta suukkoa ja koskettelua riittää.
Nyt tuli muutaman päivän ero. Mies oli jo ennen meidän tapaamista varannut tälle viikolle muuta menoa.
Minua jännittää tämä tilanne. Taustani on se etten ole ikinä asunut kenenkään kanssa(kerroin tästä miehelle - hänelläkään ei ole ole ollut avo(i)liittoa takana). Jätin tosin kertomatta ettei minulla ole myöskään kunnollista seurustelusuhdetta, vain puolenvuoden sekava suhde. Syynä on ns kova lapsuus - josta vasta nyt nousen.
Viimeisen vuoden aikana on siis ollut pari orastavaa suhdetta, jotka kariutuvat.
Seksista on myös vähän kokemusta.
Minua pelottaa että myös tämä suhde kariutuu, vaikkei mikään tietääkseni ole pielessä. Olemme olleet yhteydessä päivittäin, jos ei muuta niin toivotettua tekstarilla hyvää yötä.
Minulle tulee heti epävarma olo kun joudun odottamaan viestiä esim muutaman tunnin. Mietin onko tämä nyt taas merkki ettei enää kiinnosta olla yhteydessä. Tähän asti vastaus on toki tullut ASAP.
Mies se joka useammin on laittanut ekan viestin. Nyt olen parina iltana laittanut ekaksi. Onko se nyt huono merkki ? Mietin koko ajan etten ole liian innokas - vaikka toki kaipaan hänen seuraansa nyt kun hän on harrastusleirillä.
Taustalla on tosiaan se että edellisten mieskokelaiden kanssa yhteydenpito muuttui miesten puolelta jopa yliaktiivisesta siihen ettei kaksi miestä edes saanut millään tavalla kerrottua ettei enää kiinnosta - vaikka tosiaan tapailtiin jopa kuukausia. Puheluihin ja viesteihin ei vaan enää vastattu.
Tai sitten viestikulku väheni ja lopuksi tuli sentään kiitos ja hyvästi viesti.
Mietinmiten pystyisin hallitsemaan turhan pelkotilani tässä. Tiedän että tapaan nykyisen miehen - hän jätti minulle säilöön tietoisesti tavaroita - koska on tarkoitus taas tavata harrastusleirin jälkeen.
Nyt tuli muutaman päivän ero. Mies oli jo ennen meidän tapaamista varannut tälle viikolle muuta menoa.
Minua jännittää tämä tilanne. Taustani on se etten ole ikinä asunut kenenkään kanssa(kerroin tästä miehelle - hänelläkään ei ole ole ollut avo(i)liittoa takana). Jätin tosin kertomatta ettei minulla ole myöskään kunnollista seurustelusuhdetta, vain puolenvuoden sekava suhde. Syynä on ns kova lapsuus - josta vasta nyt nousen.
Viimeisen vuoden aikana on siis ollut pari orastavaa suhdetta, jotka kariutuvat.
Seksista on myös vähän kokemusta.
Minua pelottaa että myös tämä suhde kariutuu, vaikkei mikään tietääkseni ole pielessä. Olemme olleet yhteydessä päivittäin, jos ei muuta niin toivotettua tekstarilla hyvää yötä.
Minulle tulee heti epävarma olo kun joudun odottamaan viestiä esim muutaman tunnin. Mietin onko tämä nyt taas merkki ettei enää kiinnosta olla yhteydessä. Tähän asti vastaus on toki tullut ASAP.
Mies se joka useammin on laittanut ekan viestin. Nyt olen parina iltana laittanut ekaksi. Onko se nyt huono merkki ? Mietin koko ajan etten ole liian innokas - vaikka toki kaipaan hänen seuraansa nyt kun hän on harrastusleirillä.
Taustalla on tosiaan se että edellisten mieskokelaiden kanssa yhteydenpito muuttui miesten puolelta jopa yliaktiivisesta siihen ettei kaksi miestä edes saanut millään tavalla kerrottua ettei enää kiinnosta - vaikka tosiaan tapailtiin jopa kuukausia. Puheluihin ja viesteihin ei vaan enää vastattu.
Tai sitten viestikulku väheni ja lopuksi tuli sentään kiitos ja hyvästi viesti.
Mietinmiten pystyisin hallitsemaan turhan pelkotilani tässä. Tiedän että tapaan nykyisen miehen - hän jätti minulle säilöön tietoisesti tavaroita - koska on tarkoitus taas tavata harrastusleirin jälkeen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Relaa hyvä ihminen. Jos ahdistaa ja ressaa niin mene psykologille/pariterapeutille juttelemaan asioistasi. Helppo tietysti sanoa täältä käsin. Hermoilemalla ja panikoimalla et saa muuta aikaan kuin ns. itsensätoteuttavan ennusteen, eli vauhkottuasi päivittäin että toinen jättää ja rukoiltuasi kerran tunnissa rakkaudenosoituksia toiselta, lopulta hänkin saattaa hermostua. Keksi muuta tekemistä itsellesi. Tapaa ihmisiä, liiku, harrasta. Elämässä käy kuin käy, yleensä lopulta hyvin.
Luota siihen, että nyt on sinun aikasi päästä kokemaan hyviä asioita kuten hyvää parisuhdetta. Jos ei tämän miehen kanssa, niin sitten seuraavan. Jos ei yhdessä asuen, niin sitten erilläänasuvaa suhdetta. Nauti elämästä, opettele sitäkin!