Pakko nyt kysyä yleistä mielipidettä erään ystäväni ajatuksista. Kyseessä on nimittäin 19-vuotias nuori nainen, jonka ainoa päähän mahtuva ajatus tuntuu olevan miehen, "hyvännäköisen, hyväkroppaisen, älykkään, hyväluonteisen ja -käytöksisen, kohtuutuloisen, tyylikkäästi pukeutuvan, lapsirakkaan, sitoutumishaluisen ja uskollisen miehen, toisinsanoen mr. täydellisen joka olisi vielä mahtava sängyssä, saaminen. Niinpä, kukapa ei haluaisi omaa kultaa, mutta näillä vaatimuksilla, tuossa iässä, ilman ammattia, omaa asuntoa ja töitä on minusta aika outoa etsiä lopullista elämänkumppania jonka kanssa kaikki sujuu kuin rasvattu ja mies on mitä ihanin mutta sen tulee hyväksyä naisensa kiloineen virheineen päivineen!
Ystäväni puhuu taukoamatta miten he sitten kävisivät ravintoloissa syömässä, alkaisivat rakentaa omakotitaloa, kasvattaisivat kaksi lastaan jne. Toisinaan kierrellään lastenvaate- ja -tarvikeliikkeissä katselemassa kuteita ja vaunuja pikkuisille. Käteen osuvista keittiöesitteistä valitaan se "iiiihana" ja sitten siihen päällle viinikellarit, uima-altaat, ym ym.
Ei siinä mitään, jokaisella on haaveensa mutta kun ne vievät ystäväni ajatuksista lähes kaiken tilan. Pitäisi nyt edes omana tietonaan mutta kun minut pitää sotkea moisiin haihatuksiin. Kuka nyt oikeasti käy 20-vuotiaana rakentamaan taloa? Ja millä rahalla kun lainaa ei saa jos ei ole työtäkään?
Miten saisin ystäväni maan pinnalle? Tai edes pitämään mölyt mahassaan, ettei minun tarvitse hänen höpötystään kuunnella? Toisinaan minustakin on tietty mukava suunnitella tulevaa omakotitaloani mutta ei sentään joka päivä. Tässä iässä on muutakin tekemistä kuin vauvannuttujen katsastelu tai edes miehen metsästys (väkisin)!
Ystäväni puhuu taukoamatta miten he sitten kävisivät ravintoloissa syömässä, alkaisivat rakentaa omakotitaloa, kasvattaisivat kaksi lastaan jne. Toisinaan kierrellään lastenvaate- ja -tarvikeliikkeissä katselemassa kuteita ja vaunuja pikkuisille. Käteen osuvista keittiöesitteistä valitaan se "iiiihana" ja sitten siihen päällle viinikellarit, uima-altaat, ym ym.
Ei siinä mitään, jokaisella on haaveensa mutta kun ne vievät ystäväni ajatuksista lähes kaiken tilan. Pitäisi nyt edes omana tietonaan mutta kun minut pitää sotkea moisiin haihatuksiin. Kuka nyt oikeasti käy 20-vuotiaana rakentamaan taloa? Ja millä rahalla kun lainaa ei saa jos ei ole työtäkään?
Miten saisin ystäväni maan pinnalle? Tai edes pitämään mölyt mahassaan, ettei minun tarvitse hänen höpötystään kuunnella? Toisinaan minustakin on tietty mukava suunnitella tulevaa omakotitaloani mutta ei sentään joka päivä. Tässä iässä on muutakin tekemistä kuin vauvannuttujen katsastelu tai edes miehen metsästys (väkisin)!
Vastaukset 7
Vanhimmat
näihin "kuumeisiin" on se, että saa sitä mitä haluaa edes joiltakin osin.
Oletan, että tällä ystävälläsi ei ole juurikaan miespuolisia ystäviä kiehnaamassa ympärillä niin, että joutuisi hätistelemään enimpiä pois.
No, jostakin vain hommaatte hänelle näitä poikia/miehiä niin paljon kuin sielu sietää, niin eiköhän se helpota, kun on niin paljon käytännön juttuja mielessä ettei ehdi lörpöttelemään haaveistaan yhtenään.
Osuit oletuksessasi oikeaan, ei tosiaan ole ruuhkaa ympärillä...
Ehdotuksessasi on "pieni" ongelma; kovin moni ei ole halukas tuttavuutta tekemään ystävääni jos ei ole aivan ympärihumalassa. Kuulostaa ilkeältä mutta näin se on. Ja, sitten ystäväni valittaa kahta kauheammin kun hän ei löydä kunnon miestä!
Lisää neuvoja?
Jos ystäväsi on niin kaunis, että miehet pelkäävät häntä sen verran etteivät uskalla tulla juttelemaan kuin kännissä, silloin hän voisi kokeilla aloitteen tekemistä itse.
Toisaalla hän voisi aloittaa uusia harrastuksia niin paljon, että koko kalenteri on aivan bookattuna täyteen tekemistä, ettei muuta ehdi miettiä. Mutta en oikein pidä tästä, sillä tuntuu harmittavalta hukata koko nuoruuden energia harrastuksiin, kun sen voisi mieluummin kohdentaa vastakkaiseen sukupuoleen.
Ystäväni ei suinkaan ole kaunis, päinvastoin, ja hankaloittaa tilannetta. Lisäksi hän on aika isokokoinen ja suurin osa kun taitaa haluta sopusuhtaista seuraa...
Ja sitten kun ystäväni yrittää metsästää juuri niitä Mr. Finlandin näköisiä miehiä!
Et voi auttaa ystävääsi kuin rajallisessa määrin, sillä ihminen voi ymmärtää vain niin paljon kuin omat kyvyt sallivat. Jos pää on kaulaa myöten perseessä, ei auta muuta kuin toivoa ajan tekevän tehtävänsä ja siperian opettavan. Voi hyvin olla, että ysävällesi käy vanhan sanonnan mukaisesti: "jää luu valitsijan kouraan". Silti, kahdenkymmenen vuoden päästä ystävälläsi on varmasti enemmän realiteettitajua.
- Adolf -
Tosiaan.
Jos ystäväsi päähänpinttymä ja sen aiheuttama jankkaus käyvät vituttelemaan liiaksi, voit luonnollisesti kehottaa ystävääsi lämpimästi mutta jämäkästi juoksemaan juttuineen perseeseen. Kyllä se sitten siitä.
- Adolf -
Olen kyllä muutaman kerran ollut sillä rajalla että olen ollut toivottamassa turvallista matkaa sinne mihin aurinko ei paista...
Kiitos!