Joo eli vanhempani erosivat kun olin 8 vuotias siitä asti olemme eläneet keskenämme aina isänluona minun pikkuvelien kanssa ja äidin luona myös kolmestaan. Nyt vähänaikaa sitten isä kertoi hänen uudesta tyttöystävästä se oli minulle täysi shokki koska ollaanhan me eletty jo montavuotta keskenämme. Isä ei oikein kuuntele minua ja tuntuu että hänen kaikki aika menee uuteen tyttöystäväänsä. Vähänaikaan sitten tämä naisystävä muutti meille joka oli täys katastrooffi siitä parinviikonjälkeen isi kertoi että Hello mother fucker menivät kihloihin... Tästä kaikki alkoi mulle alkoi tulemaan nielemis ongelmia aina välillä ja ruokahalu lähti aloin jo miettimään olenko kipeä?? Kun muuten on hyvä olo mutta nämä kummalliset tunteet vaivaavat ja pieni kipu välillä rintakehässä ajattelin kun ei mulla ole muuta olen ihan terve niin voiko se olla joku stressi tai elämänmuutos juttu ?? Kiitosjosluit olensiis 15 vuotias.
Isän uusi puoliso
15 vuotias
4222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kannattaisi varmuuden vuoksi kysellä terveyskeskuksen hoitajaltakin. Lisäksi oletko varma, ettet vain reagoi pelkästään jo muutokseen? Kannattaa puhua isälle tunteistaan. Ei tarvitse haukkua uutta morsianta vaan voi puhua pelkästään jo siitä, että muutos pelottaa. Jos isä ei kuuntele, voit vaikka kirjoittaa. Morsianta ei kannata haukkua, koska se saattaa myöhemmin kaduttaa. Alku on aina hankalaa uuskuvioissa.
Muutos on aina vähän pelottavaa, niin sen kai pitää ollakin :). Voisitko yrittää ajatella, että olette jo kauan olleet keskenänne, nyt on todellakin jo muutoksen aika?! Kun itse erosin ex-miehestäni, lasteni isästä, lapsen suorastaan toivoivat minulle uutta miestä. Mitä pikemmin, sitä parempi :D. Eli varsin tapauskohtaista miten kukin asiat ajattelee ja niihin suhtautuu.
Sinun kannattaisi puhua tuntemuksistasi jollekin, kenties ystävälle? Eikä mikään varmaan estä kertomasta tunteistasi isällesikin. Mutta se vaan olisi tehtävä erityisen taitaen.
Tämä saattaa kuulostaa tosi ikävältä, mutta: jo vuoden sisällä sinulla on vapaus ja oikeus elää omaa elämää pikku opiskelija-asunnossa. Siis 16-vuotiaana. Rivien välistä aavistan, että olette olleet kuin aviopari, sinä ja isä. Paljon yhdessä, lomareisut ja muut, ja olette päättäneet yhdessä mitä ostetaan kaupasta, mitä ruokaa laitetaan jne. Toivottavasti sinulla on ystäviä ja elämää myös kodin seinien ulkopuolella.
Ehdotan, että muutat itse äidille asumaan ja yrität itsenäistyä ennen kuin täytät 18. Opettelet omia elämisentaitoja, niitä tarvitaan. Anna isän elää omaa aikuisten elämäänsä, hän on sen varmasti ansainnut uhrattuaan seitsemän vuotta elämästään pyyteettömästi teille kahdelle. OK?
Kohteleeko isäsi kihlattu sinua jotenkin huonosti ?
Olin itse 13, kun äiti monien vuosien jälkeen tapasi uuden miehen ja alkoi seurustella. Pari vuotta seurusteltuaan menivät kihloihin ja pähkäilyn jälkeen mies muutti meille. Olihan se iso muutos, kun oltiin äitin kanssa touhuttu monta vuotta kaksistaan, no isäkin siinä välissä löysi uuden kumppanin, mutta jotenkin se ei ollut niin iso juttu, kun tapasin isää vain viikonloppuisin. Jotenkin ensin tuli sellanen olo, että äidin uusi mies vie siivun meidän kahden "jutuista", mutta eipä vaan vienytkään, turhaan olin mustis tai jotain alkuun äitin huomiosta. Eräs ystäväni sanoi, että oletkos tullut ajatelleeksi, että äitisikin on ihminen eikä vain äiti... Hyvä huomio!