Hukassa.

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt kohta 2 vuotta. Suhteemme on ollut kivikkoinen, mutta ihana. Hän on pettänyt ja minä yrittänyt antaa anteeksi. Pois en ole lähtenyt sillä rakastan häntä suunnattomasti ja hän myös minua (ainakin toivottavasti) hairahduksestaan huolimatta. Olemme asuneet saman katon alla noin vuoden nyt. Olemme molemmat parikymppisiä. Itse olen opiskelija, hän ei. Nyt hän on muuttamassa Espanjaan määräajaksi x.. Itse joudun muuttamaan takaisin vanhemmilleni sillä yksin minulla ei ole varaa asuntoon. En tiedä mitä teen ilman häntä. Hän ei ole vielä edes lähtenyt ja sydämeni on nyt jo murskana. En pysty tehdä muutakun stressata sitä hetkeä kun hän lähtee. Itkeä pienistäkin asioista, jotka hänestä muistuttavat vaikka on vielä täällä sillä tiedän miten pahalta ne tuntuu kun hän lähtee, enkä pysty keskittymään mihinkään. Pelkään sitä mitä tulevat kuukaudet tuovat tullessaan. Miten selviän kaikki ne yksinäiset illat ja pääsen yli niistä epäilyistä, että hän saattaisi pettää uudelleen? Muuton syy on se ettei hän kestä olla täällä juuri nyt. Hänellä on paljon stressattavaa ja tarvitsee tavallaan hermoloman. Minun tänne jättäminen on kuulemma vaikein asia mitä on koskaan joutunut päättämään. Mitä teen jos hän päättää ettei tulekkaan takaisin tai pettää.. Miten selviän hengissä kun oma kultani yhtäkkiä katoaa? Ilkeitä kommentteja en tarvitse ollenkaan..tässä on tarpeeksi kestettävää jo nyt. Olen aivan hukassa..