"– Ei meillä ollut sinällään mitään ongelmia missään vaiheessa. Meillä oli tosi hyvä suhde, ja MIES OLI HIRMU KILTTI. Meillä oli ihana asunto, lapset ja töitä, ja mummokin aina ylisti, miten hieno mies minulla on. Pikkuasioista vain alkoi kasvaa jäätävän kokoinen möntti, Kaisu, 29, kertaa tunteitaan.
Kun ero sitten loppuvuodesta tapahtui, taakse jäi yli yksitoista vuotta parisuhdetta. Yksitoista hyvää vuotta, joissa ei ollut mitään vikaa.
– Erosin itsekkäistä syistä, Kaisu sanoo suoraan.
Se on aika pysäyttävä ja rohkea kommentti. Nimittäin jos taustalla ei ole niitä tavallisia hyväksyttyjä erosyitä, kuten alkoholismia, väkivaltaa tai pettämistä, eroa on yleensä tapana selitellä kierrellen ja kaarrellen, omaa vastuuta etäännyttäen."
Kun ero sitten loppuvuodesta tapahtui, taakse jäi yli yksitoista vuotta parisuhdetta. Yksitoista hyvää vuotta, joissa ei ollut mitään vikaa.
– Erosin itsekkäistä syistä, Kaisu sanoo suoraan.
Se on aika pysäyttävä ja rohkea kommentti. Nimittäin jos taustalla ei ole niitä tavallisia hyväksyttyjä erosyitä, kuten alkoholismia, väkivaltaa tai pettämistä, eroa on yleensä tapana selitellä kierrellen ja kaarrellen, omaa vastuuta etäännyttäen."
Vastaukset 55
Vanhimmat
http://www.menaiset.fi/artikkeli/seksi_ja_suhteet/ihmissuhteet/saako_ihan_hyvasta_liitosta_lahtea
että naiset on tollasia paskoja myös.
Naiselle tuli kolmenkympin kriisi. Usein naiset käsittelevät sitä juurikin eroamalla erittäin hyvästä kt-miehestään. Alkaa tehdä mieli yt-kulleja, joita ei saanut kun meni liian aikaisin naimisiin. Siinä mielessä kullikarusellin läpikäynyt on ihan ok vaihtoehto, kunhan tyttö on kyllästynyt yt-kyrpään jo 22-vuotiaana ja siten näyttää vielä hyvältä.
Ei siihen kyllästy, jos kyse oikeasti yt-miehistä eikä vaan jostain paskoista pelureista
Toisaalta ihan aikuisten oikea yt-mies ei pane kuin parisuhteessa.
Nykyisin lienee yleistä erota omista syistään. Itse erosin erehdyksestäni (nain vahingossa ätmin) 80-luvulla, silloin kaikki kyselivät joiko se, löikö se, pettikö se, ja ihmettelivät kovasti kun ei mitään niistä. Hirveä selittäminen, että liitto oli erehdys ja siksi purettava asap, kun lapsikin oli vielä pieni eikä osaa ihmetellä ja murehtia.
Toivottavasti hommasit nopeasti uuden miehen, sillä lapsi tarivtsee ehdottomasti miehen ja naisen esimerkkiä, jotta hänestä kasvaisi tasapainoinen. Jos et, niin erosi oli virhe lapsen hyvinvoinnin kannalta ajateltuna.
Sitä paitsi ensimmäiset vuodet ovat kriittisimpiä lapsen kasvun kannalta... Hitto että osaat olla typerä kyllä. Että kun lapsi on pieni niin ei kai siinä mitään ongelmaa sitten. :DDD
Jos olisin jäänyt ätmi-liittooni, olisi lapsesta ehkä tullut muiden tamperelaiskakaroiden kanssa pussikaljaa jäähallin takana imevä WT sensijaan että on menestynyt kansainvälinen tohtori. Tyttö on itsekin sanonut, että enemän kuin biologiset geenit on häneen vaikuttanut sivistynyt elinympäristö.
Puhumattakaan siitä, että jos olisin jäänyt ätmiliittooni olisin tehnyt joko murhan tai itsemurhan...
Joo ja sitten heräsit unestasi. Edes maailman parhaat tutkijat eivät tiedä onko geeneillä vai kasvuympäristöllä enemmän merkitystä, joten tuo uneksimasi laini oli tytöltäsi täyttä mutua.
Tietysti se on mutua, enhän mitenkään voi tietää olisiko hänestä Tampereella tullut WT vai sivistynyt yksilö. Sen tiedän, että Suomessa nuoriso kokoontuu särpimään pussikaljaa, eikä se nuoriso ole siitä välkyimmästä päästä.
Siis kasvatit lapsesi ulkomailla vai? Vittu että täällä netissä törmää kyllä niin ihmeellisin idiootteihin ettei voi kuin ihmetellä.
Kasvatin lapseni ulkomailla, mikä siinä on niin ihmeellistä?
Ei siinä ole mitään ihmeellistä, mutta tuo väitteesi/asenteesi, että jos olisit kasvattanut lapsesi Suomessa niin hänestä olisi tullut WT-kaljansärpijä. Se on koominen, jollei peräti idioottimainen väite. Ellet sitten tarkoita, että Suomessa asuessasi olit itse WT-kaljansärpijä, jolloin väitteesi käy ymmärrettäväksi.
Kyllähän sitä miehiinkin iskee esim. viidenkympin villitystä ja he ottavat eron. Sanoisin niin, että ehkä miehissä on enemmän pettäjiä, jos parisuhde ei toimi ihan halutulla tavalla, kun taas jos nainen on tyytymätön, niin hän lähtee sitten parisuhteesta ulos.
Itsekin avioeron kokeneena uskon, että on tosi vaikea löytää itselleni niin hyvin sopivaa miestä, että se kestäisi loppuiän nuoruudesta alkaen. Kyse ei ole ulkonäöstä, peniksen koosta tai miehen palkasta, vaan sielunkumppanuudesta. Jos parisuhteessa kokee olevansa yksin eikä ole henkisesti oikein mitään jäljellä, niin silloin voi olla parempi lähteä suhteesta pois. Moni jää suhteeseen esim. lasten takia tai ajan myötä pariskunta löytää toisensa uudelleen, jos kumpikin sitä haluaa ja rakastuu toisiinsa uudelleen.
Mies alkoi tylsäksi joten akka ottaa hatkat. Naisille ei kelpa mikään, meni varmaan etsimään jonkun jännämiehen jolta saa turpaan.
Eräs naisista, jonka mukaan baarista lähdin, oli eronnut pitkästä liitosta mieheensä ja lähtenyt toisen jännemmän ulkomaalaisen miehen matkaan. Sitten muutaman kuukauden päästä sen uuden miehen kanssa elettyään olikin tajunnut että ei siitä mitään tulekaan.
Siinä sitten kertoili minulle kuinka oli tehnyt elämänsä virheen ja jättänyt hyvän ja kiltin miehensä. (huom. nainen itse käytti nimenomaan KILTTI sanaa kuvaillessaan ex-miestään, jopa useastikin asiaa korostaen). Ex-mies vieläkin huolehti entisen ex-vaimonsa asioista, auttoi rahallisesti, yms. muttei halunnut enää takaisin yhteen eikä suostunut edes samaan sänkyyn. Joten nainen eleli sitten yksikseen ja joutui sen hellyyden hakemaan muualta, vaikkapa sieltä baarista.
Enpä tiedä mikä oli naisen tarkalleen tekoonsa ajanut. Oliko iskenyt keski-iän kriisi. Vai muuten vaan jostain syystä tunteet vieneet juuri siinä tapauksessa.
Mutta ilmeisesti ennen pitkää kun on vaan sitä tylsää tavallista arkea vuodesta toiseen, niin helposti sitten vaan jotkut naiset lähtee hakemaan uudelleen niitä elämyksiä ja ihastumisen rakastumisen tunteita muualta. Se ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella. Joskus se saattaa loppujen lopuksi sellaista ollakin, mutta monesti varmaan sen hetken huuman jälkeen todellisuus iskeekin naamalle. Ei se uusi suhdekaan ole yhtään sen erikoisempi kuin se vanhakaan. Lukuunottamatta sitä alkuhuumaa. Voi olla sen jälkeen paljon huonompikin. Ja sitten kun ei haluta olla huonossa suhteessakaan, niin sitä jäädäänkin yksin kun ei se vanhakaan ota enää takaisin.
Tuo kaikki on mielestäni ihan ok, niin kauan kunhan ei ole niitä lapsia tai ne lapset on jo tarpeeksi vanhoja muuttaakseen pois kotoa. Sellainen nainen tai mies, jolla on lapset, ja lähtee silti "ihan hyvästä" suhteesta suuria tunteita hakemaan, ei kyllä saa minulta mitään kunnioitusta. Se asia kun olisi pitänyt tajuta ennen kuin niitä lapsia tekee. Että normaali "tylsä" lapsiperheen arki ei ole mitään jatkuvaa juhlaa ja suuria tunteita. Joko lapset pitäisi jättää tekemättä jos ei tuota kykene etukäteen tajuamaan, tai sitten pitää se "ihan hyvä suhde" kilttiin mutta tylsään kumppaniin vaan hammasta purren kestää kunnes lapset lähtevät kotoa.
Mutta ihmiset nyt ovat tunteidensa vietävissä ja osaavat myös olla ajoittain varsin tyhmiä. Joten ainahan tuollaista tulee tapahtumaan.
Rohkeaa on myöntää avoimesti että eroaa typerästä ja itsekkäästä syystä. Mutta ei sen myöntäminen sitä typeryyttä ja itsekkyyttä kyseisestä henkilöstä poista.
Itsekäs syy ei vältämättä ole typerä syy. Miksi ihmisen pitäisi hukata ainutta elämäänsä epäonnistuneessa avioliitossa? Typerää on jäädä jahkaamaan huonoon avioliittoon.Typeryyttä tai aikaansaamattomuutta, viimemainittu on ätminkäisominaisuus.
Tuohan on paradoksi.
Ätminkäisominaisuus (mies joka ei saa naista) joka ilmenee avioliitossa.
Aikaansaamattomuus on ätminkäisominaisuus. Lisäksi olen kuullut joidenkin hukkaavan elämäänsä avioliitossa koska ei ole varaa erota. Tuntuu hiukan vaikealta uskoa, mutta kai sitten niinkin voi olla. Varmaankin kauhea tilanne.
Siinä mitä sanot ei ole mitään järkeä.
Monet ihmiset jotka ovat avioliittossa ovat aikaansaamattomia. Sitä voi tuskin silloin voi määritellä "ätminkäisominaisuudeksi".
Kiltillä ei tee mitään. Pas.koihin naiset rakastuu.
Jos avioliitto on "epäonnistunut", niin ei siinä kannatakaan elämäänsä hukata jos ei ole tyytyväinen miten asiat on mennyt - jos siis ei ole niitä lapsia vielä tai lapset on jo lähteneet pesästä.
Jos taas on ne lapset, niin sitten se että "haluaa uusia jänniä kokemuksia" on ihan hemmetin huono ja todella itsekäs syy jos kaikki on muuten kunnossa. Sellaisten ihmisten jotka ei kykene ajattelemaan sitä oman jälkikasvunsa parasta (vaan ajattelevat vaan mistä saisi sen seuraavan seksuaalissävytteisen tunnemyrskyn) olisi parempi olla tekemättä niitä lapsia. Mutta juuri ne ihmisethän ne yleensä niissä lastentekopuuhissa innokkaimmin onkin.
Samaten myös ihmisten jotka eivät kykene ajattelemaan paria vuotta pidemmälle olisi paras vaan olla menemättä avioon. Siinä kun luvataan rakastaa toista aina myötä ja vastoinkäymisissä ja se että haluaakin vaihtaa "hetkellisesti parempaan" aina muutaman vuoden välein kun arki on tylsää ei oikein täytä sitä lupausta. Sitten olisi paras vaan olla löyhemmässä suhteessa eikä avioliitossa. Niin eipä tulisi lupailtua liikoja sille kumppanille.
En erotessani tosiaankaan ajatellut "seksuaalissävytteistä tunnemyrskyä", halusin vain sen isokokoisemman kakaran jaloistani häiritsemästä.
Ja turha jäpättää harkitsemattomasta avioliitosta, myönnän auliisti, että se oli harkitsematon teiniliitto, ei noina aikoina olisi tarvinnut vihille mennä kuten vielä 60-luvulla mikäli pitää vahinkolapsen.
olisi hyvä juuri niiden lasten vuoksi. Olen kuullut lukuisia tarinoita, kuinka oli helpotus, että vanhemmat erosivat.
Suomalaisista miehistä älyttömän iso osa juo itsensä säännöllisesti humalaan. Lapsille jo humalainen örveltäjä siellä kotona voi olla ahdistavaa.
Kilteissä miehissä on se ongelma että he ovat ihan hyvää seuraa ja hyviä isiä mutta ei kukaan (ehkä max 1%) halua SEKSUAALISESTI kilttiä miestä sänkyynsä. Koirat on kilttejä, miehen tehtävä sängyssä ei ole kysyä "hakuatko rakastella, missä asennossa haluat olla". Miehen tehtävä on ottaa nainen missä mies tahtoo (ei katso aikaa ei paikkaa), levittää naisen haarat ja tehdä mitä itae haluaa. Tällainen mies kun on usein kokenut niin tietääkin mistä nainen pitää.
Niin. Totta kai alkoholismi, yms. on ihan hyviä syitä erota. Tai jos mies tai nainen käyttäytyy vielä yli kolmekymppisenä kuin joku teini eikä osaa hoitaa mitään asioita, niin että joutuu hoitamaan kumppaniaan kuin lasta.
Mutta silloin ei käsittääkseni puhutakaan mistään "hyvästä liitosta", jossa kaikki on okei. Kritisoin vaan tuota että erotaan liitosta jossa ei ole varsinaisesti mitään vikaa (muuta kuin että elämä on käynyt arkisen tylsäksi) - silloin JOS on vielä niitä lapsiakin. Silloin ei kyllä ole nähdäkseni lapsen edun mukaista se että vanhemmat eroavat. Ja ihan arkisnen elämä ei pitäisi olla ylivoimaista elää. Sellaista elää melko suuri osa aviossa olevista pareista joilla on lapsia.
tuo kilttimies vaihtui jyystärikarjujen ähinään ja seksuaaliseen nautintoon siellä sun täällä.
vähemmän kiltti poikaystäväsi hakkaa sinut hengiltä
Suurin syy eroihin on.....rumpujen pärinää...
-vaihtelunhalu
-tylsistyminen
-jokapäiväisen elämän pyörittäminen
-ajatusten ja tekemisten kiertäminen kehässä
Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko suhde hyvä vai huono ja onko mies kiltti vai paha jne.
Jokainen joka ei siedä arkea eli tylsyyttä on mieleltään epävakaa ja ei sovi seurustelusuhteeseen kenenkään kanssa. Lisäksi elämään voi hakea vaihtelua muualtakin kuin uudesta kyrvästä tai pillusta. :DDDDDDD Kyllä wt-porukka on sitten vähämielistä.
Kuvitteletko että tämä on joku uusi ilmiö?
Vanhoista koulukavereistani monien vanhemmat ovat eronneet esimerkiksi siinä vaiheessa kun lapset ovat muuttamassa pois kotoa.
Onko sinusta arkkitehtien perheet jne. "wt-porukkaa"?
Ilmiö on vain muuttunut siten että ihmiset odottavat elämältään yhä enemmän ja nopeammin sekä yhä aiemmin jo erotaan sekä tuodaan nämä "ongelmat "esille.
Minä en siedä arkea ja tylsyyttä. Syy siihen on että siitä yritetään tehdä tylsää ihmisen kanssa joka ei toiselle sovi vain sen vuoksi että saadaan geeniperimä eteenpäin ja koska "näin kuuluukin tehdä".
Ehkä me kaikki olemme epävakaita paitsi ne harvat jotka pysyvät liitoissaan tai sitten sinkkuna arvostelemassa sivusta asioita kuten sinä teet.
Harvat? Jos 50% avioliitoista on harvat, niin kertoo lisää omituisesta ajattelumaailmasta. Arkkitehti on käytännössä taiteilija ja taiteilijat ovat lähes poikkeuksetta epävakaita. Taide onkin ainoa sellainen asia, joka voi epävakaan valkoroskan nostaa pois roskuudesta. Epävakaus ei silti mihinkään katoa.
Sinä olet sekopää. Ajatuksesi ovat täysin pimeitä. Arkkitehti oli vain yksi esimerkki.
Et edes tiedä mitä valkoroska tarkoittaa ja laitat taiteilijat siihen porukkaan.
Taidat olla itse sitä wt-väkeä.
Uskotko että 50% noista avioliitoista on sellaisia joissa ihmiset eivät edes harkitse eroa jne.?
Mistä sinä tiedät miten onnellisia ihmiset ovat niissä?
Se että liitossa pysytään johtuu useimmiten tottumuksesta ja siitä että siinä on mukavan turvallista. Eikä siitä että siinä ollaan onnellisia.
Se vaatii tahtoa ja rakkautta.
Nykyaikana kiusauksia sekä valintoja on kuitenkin helpompi tehdä ja niitä on enemmän. Tällöin eroja tapahtuu koska porukka ei jaksa sitä yhtä ja samaa kun tarjolla on muutakin.
Sinä suhtaudut asiaan kuin moralistiseen satuun jossa on paha wt-väki ja sinun oikeellinen vanhakantainen toisenlainen roskaväki.
Minä vain kerron sinulle tosiasioita maailmasta ja suhteista, en ota kantaa siihen onko se oikein tai väärin.
saa lähteä ei ole pakko olla onneton jos löytääkin aidon porilaisen miehen joka aidon onnen ja rakkauden tuo
Se on naiselle vähän eri juttu lähteä kun ei ole mitään riskiä jos on jo lapsia, ne takaavat sen että naisen elintaso on jatkossakin turvattu kun kiltti ex-mies makselee ruokkoja. Miehellä taasen on paljon isompi kynnys lähteä kun tietää että lapset annetaan aina äidille sen niin halutessa, lähtö tulisi kalliiksi. Minusta olisi reilu peli tuossa semmoinen että se joka tahtoo erota saa erota mutta lapset jäisi aina sille joka ei sitä eroa hakenut ja ruokkomaksut olisi aina eroa haluavan maksettava sukupuolesta riippumatta.
Kylläpä 50-lukumiehiä jurppii naisten ihmisoikeudet. Olet tosiaan syntynyt liian myöhään maailmaan. Oli aika, jolloin nainen sai lähteä kotoaan vain vaatteet yllään mikäli haki eroa. Se olisi sopinut sinulle.
Elät elämäsi vanhanapoikana, ellet löydä jonkun lestadiolaisperheen tynnyrissä kasvatettua tyttöä puolisoksi.
Ei kun minähän tuossa tasapuolisesti laittaisin lähtijän ruokoille oli se sitten mies tai nainen, nythän on niin että mnies maksaa aina vaikka olisi syytön tilanteeseen. Itseasiassa muuten ei tarvitse mennä kovinkaan kauas, vanhempieni ikäluokassa erotaan aika paljon vähemmän kuin tyypillisesti nykyään. Kotikylälläni minun ja kavereiden vanhemmista erosi vain yksi pari ja se oli ihan syystäkin kun oli juoppo jännämies siinä isänä mutta muut parit nyt eläkeikäisinä aika hyvin viihtyy keskenään, jos olisi heppoisin perustein aikoinaan eronneet voisi monella olla yksinäinen ja katkera vanhuus.
Ystävän vanhemmat viettivät äskettäin 50v -hääpäivää. Liitto on ollut kuulemma yhtä Helvettiä, mutta siinä sukupolvessa maalaiskunnassa ei tosiaan erota. Kaksi hukkaanheitettyä elämää, sekä lapset jotka ovat katselleet sitä p*skaa koko ikänsä.
Ei, en tiedä yksityiskohtia.
On se varmaan osassa tapauksia noinkin mutta jos ajatellaan että on suhteellisen normaalit ihmiset kyseessä niin monista ne vuodet hioo pahimpia särmiä pois ja sitten seesteisen vanhuuden tullen kumpainenkin voi olla ihan tyytyväinen valintaansa.Nykymallilla jossa erotaan heti ensivaikeuksien tullen, sitten perustellaan uusioperheitä ja huomataan että tuli vaan lisää ongelmia ratkottavaksi niin voi olla että sitten vanhuksena vähn kaduttaakin kun ei tullut pidettyä sitä ihan hyvää ensimmäistä.
Minun lapseni sai paremman isän eromme ansiosta. Ennen eroa isä ei ollut koskaan kotona, aina meni ylityöt ja urheiluharrastus tärkeysjärjestyksessä ohi. Lähti töihin kun lapsi nukkui ja tuli töistä ja harrastuksistaan kun lapsi nukkui.
Kun erosimme niin hän tiesi ilmeisesti että välit lapseen katkeavat ellei hän pidä huolta siitä että aikaa tapaamisille järjestyy. Kummasti sitä sitten järjestyikin. Oli hän välillä ottanut oman äitinsä lapsenhoitoavuksi mutta pääasia että välit lapseen pysyivät tiiviinä. Lapsi sai olla isänsä luona niin usein kuin halusi ja isälle sopi.
Ja ne elatusmaksut olivat sen verran mitä isältä olisi kulunut rahaa lapsen menoihin vaikka olisimme olleet naimisissakin. Ei Suomessa ex-puolisolle mitään makseta ja itse jouduin kustantamaan kaiken ekstran jos sellaista halusin (esim. jos halusin matkalle lapsen kanssa).
Omaa elintasoani ei todellakaan turvannut se, että ex maksoi lapsen ruokiin, hygieniaan, vaatteisiin ym. keskimäärin kuukaudessa kuluvan summan elatusapuna, kyllä minun oli oma elintasoni turvattava ihan omalla työlläni ja omasta palkastani maksettava puolet noista em. lapsen kuluista.
Tuon takia en ole hirveän innoissani parisuhteeseen alkamassa, koska se on nykyään sellaista vitun sähläystä naisten puolelta. Vaihdellaan vaan niitä miehiä kuin alushousuja.
Itse kun haluaisin taas pitkän parisuhteen enkä mitään parin kuukauden testijaksoa.
Nykyään naiset vaatii ihan typeriä juttuja ja jos jossain vaiheessa alkaa vähän kyllästyttämään niin vaihdetaan uuteen mieheen ja samaa rataa se jatkuu vittu maailmanloppuun asti. Sitten nykynaiset ihmettelee ja ihailee miten heidän mummot on olleet onnellisessa suhteessa jotain 40-vuotta. Ei vissiin tullut mieleen, että joskus on varmaan sillä mummolla ja papallakin ollut niitä tylsiä hetkiä, mutta ne osaa sivuuttaa sen ongelman. Kaikille nimittäin tulee niitä tylsiä hetkiä suhteessa, mutta sen kanssa on vain osattava elää. Kun sen toisen oppii tuntemaan kokonaan niin se mielenkiintoisuus katoaa.
Tuo nainenkaan ei sitten ajatellut yhtään niitä lapsiaan vaan pelkästään itseään ja sitä kun se Pena nyt olikin liian kiltti ja tylsä.
Tässä näkee miten mummot on älykkäitä naisia kun osaavat arvostaa sitä kilttiä ja kunnollista miestä.
Vitun naiset idioottimaisine ajatuksineen.
Jos mieleen on tullut jatus lähteä suhteesta tarkoittaa että kyllä jotain mättää siinä suhteessa. Toiset yrittävät korjata rikkonutta, toiset heittävät menee ja hakevat uutta. Mutta kuinka monta kertaa tai kuinka hyvin voi korjata rikkiin mennyttä.... jos se olisikin vasta pieni särö....miten korjat ettei se siitä kasva tai rikkoontu kokonaan. Onko reilua elää suhteessa jos itsestä tuntuu ettei kiinnosta enää, voi sitä jatkaa, tuttu turvallinen kumppani, tottumus, mutta onko se reilua kumppania kohtaan? Rikkinäinen suhde tuhoa ihmisiä enemmän kuin se kerralla tapahtuva ero, vaikka kuinka rankaa se olisi, joskus pääsee elää eteenpäin, huonossa suhteessa pääsee vain toivoa että elämäkin olisi jo ohi.
Miehen kiltteys riittää naiselle eron syyksi siinä missä väkivaltaisuus tai pettäminenkin. Turhaa sitä on kieltää.
Muutaman vuosikymmenen päästä tuollekin jutulle nauretaan:"Jotkut meni avioliittoon aikeenaan olla siinä koko ikänsä vielä vuonna 2014!"
Suhteen laatu ei muutu virallisilla sopimuksilla, eli lähtökohtaisesti avioliitto on turha. Virallinen sopimus suhteesta ei tee rakkaudesta biologisena ilmiönä pitkäkestoisempaa. Se tunne, joka saa menemään kimppaan, loppuu kaikilla (todennettu aivotutkimuksissa). Toiset jää suhteisiin tottumuksesta, toiset haluavat jotain muuta ja lopettavat suhteen. Yksi elämä jokaisella, joten kannattaa tosiaan harkita, onko tottumussuhde se, mitä haluaa. Omat vanhempani ovat olleet kimpassa yli 50 v., ja heitä seuranneena en suosittelisi kenellekään samaa.
Jos tunteet loppuu, niin ei siinä mikään enää muu auta kuin ero.
kunnon kulissi on ihan ok. Avioliitto tai parisuhde on lähinnä taloudellinen liitto. Ikään kuin osuus yrityksestä.
Ihminen kasvaa henkisesti. Ei hän ole esim. 18-v ikäisenä vielä ollenkaan valmis tekemään päätöksiä loppuelämäänsä koskien. Sen takia esim. 18-v ikäinen voi olla täysin varma, ettei hän halua enää koskaan lapsia, mutta hänellä ei ole vielä oikeutta steriloida itseään. Tämä on sen takia, että hänen ei katsota olevan vielä valmis päättämään asiasta. Yllättävän moni nainen ja mies ovat lapsia vastaan sen ikäisenä ja kun 10-15 vuotta menee aikaa eteenpäin, niin he haluavatkin lapsia.
En minäkään tiennyt vielä 25-v ikäisenäkään ihan varmasti, että millaista työtä haluan tehdä loppuikäni puhumattakaan siitä, että millaisen miehen haluan. En tuntenut itseänikään kunnolla silloin. Ei siis ihme, että olen vaihtanut sen jälkeen ammattia sekä miestä.
Täytyy muistaa myös se, että nämä eroamiset "ihan hyvästä liitosta" koskevat sekä naista että miestä. Usein varsinkin pienen lapsen kanssa eroaloite tulee naiselta, koska hän on silloin kotona 24/7, joten hänen arkielämänsä muuttuu enemmän lapsen saamisen myötä.
Omat vanhempani ovat ollet myös naimisissa yli 50 vuotta, mutta he ovatkin menneet naimisiin rakkaudesta ja koko liiton ajan osanneet kunnioittaa toisiaan. Välillä on tietysti ollut vaikeampaa ja välillä helpompaa. Suhteessa kuitenkin itse voi tehdä vain puolet työstä, mutta sen puolison edestä ei voi tehdä parisuhdetöitä. Jos puolisolta ei saa rakkautta, arvostusta, kunnioitusta jne, niin ei ole mitään järkeä jäädä suhteeseen, vaikka mies olisikin ns. kunnollinen muuten (ei päihdeongelmaa, työssäkäyvä, ei hakkaa).
Se on totta, että puolison hyviä ominaisuuksia alkaa helposti pitää itsestäänselvyytenä. Kun eroaa ja näkee muita ihmisiä lähemmin, niin alkaa tajuta, että miten hieno asia on ollut esim. miehen tylsyys, tavallisuus ja kiltteys. Sen takia olisi aina parempi, että kohtaa ensiksi suhteen, jossa puoliso on renttu, koska sen jälkeen osaa arvostaa puolisossa niitä hyviä itsestäänselvyytenä pitämiä asioita esim. osaa laittaa ruokaa, siivoaa, ei tuhlaa kaikkia rahoja. Korostan, että sama koskee miehiäkin. Yllättävän moni mies valitsee kuitenkin epäonnistuneiden suhteiden jälkeen vaimokseen ja lastensa äidiksi semmoisen pullantuoksuisen kotiäidin, jonka kanssa käydään yhdessä Prismassa ja viikonlopuksi mennään mökille.
"Sen takia olisi aina parempi, että kohtaa ensiksi suhteen, jossa puoliso on renttu, koska sen jälkeen osaa arvostaa puolisossa niitä hyviä itsestäänselvyytenä pitämiä asioita esim. osaa laittaa ruokaa, siivoaa, ei tuhlaa kaikkia rahoja. "
Niin mutta sitten se kunnon mies joutuu tämän renttupaskan liukkaille ja joutuu ajattelemaan sitä renttua, joka on vaimonsa päällä äheltänyt. Näin varsinkin, jos naiselka on lapsi/lapsia rentun kanssa ja tämän rentun kanssa joutuu olemaan jatkuvasti tekemisissä.
Yksikään normaali mies ei ajattele ketä naisen päällä on häntä ennen äheltänyt. Kyllä tuo on ihan vain tämän palstan homoerotiikkaa. Jos mies jotain ajattelee niin satunnaisesti muistelee niitä naisia kenen päällä itse on aikoinaan äheltänyt.
Jos nainen on äheltänyt jonkun ätmin kanssa, niin sellainen kyllä alentaa naisen arvoa ja haluttavuutta, mutta jos nainen on ollut ytmin pantavana, niin sellainen nostaa naisen arvoa ja haluttavuutta.
Nussittu nainen on aina käytettä paskaa.....
Nainen nyt vaan haluaa päästä kokemaan panorinkien kiihkon, jyystärikarjujejn ähinän ja runsaat uudet kokemukset. Nössöllä kt-miehllä ei te mitään.
Toi on ihan bullshittiä. Jos käyt joskus kaupassa tai ylipäätään ulkona kävelet, niin kyllä ne on ihan tavallisia ihmisiä, jotka pariutuu. Parisuhde ei ole vain neitsyt-kaunotarten ja YTM-sonnien yksinoikeus. Jopa eläkeläiset menee naimisiin, vammaiset hankkii parisuhteen ja rumat sekä lihavatkin hankkii puolisoita.
Suurin osa suomalaisista on ihan tavallisia. Niinpä kaikista tavallisinta on se, että tavallinen mies ja tavallinen nainen perustavat tavallisen perheen ja saavat tavallisia lapsia.
onkin yli miljoona sinkkua;)