Monesti on sanottu että "Nauti nyt siitä sinkkuelämästä kun kerran voit!"
Mitä sillä tarkoitetaan? Yhden illan panoja? Känniörveltämistä baareissa? Mitä? Kun en tiedä. Välillä on sanottu että "kun sinkkuna voit tulla ja mennä miten haluat!"
Itse en ole kovinkaan innokas baarissa kävijä ja alkoholi ei muutenkaan maita koska urheilu on tärkeämpää kuin kännissä örveltäminen. Yhden illan jutut eivät ole minua varten. Tulla ja mennä miten haluat? Mielestäni hyvässä suhteessa ei ole vankina ja saa tulla ja mennä kuten haluaa, kunhan ei lähde ketään pettämään.
En ymmärrä. Itse ainakin nauttisin parisuhteessa olemisesta enemmän. Olisi ainakin joku kenen kanssa voisi tehdä juttuja ja asioita.
Olen aina vaan miettinyt tuota.
Mitä sillä tarkoitetaan? Yhden illan panoja? Känniörveltämistä baareissa? Mitä? Kun en tiedä. Välillä on sanottu että "kun sinkkuna voit tulla ja mennä miten haluat!"
Itse en ole kovinkaan innokas baarissa kävijä ja alkoholi ei muutenkaan maita koska urheilu on tärkeämpää kuin kännissä örveltäminen. Yhden illan jutut eivät ole minua varten. Tulla ja mennä miten haluat? Mielestäni hyvässä suhteessa ei ole vankina ja saa tulla ja mennä kuten haluaa, kunhan ei lähde ketään pettämään.
En ymmärrä. Itse ainakin nauttisin parisuhteessa olemisesta enemmän. Olisi ainakin joku kenen kanssa voisi tehdä juttuja ja asioita.
Olen aina vaan miettinyt tuota.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Se on eri ihmisille eri asioita.
Heti parisuhteen jälkeen monelle se on varmasti viinaa ja seksisekoiluja. Mutta yleisesti ottaen termillä varmaankin tarkoitetaan tietynlaista sitoumuksien puutetta ja mahdollisuutta impulsiiviseen toimintaan. Jos on nälkä, voi kaupungilla ollessaan mennä vaan syömään jonnekin, ilman että "pitäisi" miettiä, onkohan kulta laittanut tänään kynttiläillallisen. Kaupassa ei tarvitse käydä, jos ei huvita. Voi valvoa myöhään soittaen musiikkia, ilman että kukaan häiriintyy. Voi lukea yöllä valot päällä. Voi lähteä kavereiden kanssa yks-kaks viikoksi ulkomaan matkalle - ja jättää koko kämpän ihan räjähtäneeksi.
Kai sillä tarkoitetaan sitä, että on vastuussa vain itsestään ja itselleen. Tavallaan makaa absoluuttisesti niin kuin petaa - niin hyvässä kuin pahassa. Toisaalta on hyvin vapauttavaa, kun voi lähteä lenkille ja rymistellä saunassa vaikka keskellä yötä, mutta toisaalta sitten ei ole mahdollisuutta palata rankan työpäivän jälkeen siivottuun kotiin romanttiseen hierontaan. Molemmissa on siis puolensa, ja siksi sinkkuna ollessa tietenkin kannattaa nauttia juuri niistä asioista, jotka sinkkuus mahdollista (mutta parisuhde mahdollisesti sulkee pois).
"sitten ei ole mahdollisuutta palata rankan työpäivän jälkeen siivottuun kotiin romanttiseen hierontaan."
Joo, jos on mies. Naisena palaat sotkuiseen kotiin siivoamaan ja laittamaan ruokaa.
Miten niin palaat?
Tarkoitat varmaan ostoksilta.
Ethän sinä nyt kotoa lähde mihinkään. Sehän on naisen paikka.
Voi voi...on parisuhde kokemusta ja ei siinä tulla ja mennä. Peruskohteliaisuuteen kuuluu ilmottaa puolisolle minne menee ja millon tulee. Lisäksi puoliso vie kaiken aikasi kotona, hän saattaa kaivata juttuseuraa kaiken aikaa. Olen siis nainen ja mies oli se joka puhu ja puhu. Olen ihminen joka tykkää lukea ja kirjottaa (myös toimittajan hommia tehny) ja työrauhan saavuttaminen kumppanin kanssa vaikeaa. Miehissä on usein se "vika" etteivät he harrasta oikein mitään tai sitten katsovat tv:stä urheilua (mökää) tai juovat kaljaa (mökää ja levottomuutta). Uskon että keskimääräinen perusmies on juuri tuollainen.
Penkkiurheilu ei ole harrastus?
Minun kokemuksen mukaan lähinnä naiset harrastavat hömpän lukemista tai sen kirjoittamista ;), sisustamista ja vaateleikkejä tai jotain askartelua, siinä se.
Uskon että keskimääräinen perusnainen on juuri tuollainen (haukotus).
Kyllähän esim. käden- ja kirjoitustaidoilla on elämässä selvästi enemmän käyttöä kuin passiivisella kaljan kittaamisella tv:n ääressä. Arvostan huomattavasti enemmän ihmistä, jolla on em. osaamista kuin jotain, joka ei oikeasti kehitä itseään yhtään ja päätyy ennemmin tai myöhemmin yhteiskunnan riesaksi ja aiheuttaa elämänsä aikana paljon mielipahaa kaikille ympärillään.
Lähtiköhän pikkaisen mopo sulta käsistä jos yhdistät penkkiurheilun kaljan kittaamiseen, passiivisuuteen ja rikollisuuteen kun taas kirjoittaminen tekee ihmisestä jotain?
On sulla arvostuksen kohteet...
Minulle tuollaiset jutut aina kuulostavat siltä että nainen esimerkiksi tahtoo että miehen kirjoitustaito kertoisi siitä kuinka hän on kouluttautunut (status) ja toisaalta jos on kädentaitoja mitä mies osaa tehdä. Lopulta molempien on kaiketi tarkoitus hyödyttää naista tai antaa miehestä kuva "miehenä".
Mies ei siis saisi nauttia elämästään kuten haluaa, mutta on ok sisustaa koska se "kehittää" jotain.
Tietysti penkkiurheilu ja joukkueiden taktiikoiden analysointi, puhe pelaajista jne. ei kehitä mitään sellaisten mielestä jotka ovat mielikuvitukseltaan köyhiä.
Juu...naiset on kamalia, emmä sitä kiellä. Mutta kun se tv ulvoo urheilua niin siinä on naisen vaikea harrastaa omia juttujaan. Se on se sinkun vapaus ja rauha. :-D
Käytän korvakuulokkeita.
Tietysti jää vielä se valosaaste, minun reagointini ja kiljahdukseni ja en kuule mitä nainen sanoo (bonusta!)...
Tietysti nainenkin voi laittaa sitten korvatulpat ja ravihevosen läpät.
Tuollaiset penkkiurheilevat ja kaljaa juovat miehet ovat roskasakkia. Tälle palstalle ei tosiaan taida kirjoittaa kuin vaan roskasakki.
Niin, kaljaa kittaava, penkkiurheileva ja tiedevideoita- ja kirjoja katseleva mies.
(tasokkaan ätmin aivot räjähtävät)
Kukaan muu kuin sinä ei puhunut sisustamisesta. Vai oikein taktista analysointia....kaljan voimalla sohvalla. Salki mun nauraa...
Mutta tyossahan se tuleekin taas vastaus alkuperäiseen kysymykseen. Ei tarvitse vaivautua muuttamaan mitään jos osaa nauttia sunkkuna elämisestä. Ei tarvita kuulokkeita tai silmäläppiä tai katsella sitä velttia miestä kiljahtelemassa sohvalla.
Minähän sarkastisesti vitsailen asiasta.
Velton miehen määritelmä tuskin on se että henkilö joskus pysähtyy katsomaan penkkiurheilua unohtaen sen muun "tärkeän" maailman ja sen typerät sosiaaliset velvoitteet.
Se ei ole velttoutta vaan ihanaa itsekkyyttä.
Muuten olen samaa mieltä, mutta minua naurattaa tämä asetelma jossa oikein pitää todistella että "sinkkuna on mahtavaa ja ei tarvitse sietää sitten sitä huonoa äijää".
Kukaan ei pakota.
Rakkaus on valinta.
Kannattaa yrittää myös lukea tiedekirjoja.
Kyllä se varmasti sen voittaa että kirjoittaa jotain hömppää tai analysoi värikarttoja. :D
Niin, sinkkkuna saa vapaasti harrastaa "hömpän lukemista tai sen kirjoittamista ;), sisustamista ja vaateleikkejä tai jotain askartelua" ilman kenenkään ilkkumista tai "taktista analysointia". Toisin sanoen, ihan sama mitä harrastaa, pasianssia tai vaikka olisi Ursan jäsen, sitä saa harrastaa rauhassa ilman jonkun mäkättämistä.
Tietysti hyvässä parisuhteessa osapuolet harrastavat mitä haluavat, kunnioittavat toistensa harrastuksia eivätkä odota toisen osallistuvan omiin harrastuksiinsa. Kai sellaisiakin on? Onhan?
Kyllä on, mukaanluettuna minä, joka ei muuten tosiasiassa laita pahakseen jos nainen kirjoittaa tai sisustaa kunhan ei tee sitä koko ajan tai toisaalta pakottaa minut osallistumaan niihin kun taas toisin päin ei tule joustoa yhtään.
Kuitenkin jos joku asia on ihmisellä hyvin tärkeä niin toisen ihmisen tulisi sitä jollakin tasolla ymmärtää varsinkin jos ne täyttävät kukin tietyn osan ajasta ihmisen elämässä.
Esimerkiksi itse en pelaile tietokonepelejä erityisesti vaikka voisin, en näe siinä mitään väärää, mutta aika monen naisen olen kuullut valittelevan että tuntemani kaverit pelaavat ja heidän pitäisi tehdä jotain muuta eikä niin "lapsellista" tai pitäisi tehdä jotain yhdessä tai jotain "tuottoisaa".
Kuitenkin parisuhteen alkaessa ihmisten uskoisi yrittävän tutustua toisiinsa niin hyvin että tietävät millainen se toinen on.
Lisäksi tuossa kunnioituksessa on kaikki ok, mutta sitten tulee se tilanne kun pitäisi keskustella jostakin, ja molemmat keskustelevat vain itselleen tärkeistä asioista jotka toisia ei kiinnosta.
Osa ohittaa nämä asiat sen vuoksi että kun ovat ihastuneita ja hormonit hyrrää niin se toinen näyttää niiiiiiin sopivalta ja ihanalta kunnes tajutaan että eihän me sovita yhtään yhteen.
Sama vaivaa niitä jotka tapaavat baarissa sen ihanan jätkämäisen tai äijämäisen komistuksen tai bimboblondin ja sen säätämisen jälkeen yhtäkkiä ymmärtävät että mitään muuta yhteistä kuin baarit, juopuminen ja seksi ei olekkaan.
Mutta se on valinta hyväksytkö toisen ja sopeudutko häneen vai et. Onko siihen edes kaikilla mahdollisuuksia luopumatta itsestä.
Minulle kelpaa vain kuvakirjat, lukeminen on tylsää (short attention span) :D
Mutta onnittelen nokkelasta huomiosta.
Kun kaljan kittaamisen ja kirjoittamisen yhdistää, tulee kivaa jälkeä :D Mukavaa seuraavana päivänä korvat punaisina poistella postauksiaan toivoen, ettei kukaan ole ehtinyt nähdä niitä.
Sopeutumisesta seuraa katkeruutta ja sairastelua pitkään sopeutuneena. Ei ihmisen kuulu uhrata yhtä ainoaa elämäänsä muiden miellyttämiselle.
Samanlaista olen oppinut minäkin, mutta ei se ehdotonta ole.
Ei pidä olla niin jääräpäinen ja kuvitelma että joku asia kuten sopeutuminen luo katkeruutta.
Kyse on sopeutumisen asteesta riippuen täysin siitä kumppanista ja tunteista välillänne.
Tuo "ei kuulu uhrata" on juuri oiva tapa olla rakastamatta ketään muuta kuin itseään.
Olenko kirjoittanut tähän ketjuun niin huonosti :(
Minua ei hävetä se mitä olen tänne kirjoittanut. Ei myöskään se että "kittaan kaljaa" ottamalla pari tölkkiä olutta silloin tällöin. Sama alkoholimäärä taitaa täyttyä aika nopeasti litkimällä viiniä "hienostuneesti".
Yleensä parisuhteessa jumpikumpi on se jyrä (henkisesti vahvempi) jonka unelmia toteutetaan..
En (tällä kertaa) viitannut kehenkään erityisesti, korkeintaan itseeni. Ensin kiskotaan jallua, sitten naputellaan ja aamulla poistellaan :)
Sillä voidaan tarkoittaa monia asioita, mutta uskoisin että tuo "nauti sinkkuudesta" on vähän vanhempaa perua kun parisuhteet olivat vakaampia ja ihmiset sitoutuivat enemmän.
Tällöin sinkkuus oli suurempi kontrati parisuhteessa ololle eli seurustelullle jonka oli tarkoitus johtaa johonkin (yhdessä asuminen, avioliitto)
Monet nykyiset parisuhteet taas ovat enemmän yhdessä oleilua ja ei johda mihinkään. Osa niistä on seksisuhteita tai kaveripanosuhteita joissa vain ollaan yhdessä ja muuten mennään miten halutaan.
Kokemuksesta sanon että parisuhteessa olo riippuu paljolti siitä mitä tunnet toista kohtaan ja miten yhteensopivia olette luonteiltanne sekä mitä yhteistä teillä on.
Jos yhteistä tekemistä ei ole niin sitten oikeastaan teidän täytyy tottua toistenne erilaisiin tekemisiin ja olemaan myös ehkä niissä läsnä joka vaatii molempien luonteilta paljon.
Vaikka ihastuminen ja rakastuminen ovat ihania tunteita niin samaan aikaan huomaat olevasi kiinni toisessa tavalla joka ei ole ihan...tervettä.
Miehenä voi esimerkiksi olla tilanteita joissa nainen valittaa miksi luen tiettyä kirjaa kun aurinko paistaa ulkona (tultuani juuri ulkoa), nainen kyselee miksi katselen netistä videota jostain tiedeaiheesta kun pitäisi olla ihmisten ilmoilla (istumassa kahvilassa puhumassa iltapäivälehtien otsikoista) tai miksi tuo jalkapallo-ottelu on niin tärkeä etten ole kiinnostunut lähtemään hänen kanssa johonkin sosiaalisen tapahtumaan jossa on lähinnä hänen kavereitaan (boooorriiiinnnggg).
Tietysti on ne suhteet joissa ollaan etäisiä ja harrastetaan lähinnä vain seksiä tai tavataan niitä näitä tehden. Sellainen voi tappaa tunteet (kokemusta on). Jos naiselle on tärkeämpää aina keksiä jotain muuta kuin tavata ja toisaalta kompromisseja on vaikea löytää niin tuskin pari sopii yhteen pitkällä tähtäimellä joka luo tunteen stressistä.
Sinkkuna vapaudut kaikesta tuosta ja vaikka itse kaipaan että voin antaa huomiotani toiselle niin sen toisen tulisi tehdä vastavuoroisesti minulle sopivassa mitassa ymmärtäen mitä parisuhteessa ollaan tekemässä.
Sinkkuna päätät itse asioista kulloinkin eikä kukaan ole moittimassa tai arvostelemassa sinua edes vihjailevasti tai vaatimasta sinua olemasta läsnä jatkuvasti asioissa jotka eivät sinua kiinnosta.
Lisään listaani vielä ajatukset.
Esimerkiksi joillakin naisilla on lista niistä ajatuksista jotka ovat "kiellettyjä". On jonkinlainen sosiaalinen kontrahti miten asioista tulee ajatella ja tietyn rajan ylitettyään kriittisiyys ei ole hyväksi ja antaa negatiivisen vaikutelman.
Ihmiset tietysti kääntävät tämän siten että puhuisin rasismista tai sanon että sisustaminen on roskaa, ei vaan sitä että ihmisen omaa ajattelua yritetään muokata siten että toinen kertoo miten saa ajatella.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä että miksi olla yhdessä jos toisen ajatukset ovat niin luontaantyöntäviä että niitä pitää arvostella tai toisaalta mielistellä?
Mulle se on juuri sitä ettei tarvi miettiä toista ihmistä, saa mennää ja tehdä mitä halua minne halua milloin halua. Ei ole velvollisuuksia ja vastuuta toisesta. Koska kun olen parisuhteessa niin koen velvollisuudeksi ilmoitella toiselle missä menee, ja miettiä missä se toinen menee, ja voinko mennä, mitä toinen on mieltään asiasta. En eläis suhteessa jossa toisel ei oo väliä mis pyörii tai toinen menis aina omia menojaan.
Parisuhteessa ollessani olen viettänyt aina aktiivisempaa seuraelämää kuin sinkkuna ollessa. Esimerkiksi avioliitossa kävimme säännöllisesti minun vanhempieni luona, siskoni perheen luona, mutta myös anopin ja appiukon jne luona. Kummallakin on kummilapsia yhdessä ja erikseen, joten heidän rippijuhlia, synttärijuttuja jne oli vähintään kerran kuukaudessa.
Kummallakin on myös ollut omat harrastukset ja siihen palettiin tulee kummankin työ, kotityöt jne. On siis ollut aikamoista neuvottelua, että jos mies menee katsomaan lätkämatsia perjantaina ja sen jälkeen kavereitten kanssa parille bisselle, niin lauantaina lähdetään vanhempieni luokse viettämään äitini synttäreitä ja sitten sunnuntaina illalla meillä olisi tulossa kylään kaveriperhe kahville, joten jos minä käyn kaupassa torstai-iltana, niin ehditkö sinä käymään Alkossa ja hakemassa pukusi pesulasta jne.
Tuo edellinen esimerkkini on tyypillinen esimerkki siitä, millaista elämä on, kun on sosiaalisesti aktiivinen ja pitää huomioida kummankin ihmisen/suvun/kavereiden tarpeita. Jos siihen lisätään vielä esim. lemmikkikoira ja lapsia, niin yhdistelmä tulee aina vain mutkikkaammaksi ja vaatii enemmän järjestelyä.
Tällä hetkellä kun olen sinkkuna, niin sosiaalinen elämä on vähentynyt enemmän kuin 50 %. Tämä johtuu osittain rahojen vähyydestä (yhdessä asuessa asumiskulut olivat melkein puolet pienemmät kuin nyt) ja osittain juuri siitä, että ei tule enää pidettyä yhteyttä ex-puolison sukuun ja sitä kautta tulleisiin kavereihin. Yksin ollessa sitä myöskin laiskistuu, kun ei ole puolisoa patistamassa liikkeelle.
Sinkkuna olemisessa on kivaa juuri se vapaus, että ei ole pakko mennä minnekään ja voin muuttaa suunnitelmia miten haluan, sillä avioliitossa ollessani suunnitelmien muuttaminen oli työlästä, koska vapaita viikonloppuja oli niin vähän. Sekin oli kivaa elämää, mutta nautin kyllä tästä rennommastakin elämänvaiheesta.
Uh, minusta painajaismaista elämää sinulla ollut - kuukausittain joitain kissanristiäisiä. Tietysti jos tykkää, niin mikäs siinä. Itse lähetän vain onnittelukortin kaikkiin tuntemattomien sukulaisten yo-, rippi- ym. tylsiin (rahankerjuu)kutsuihin. Onneksi en ole kummi kenellekään, en kuulu kirkkoon.
Apua tarvitsevien vanhempien auttaminen on tietysti aivan eri asia.
Jos on ikänsä ollut sinkkuna, ei näe tiiviin parisuhteen ja sinkkuna olemisen välistä suurta eroa. Molemmissa on siis puolensa ja molemmista voi nauttia.
Ei sinkkuilu tosiaankaan tarkoita pelkästään irtoseksiä ja biletystä, vaan vapautta esim. harrastaa ja elellä suunnilleen miten huvittaa.
Ikisinkku joka ei näe sinkkuuden hyviä ja nautittavia puolia ei luultavasti ole enää parisuhdekelpoinen.
Parisuhdekelpoinen on naurettava termi.
Kenen mielestä parisuhdekelpoinen ja ennen suhdetta vai suhteen aikana?
Onko sinusta porukka joka tällä hetkellä on parisuhteessa, "parisuhdekelpoisia"? :D
Ei vaan tuskaileva sinkku pitäisi väkisin saada edes joksikin aikaa suhteeseen, niin sitten tietäisi enemmän, ja sitä kautta oppisi ymmärtämään myös sinkkuuden hyvät puolet.
En ota kantaa sanan järkevyyteen mutta ilmiö on ihan todellinen ja olen sen itsekin nähnyt niin kavereissani kuin deiteissä. Tarpeeksi kauan sinkkuna ollut ihminen joka ei edes enää näe sinkkuuden hyviä puolia on toisin sanoen niin tottunut vapauksiinsa ja tilaansa ettei hän enää ihan helposti sovi yhteiselämään kenenkään kanssa tai ei halua sitä. Ainakin se tuntuu tulevan suurena shokkina että se toinen ihminen on tosiaan siinä lähistöllä aika suuren osan vapaa-ajasta jos et ole jotain itseksesi tekemässä. Se toinen saattaa myös esittää aika suoria vaatimuksia sen yhteisen ajan suhteen ja tuntien ruudun edessä istumiset, videopelit, netissä roikkumiset ja muut alkaa aiheuttamaan kitkaa ennenpitkää. Parisuhdekelvoton kokee kohtuuttomiksi vaatimukset oman ajankäyttönsä rajoittamisesta ja muuttamisesta yhteiseksi ajaksi.
Toki homma voi toimia jos löytää toisen jota ei sen enempää kiinnosta yhdessä vietetty aika mutta aika harvassa tuntuvat sellaiset naiset olevan.
Onhan noita tietokoneen ääressä nököttäviä, hiljaisia nörttinaisia vaikka kuinka. Sinä et vain näe heitä.
Läskit eivät kiinnosta. Tietokoneen ääressä saa nököttää kunhan harrastaa myös liikuntaa eikä ole läski.
Liikunta on pakkomielle ätmeille, vielä suurempi pakkomielle on salitreenaus. Jotkut tuntemani ihmiset harrastavat liikuntaa, mutta he tuntevat liikunnan riemua. Kirjoituksista päätellen ätmi ei tunne riemua mistään, mököttää vain ettei "saa naista vaikka käy x kertaa viikossa salilla".
Liikunta on minullekkin riemua jonka vuoksi ylipainoinen jne. nainen ei oikein kävisi. Hankala jotenkin yhdistää ajatusta että ihminen joka ei vaikuta tajuavan ruokavaliosta eikä liikunnasta mitään voisi olla samoilla aaltopituuksilla muunkaan elämän suhteen.
Ihminen joka luonnostaan nauttii hyvästä olosta, terveellisestä ruokavaliosta sekä liikunnan riemuista näyttää myös sitä ulospäin kehona jossa ei ole ylimääräistä rasvaa liikoja.
En ole tottunut käyttämään omasta ravinnostani sanaa ruokavalio, kosken sairasta mitään dieettiä tarvitsevaa sairautta. Ruokani, silloin kun sitä teen, on kohtuuterveellistä. Näin kesällä salaatteja ja jäätelöä, talvella enemmän uuniruokia ja suklaata. Ja jollen viitsi tehdä, syön voileipiä. Enimmäkseen syön voileipiä.
Ruokavalioista tajuan kyllä paljonkin erinäisten seikkojen vuoksi.
Liikunnasta en tajua mitään, enkä harrasta sitä koskaan. Paitsi joogaa. Mutten tiedä, onko se liikuntaa. Mukavaa vanuttelua.
Enkä ole ylipainoinen. Tämä ei silti ole kosimakirje :) Mukavaa, että palstalle on eksynyt normaalinoloinen mieskirjoittaja.
Nettipornon katsomista.
Kun avioliitossa juoksunsa juossut nainen ilmoittaa a-seksuaalisuudestaan ja pornovastaisuudestaan, siinäpä ei sitten enää puuhaillakaan, ja lapsistakin täytyisi pitää huolta. Silloin vasta mies ymmärtää, että onnellisimmillaan hän oli yksin, kun sai runkata omille fantasioilleen aivan rauhassa, ei ollut itkevät lapset jaloissa, ei a-seksuaalia vaimoa nalkuttamassa ja haukkumassa, eikä kadullakaan vastaantulevat pelimiehet tehneet lipiti lipiti eleitä, koska ovat panneet vaimoasi.
Mitä pidemmälle viihtyy sinkkuna sitä vaikeammaksi suhteeseen ryhtyä. Todellakin alkaa epäilyttää se parisuhdekelaisuus kun opitaan elää omien mieltymysten mukaan ja toisen ihmisen huomioiminen käy vaikeammaksi, omista mukavuuden oloista haluista vaikeampi joustaa.
En nauti yksinolosta, haluaisin rakkautta ja romantiikkaa elämääni mutta naiset ovat jännämiesten patjoina joten en voi saada rakkautta.
Tuossa noin viikko sitten olin viemässä pyykkitupaan pyykkejä.
Siinä tuli sitten joku nuori pari sinne rappukäytävään ja etsivät jotain asuntoa. Olivat iloisia ja toisistaan vain kiinnostuneita, eivät esimerkiksi huomanneet minua.
Nainen oli hoikka, varsin pitkäsäärinen ja kasvot olivat nätit, jotain 9 tasoa 1-10.
Ikää oli vähän päälle parin kympin.
Mies oli nyhverön oloinen, naista ehkä sentin pari pidempi, minua lyhyempi pullonkaulahartioineen, varsin lapsellisene naamoinen, silmälasineen ja lihaskunto vaikutti olemattomalta sekä oli vielä vaaleampi kuin minä muodittoman kampauksen kanssa.
Täytyy olla kyllä aikamoinen jännämies tuon joka vaikutti näin äkkiseltään aikamoiselta "hiireltä" minulle päällepäin. Miehessä ei kuitenkaan varmaan vikaa ollut ja nainen näki tuossa miehessä jotain.
Kuulostaa vahvasti rahakkaalta nörtiltä.
Patja tykkää sinusta.
Olivat sen verran nuoria että eiköhän kyseessä ollut ihan opiskelijapariskunta joka on tavannut sopivissa ympyröissä.
Oli miten oli niin ei se ainakaan mikään "jännämies" ollut.
Sinnehän ne jännämiehet aina suunnistaa.. Sotkaan nimittäin kun siellä on aina ne patjanvaihtoviikot.
No ainoa mistä voi nauttia on että on vastuussa vain itselleen, voi tehdä mitä huvittaa ilman että sitä pitäisi perustella toiselle.
Mutta jos ylipäätään on niin paljon asioita joita on vaan pakko päästä tekemään, ja joiden kokee sulkevan ulos parisuhteen, niin silloin kannattaa miettiä haluaako edes suhdetta. Nää on näitä, joiden elämä on irtoseksiä, seikkailuja, baarissa kiertelemistä, itsenäisiä matkoja, paljon omaa aikaa, ja vain itsensä ajattelemista yhdessä tekemisen ja olemisen, intimiteetin, elämän jakamisen sijaan.
Eli siis jotenkin koen, että ihmiset on ns tehty enemmän joko sinkkuelämään, tai parisuhde-elämään.
Ne jotka on tehty parisuhde elämään, ei yksinkertaisesti nauti niin paljon tyypillisestä sinkkuilusta, koska se ei ole heille vetävää ja viehättävää.
Ne jotka on tehty sinkkuilua varten (vaihtuvat kumppanit, irtoseksi, jne) kokevat parisuhteen kahlitsevaksi, koska eivät osaa muuta. Heille sinkkuilu onkin yhtä juhlaa!
Mutta kivaa kummallekin on se, että tulevaisuus on avoinna, eikä koskaan tiedä miten ihanan ja mahtavan tyypin voi vielä kohdata, ja saa keskittyä itseensä (ja mielellään vielä itsensä kehittämiseen)! Siitä voi ja tulisi kaikkien nauttia!
Emmä koskaan ajattele seksiä mut jos on luova ihminen niin parisuhde on hankala koska harvoin yhdessä luodaan yhtään mitään uutta (harvinaisuuksia maarit ja sami hurmerinta, kaija koo ja ex miehensä).
Musta parisuhteessa ihminen tukahduttaa luovuutensa (jos sitä koskaan on ollut) ja keskittyy kumppanuuteen, vauvoihin, asunto-ja autolainaan ja mökkilainaan yms.
Moi aloittaja!
Kaipa sillä tarkoitetaan useiden naisten tapailemista.
Kokemattomalle eli osaamattomalle miehelle Nauttiminen on hankalaa. Ihan sama jos sanoisi miehelle joka ei osaa ajaa polkupyörällä, että "nauti polkupyöräilystä nyt ennen kuin lumet tulevat"!
Uuden taidon opettelu vaatii epäonnistumisten sietämistä, eli se on nauttimisesta kaukana hyvinkin usein. Samoin kun alat käymään baareissa (huom tarkoituksena mennä juttelemaan naisille, ei juoda alkoholia - alkoholin voi jättää kokonaan pois) se vaatii epäonnistumisten sietämistä.
Tämä on malliesimerkki mitä tarkoitetaan mukavuusalueelta poistumisella!
Minä erosin 8 vuotta sitten ja nautin sinkkuelämästä pitkään eron jälkeen. Minulle se tarkoitti sitä ei tarvinnut enää valvoa öitä odottamassa kännistä puolisoa tai pelätä milloin se alkaa juomaan. Ei tarvinnut enää miettiä missä puoliso luuhaa yöt kun ei ole kotona. Ei tarvinnut enää jakaa sänkyä tai kotia ihmisen kanssa jota ei rakasta eikä halua fyysisesti ja jota joutui tyydyttämään seksuaalisesti vaikka itseä inhotti.
Tässä parisuhteessa ollessani olin alistunut lopuksi elämääni ällöttävään parisuhteeseen enkä katsellut muita sillä silmällä. Eron jälkeen minulle tuli vapaus, sain haaveilla ja katsella muita miehiä, minulla oli täysi vapaus onneen!
No en ole vieläkään uutta onnea löytänyt mutta se onnenhuuma ja nautinto omasta vapaudesta on jo osittain ohi, olisi kiva löytää rakastettu, ja haaveilen hyvästä parisuhteesta. Olen käynyt eron jälkeen treffeillä 2 kertaa mutta se oli liian stressaavaa. Minulle sinkkuelämä ei siis tarkoita yhden illan suhteita, viimeksi mies on ollut lähelläni 15 vuotta sitten. Alkoholiakaan en juuri käytä.
Jokakodinpaska vakuutus auttaa tilanteessa, jossa huomaat naineesi paskan tai joudut pakenemaan häntä turvakotiin. Jokakodinpaska auttaa myös avioerossa ja omaisuuden jaossa rentun kanssa. Jokakodinpaska takaa avuksesi parhaat mahdolliset avioerojuristit, kun haluat päästä eroon rentustasi. Mikäli renttu on elänyt sinun kustannuksellasi, jokakodinpaska vakuutus auttaa ulosmittaamaan menetetyn omaisuuden häneltä myös takaisin. Perijämme ovat varustettuja tasereista pippurisumutteeseen, eikä vahvinkaan renttu estä heitä hakemasta omaisuuttasi takaisin.
Eikös tuota Suomessa sanota sosiaalidemokratiaksi?
Minulle sinkkuus on vapautta. Yksin asuessa koti on oman näköinen ja sijaitsee missä haluan, voin kuunnella musiikkia, huudattaa televisiota, käydä suihkussa, juoda alkoholia, vaikka itse en tissuttelekaan, ihan milloin tahansa. Voin kuljeksia sen näköisenä kuin huvittaa, resuisena, alasti, puolialasti eikä tarvitse huomioida toista. Ei tarvitse katsella tai siivota toisen jättämiä jälkiä tai toisen siivotonta olemusta. Voi kukkua yöt ja tehdä jotakin turhaa, tehdä siivouksen ja rempat silloin, kun itseään huvittaa.
Rahaa kuluu vain itseeni ja sen käyttö on vain oma asiani. Voin matkustaa niin kuin haluan ja lähteä minne haluan. Voin tehdä kaikkialla mitä haluan, tavata ihmisiä ja flirttailla ja lähestyä hyvällä omalla tunnolla. Joku väittää, että kaikki sinkut panevat ympäriinsä. Vaikka hän itse on sinkkuna vain nussinut, kaikkia se ei jatkuvasti kiinnosta. Seksiä saa silloin kun haluaa ja toisaalta sitä ei tarvitse koskaan harrastaa silloin, kun itseään ei huvita. Tai ei tarvitse keksiä tekosyitä ja perusteluita. Uusien ihmisten pokaaminen on jännittävää, mutta sen ei tarvitse johtaa sänkyyn, tai jos johtaa, voi vain olla lähekkäin.
Kukaan ei voi vaatia yhtään mitään. Eikä toisaalta itse tarvitse seurata kenenkään toisen tekemisiä tai olemisia. Itsevarmana ja elämänmyönteisenä sinkkuus on ehkä jopa parempaa kuin parisuhde. Ainakin väljähtänyt parisuhde.