Oon päättänyt etten sekaannut yhteenkään naiseen jolla on kotieläimiä. Pari kertaa erehtynyt ja heti parin tapaamisen jälkeen pyydetään ulkoiluttaa koiraa (jota en edes omista), oletetaan että iloitsen eläimen jatkuvasta rapsuttelusta ja sitten mökötetään jos en kokoajan huomioi pikku wuffea. Sit kun wuffe tulee kylään niin oma kämppä on täynnä karvoja vielä ens vuonnakin, romanttinen leffailta menee siihen et pitää kokoajan katsoo wuffen perään ettei se kaada laseja, syö sipsejä. Sit kun pääsee naisen kanssa puuhaamaan juttuja niin wuffe pilaa seisk.. tunnelman tulemalla tölläämään viereen tai nuolemaan... yms. Ja tuntuu ettei joillakin eläinihmisillä ole mtn tilannetajua tai elämä pyörii liikaa wuffen ympärillä. En mäkään kokoajan puhu mun läppäristä, raahaa sitä joka paikkaan ja lässytä sille höpöhöpö äänellä.Sit ihmetellään miks suhde kariutuu.
Koiraihmiset -naiset
karvaton69vai
44712
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Kiitos tästä tiedosta.
Itsellä on tällainen tilanne juuri kehittymässä, yritän mennä avoimin mielin koska nainen vaikuttaa niin hyvältä, mutta saapa nähdä. Voiko suhde toimia sillä periaatteella että koirien omistaja hoitaa ne ja sillä selvä? Tietysti autan joskus jos on tarvis. Tilannetaju jää vielä nähtäväksi.
Jos eläimen omistaja jo pienimuotoisen tapailun aikana siirtää eläimen hoitovastuuta vielä puolituntemattomalle niin se voi olla jo hyväks käytön rajamailla. En minäkään pistäis mieskokelasta vaihtamaan vauvan vaippoja tai olettais että hän on nyt vauvan uusi isä ja saa luvan leikkiä vauvan kanssa. Ehkä sit kun asutaan saman katon alla.
Ole ottamatta? Itse tein ihan selväksi alusta pitäen että "wuffe" on ystäväni eikä todellakaan ole menossa minnekään. Jos mies ei tykkää niin eh, seuraava. Nyt en tietenkään enää deittaile kun olen naimisissa: mies (silloinen poikaystäväkokelas) avautui notta "Todella? Koira? Ihanaa! Minkäniminen? Onko kuvia? Jos otettaisiin toinenkin, tai vaikka fretti!!!" ...kävi ilmi että oli ennen asunut naisen kanssa joka vihasi kaikenlaisia karvaturreja ja oli aina halunnut kotieläimiä.
Kyllä varmaan on paras että lemmikki-ihmiset pariutuvat keskenään ja eläintenvihaajat sitten myöskin keskenään, siten olemme varmaan kaikki onnellisimmat =)
Sama juttu. En ota naista jolla on koira.
Koirat haisee sateen jälkeen hyvälle.
Wuf wuf wufffeeeeeeeeni. pieni kulta rakas
Kummallista jotkut naiset hamstraa eläimiä vaikka tilaa ei niitä ole pitää, tämä on jotain sairaaloista hommaa.
Yksi tapaus joka asuu pienessä rivarikoppiossa, tämä nainen on hamstarannut koiria kissoja kaneja ja kaiken huippuna hevonenkin löytyy, suurin osa elukoista on muulla kuin rivarikoppiossa, mitähän iloa noista sitte on.
Itsekin kierrän kaukaa naiset joilla on elukoita, haisevat hevosenkuselle tai kämppässä löyhkää kissinkusi ja pas ka.
hahaa, Repost! Eli onko jutut vähissä, kun pitää alkaa kopioida vanhoja aloituksia?
kesäprovot kiertoon
Luin 80' luvun lopussa ensimmäisen kerran lehdestä vastaavanlaisen otsikon. Olishan viestiketjun aloittajan pitänyt tietää että tämä aihe on käsitelty jo silloin eikä ihmiset ole muuttunut 80' luvun jälkeen. Eläinnaiset on outoja.
Oon samaa mieltä viestiketjun aloittajan kanssa ja tiiän tilanteen..
Kyllhään se niin menee, että lemmikki-ihmisen kannattaa ottaa lemmikki-ihmisen itselleen. Ja sama toisinpäin.Toki yleensä päiden sisäinen toimintakin on erilaista lemmikki-ihmisellä, kuin lemmikeistä pitämättömällä, että eivät edes lopulta ajaudu edes yhteen. Mutta, joskus voi olla ajatukset niin sumeana, ettei havaitse tärkeää eroa.
MUSTA OIS IHANAA OLLA SELLASEN NAISEN KANS JOLLA OIS ERI ROTUISIA KOIRIA. JA SIT TÄÄ HARRASTAISI MM RATSASTUSTA
ois kiva jos suhteita jossa mun naisilla Ois koiria
ja 22 koiraa
EI MUA HAITTAIS... OIS UPEETA SEURUSTELLA MYÖS KOIRAIHMISTEN KANS JA SIT SUHTEEESEEN KUULUISI USEITA ERI ROTUISIA KOIRIA
MUA EI HAIITAIS JOS MUN SUHTEESSA OIS KOIRIA....
ME HOITOON!
En luovu koirastani, millään antamillasi selityksillä - sinun takiasi mies!
Koska koirani ei ole se, joka pilaisi oletetun tai alkaneen suhteemme.
Koirani hoidan itse, en pakota sinua viemään koiraani ulos.
En pakota sinua likaamaan käsiäsi, rapsuttamaan koiraani.
Koirani puhdas ja harmiton, jos joskus pääsisit kylään luokseni.
Eikä se koirani sänkyynkään tule, koska sinä et ole siellä liioin, kylään jos tulisit.
Totta ihmeessä puhun koirastani, koska se on koko elämäni.
Toki osaan puhua paljon muistakin asioista.
Eihän ole vaadittukaan luopumaan. Näinköhän kuitenkaan hoidat sen, jos mies tulee kuvoihin? Minä en aio kuudelta nousta sitä kusettamaan. Jos koira on koko elämäsi, niin sinne ei varmaan muuta mahdukaan, lieneekö tarvettakaan?
Kuvailit juuri lapsiperheen elämän. Koiran kanssa vain pääsee paljon helpommalla.
Koiran saaminen hoitoon esim. reissun ajaksi on vähintään yhtä vaikeaa, ellei vaikeampaa kuin lasten, jos lapsia edes tarvitsee viedä hoitoon siksi aikaa. Lisäksi lapset sentään kehittyvät ja kasvavat joskus itsenäisiksi, koirasta on aina sama riesa. Eivät ole muutenkaan ihan suoraan vertailukelpoisia, paitsi kaikkein hurahtaneimpien mielestä.
Koiran saa koirahoitoloihin matkojen ajaksi, lapsia ei.
Koira pärjää nopeasti työpäivien ajan yksin, lapsilla siihen menee monta vuotta. Siinä vaiheessa, kun lapsi on kelvollinen jäämään yksin kotiin, samanikäinen koira saattaa olla jo kuollut.
Koirakin kehittyy, mutta nopeammin kuin lapsi. Lapsista on riesaa koko loppuelämän ajaksi. Ensin 20 vuotta kotona, sitten rahankerjääjinä työelämään pääsyyn saakka ja lopulta lapsenvahtia kärttämässä.
Ovathan ne vertailukelpoisia. Kumpiakin pitäisi kasvataa samalla metodilla, kuten koiria. Ja tällä tarkoitan pitkäjänteisyyttä, selviä rajoja ja johdonmukaisuutta.
Btw, ne koiratkin voi opettaa pysymään poissa makuuhuoneesta. Lapsien kanssa se voi olla "vähän" hankalampaa. Useammin se itkevä vauva varmasti pelit keskeyttää.
Lapsista ei lähde karvoja, ne ei haise sateen jälkeen ja niiden kanssa voi keskustella, eli harrastaa kaksipuolista kommunikaatiota (eli ei niin kuin koiran kanssa jatkuvaa yksin keskustelua, joka on sekin hieman outoa). Summasummarum itse en varmuuden vuoksi sekaannu naisiin joilla on yksi tai useampi pupu-jussi.
En puhunutkaan työpäivän ajasta, tosin silloinkin lapsi on joko päiväkodissa tai koulussa muutenkin, kun taas koiralle ei varmasti tee hyvää olla 8-10 tuntia yksin asunnossa.
Puhun lähinnä tutustumisvaiheesta kun pitäisi järjestää kahdenkeskistä aikaa, sitten jos päästään pysyvään suhteeseen niin ei ole niin väliä lapsella eikä koirillakaan jos saman katon alla ollaan. Toki jos ei siedä lapsia alkuunkaan niin turhahan näitä sitten on vertaillakaan. Minä taas pidän lapsista joten ne eivät ole niinkään painolastina uudelle suhteelle. Mutta kokemukseni mukaan, kun yritän deittailla toisella paikkakunnalla asuvaa koiranaista tai reissata hänen kanssaan, niin kyllä se tuntuu vaan niistä koirista jäävän tapaamiset kiinni. Ei ehkä halua maksaa mistään hoitolasta tai sellaista ei ole lähettyvillä. Hoitajana toiminut ihminen ei halua niitä kovin usein. Lapsi taas on isällään säännöllisesti tai joku muu sukulainen ottaa mielellään hoitoon.
Enkä ole samaa mieltä, että ihmiset ja eläimet olisivat ikinä samalla viivalla tai vertailukelpoisia arvojärjestyksessä, vaikka kasvatusnäkökohdat näkisikin noin samaan viivaan vedettynä. Ihmiselämässä on aika paljon muutakin.
Höpöhöpöhöpö. Lapsi on ihminen. Ja lapset, yleensä sanotaan, että liian nopeasti on lapsuus ohi. Eli ei kauan kestä vierihoito. Mutta vanhaksi ku tuut niin koira ei sun kanssas muistele menneitä mukavia hetkiä. Saat puhua yksin, oli koira tai ei.
naiset ottaa koiria, kissoja, kaneja ym. elukoita itselleen täyttääkseen typerää hoivaviettiään. Sanovat muka olevansa eläinrakkaita jne. Todellisuus on kuitenkin se, että haluavat itsekkäistä syistä ottaa eläimen itselleen, jonka kanssa saa vouhottaa ja sitä kautta saada sisältöä surkeaan elämäänsä. Ottavat pieneen kerrostalo asuntoon esim. ison koiran kärsimään, jonka kanssa kierretään talo kerran aamulla ja kerran ilalla. Sen rakin elämän sisältö koostuu kerrostalokopperossa haukkumisesta ja vinkumisesta ja parista, kolmesta lyhyestä kusilenkistä talon ympäri päivässä. Kaikki tuo vain joidenki itsekkäiden ja muka "eläinrakkaiden" akkojen typerän hoivavietin takia, tuosta on eläinrakkaus oikeasti todella kaukana.
Oma lukunsa ovat ne jo usein hieman varttuneemmat akat, jotka ovat vaihtaneet miehet lopullisesti koiriin tai kissoihin. Vika ei ole miehissä, vaikka nämä ko. akat heidät manaavatkin alimpaan helvettiin, vaan vika on heissä itsessään. He eivät vain tule toimeen vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, koska ovat itse vaikeita tapauksia tai kontrollifriikkejä tai mielenterveysongelmaisia tai todella rumia tai ties mitä. Koirien ja kissojen kanssa saa sitten kontrollifriikkeillä tai "oireilla" ihan miten itse haluaa, eikä ne mussuta vastaa tai kyseenalaista mitään. Koirat ja kissat eivät kyseenalaista mitään, koska eivät pysty. Jos pystyisivät, niin epäkohtia olis monesti aika paljonkin, mutta ovat raasut niiden akkojen armoilla täysin, koska "eläinrakkaus" :D
Välillä näkee, joidenkin miesten uloiluttavan jotakin pikkurakkia, joka on aivan selvästi miehen vaimon/tyttöystävän ideoima juttu. Tuo miesparka sitten delekoidaan ulkoiluttamaan kyr_pä otsassa tuota pikkukoira parkaa, kun akka on huomannut että se oma "eläinrakkaus" ei riitäkään enää joka kerta viemään ulos kusilenkille pikkuhauvaa. Siinä sitten mies joutuu räntäsateessa, kuudelta aamulla hieman kiroamaan kohtaloaan.
Selityksiä ja selittäjiä on mailma täynnä, mutta kyllä tuo naisten koirien ja kissojen pitäminen pohjautuu hyvin pitkälle johonkin typerään ja itsekkääseen hoivaviettiin, eikä mihinkään todelliseen eläinrakkauteen. Osan ihmisten elämä vain näköjään tuntuu tyhjältä ja sisältököyhältä, jos ei saa paijata ja komentaa jotakin karvaelukkaa. Miehen tai elukan itsensä mielipidettä ei kysytä, koira/ kissa on siellä missä sitä pidetään (vankina).
Ennemmin koira tai kissa, kuin mies. Ovat paljon siistimpiä ja oppivaisempia. Miehistä ihminen oppii!
Aloittaja aloittikin keskustelun sillä millaista naista ei hae. Eli sinunlaista. Kaikilla on oikeus omiin ajatuksiin ja tunteisiin
PITIKÖ sit tulla tänne valittaan karvaton69vai? Etkö voinut vaan tyytyä kohtaloosi ja todeta että karvakoira tai siis koiranaiset eivät ole sinun juttusi? Pitikö lytätä kaikki koiranaiset heti lyttyyn häh? On sinullakin varmaan joku pahe jos koiranaisella on koiran kanssa puuhastelu. ETKÖ voisi sitten hommata naista, jolla ei sitä koiraa ole? KYSYT ja varmistat suhteen aloittaessasi että hänellä EI VARMASTI OLE SITÄ WUFFEA!
Oma kokemus. Haisevat koiralta. Ruoat täynnä koirankarvaa. Vaatteet karvoissa. Koti karvoissa ja kuolassa. Pukeutuvat gollege paitoihin ja verkkareihin. Pahimpana se että koira on otettu esim lapsen korvikkeeksi ja koko elämä pyörii sen oman "vauvan" ympärillä. Sosiaaliseen mediaan laitetaan pelkkiä koiran kuvia edestä ja takaa ja suukottelu kuvia ym. Koira ei ole lapsen korvike. Kierrän kaukaa sinkkunaiset joilla koira. Koska en jaksa kuunnella valitusta "pakko olla töistä hoitovapaalla kun koiralta leikattiin paise" millä v tun hoitovapaalla???
MUA EI HAITTAIS. MUST OIS IHANAA JOS MUN SUHTEESSA OIS KOIRIA
Aika mustavalkoinen aloittajan näkemys. Täällä maalla koirat ovat yleisesti osa taloutta ja perhettä, mutta niitä kohdellaan kuitenkin koirina. Koiran paikka on ihmisen rinnalla ja sillä on selvä roolinsa perheessä, tuon paikan ei kuitenkaan tule olla passattavana vauvana. Eli kaikki koiraihmiset eivät ole samasta muotista.
Ois upeeta jos suhteessani olisi koiria kissoja ja Cockeri. Nöffi ja Beethoveni pk ja lk....
Ois upeeta
Et suhteessani ois koiria. Kissoja ja hevoisia. Kissoja.
MUSTA OIS IHANAA JOS SUHTEESSANI OIS KOIRIA. KISSOJA JA SIT JOPA HEVOSIA < JOSTA LUOVUTTAISI TALOUDELLISTEN SYITTEN TAKIA AIKA ÄKKIÄ
ois ihanaa jos suhteessani olisi Koiria ja eri rotuisia
KYL MULLE TOLLANEN KELPAIS
ois upeeta omistaa Ihannenaisensa kanssa Tukku eri rotuisia koiria
OIS IHANAA JOS SUHTEESEEN KUULUISI KOIRIA. KISSOJA JA HEVOSIA
MUA EI HAITTAIS JOS MUN NAISELLA OIS KOIRIA
MUA EI HAITTAIS JOS MUN NAISELLA OIS KOIRA
ois ihanaa jos omalla naisella ois koira. ja sit ku oltas kaksistaan keittiössä ni se tulis pöydän alle
Mä olen tehnyt päätöksen, että en rupea mihinkään läheisempään tekemisiin sen enempää koira-mimmien kuin heppatyttöjen kanssakaan. Näillä on liian suurella todennäköisyydellä tärkeät arvot vinksahtaneet pahasti.