Oli rahaa ostaa ruokaa, oli harrastuksia ja olis sosiaalista elämää. Olin iloinen, menevä ja elämä oli mukavaa.
Nyt ei ole mitään, syön makarooneja usein, ei ole harrastuksia ja ei ole sosiaalista elämää. Olen masentunut, mikään ei kiinnosta ja en halua edes elää. Itsemurha pyörii mielessä aika ajoin. En usko että töitä tulee jatkossakaan eikä elämä parane tästä. En 10 vuotta sitten vielä uskonut että minusta tulee tällöinen masentunut kiukkuinen joka ei usko mihinkään. Alkoholia en ole alkanut juomaan vielä, koska ei ole rahaa. varmaan sekin aika tulee vielä..
Nyt ei ole mitään, syön makarooneja usein, ei ole harrastuksia ja ei ole sosiaalista elämää. Olen masentunut, mikään ei kiinnosta ja en halua edes elää. Itsemurha pyörii mielessä aika ajoin. En usko että töitä tulee jatkossakaan eikä elämä parane tästä. En 10 vuotta sitten vielä uskonut että minusta tulee tällöinen masentunut kiukkuinen joka ei usko mihinkään. Alkoholia en ole alkanut juomaan vielä, koska ei ole rahaa. varmaan sekin aika tulee vielä..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ymmärrän täysin tunteesi.
Itsekin olin työtön vuosina 2004 - 2005. Työttömänä tradenomina. Asuin Joensuussa, joka oli ja on yhä Suomen pimein työttömyysalue. Tradenomiksi valmistuin jouluksi 2003.
1,5 vuoden totaalityöttömyyden ja lukuisten "valintamme ei kohdistunut teihin" viestien jälkeen hylkäsin lopullisesti toiveet siististä tradenomin toimistotyöstä, ja hain ja pääsin työkkärin tukemaan hitsaajakoulutukseen, joka helpotti elämää tuon 9 extraeuron verran päivässä. Tuohon aikaan hitsaajista oli oikea pula jopa itä-Suomessa ja olin toiveikas elämäni ensimmäisestä palkkatyöstä.
Koulutuksen oli määrä kestää kaksi vuotta, mutta syksyllä 2006, neljä kuukautta ennen valmistumista hitsaajaksi, tapasin Turun telakan rekrytoijan Joensuun työkkärin metallirekrypäivillä. Hänen avullaan pääsin Turun telakan palkalliseen perehdytyskoulutukseen, joka johti vakituiseen työpaikkaan hitsaajaksi Turun telakalle. Telakka järkkäsi jopa ensiasunnon Turusta. Turun telakalla oli valtava pula hitsaajista ja he rekrytoivat ympäri Suomea. Joensuun työkkäri maksoi kahden kuukauden työmarkkinatuet muuttoavustuksena.
Hitsaajan työtä kesti syksyyn 2009, jolloin sain lomautuslapun käteen. Tuohon aikaan laki muuttui, että tuli mahdolliseksi opiskella oikeissa ammattikouluissa liiton rahoilla eikä pelkästään työkkärin kursseilla. Minulla oli yhtäkestoista palkkatyökokemusta karvan verran yli kolme vuotta, joka oli minimivaatimus, että liiton eduilla sai opiskella oikeassa ammattikoulussa.
Hain ja pääsin lähihoitajakoulutukseen. Opiskeluajalta sain liiton rahaa plus jotain muutosturvaa, joka nosti kuukauden nettotulot noin 1500 euroon kuussa. Siinä oli hyvä opiskella. Opiskeluaikana tein sijaisuuksia ja keikkatöitä vanhainkodeissa, sairaaloissa jne. Sain kiitosta niin työnantajilta kuin hoidettaviltakin. Sain suhteita työnantajiin.
Valmistuin lähihoitajaksi keväällä 2012. Samaan aikaan telakan lomautus päättyi ja sain kutsun palata hitsauspillin ääreen. Tein valinnan. Vaihdoin vakituisen hitsaajantyön lähihoitajan pätkätyöksi. Sijaisuudet olivat 1-4 kk mittaisia ympäri Turkua.
Kahden vuoden pätkätyöputken jälkeen sain vakituisen lähihoitajan vakanssin alkuvuodesta 2014. Lisäksi pääsin tammikuussa Turun ammattikorkeakouluun aikuispuolelle lukemaan sairaanhoitajaksi. Koulua on yksi päivä viikossa ja muuten itseopiskelua.
Nyt 34 vuotiaana minulla on vakituinen työpaikka lähihoitajana ja valmistun sairaanhooitajaksi noin parin vuoden päästä, joka avaa mahdollisuuksia ylöspäin. Lisäksi minulla on niinikään vakitöissä oleva sairaanhoitaja vaimo ja asumme hänen kohta velattomassa ja omassa rivarikolmiossa vahvan keskiluokkaista suomalaista elämää.
Pitkä tie on kuljettu. Uurastuksen ja ahkeruuden lisäksi minulla on ollut tuuria. Jos en olisi mennyt baariin Torstaina 4.4.2003, en olisi tavannut aikuiskoulutuskeskusen hitsausopettajaa ja enkä olisi ehkä edes harkinnut alentaa itseäni tradenomista hitsaajaksi ja kaikki sen jälkeen tapahtunut ei olisi tapahtunut. Olisin kai yhä 34 vuotias pitkäaikaistyötön ja alkoholisoitunut tradenomi Joensuussa.