Olen perheetön, lapseton ja koskaan seurustelematon mies jolla ei ole yhtäkään ystävää ja kavereiksikaan en tuntemaani väkeä luokittelisi.
Haluaisin että minullakin olisi kumppani, mutta toisaalta en voisi kuvitellakaan luopuvani vapaudesta jonka tällainen totaaliyksinäisyys tuo tullessaan.
Puhelimeni ei soi ja jos soikin niin se on joku puhelinmyyjä ja keskustelu loppuu lyhyeen, kortteja merkkipäivinä ei tule eikä tarvitse myöskään järjestää juhlia eikä osallistua sellaisiin.
En oikein keksi mitään puhuttavaa kenenkään kanssa ja se tuntuu kiusalliselta.
Siis haluaisin suhteen, mutta toisaalta en haluaisi koska siitä ei kumminkaan tulisi mitään, kun ikääkin on jo 40 ja risat, niin sitä on jo niin omiin kaavoihinsa kangistunut.
Haluaisin että minullakin olisi kumppani, mutta toisaalta en voisi kuvitellakaan luopuvani vapaudesta jonka tällainen totaaliyksinäisyys tuo tullessaan.
Puhelimeni ei soi ja jos soikin niin se on joku puhelinmyyjä ja keskustelu loppuu lyhyeen, kortteja merkkipäivinä ei tule eikä tarvitse myöskään järjestää juhlia eikä osallistua sellaisiin.
En oikein keksi mitään puhuttavaa kenenkään kanssa ja se tuntuu kiusalliselta.
Siis haluaisin suhteen, mutta toisaalta en haluaisi koska siitä ei kumminkaan tulisi mitään, kun ikääkin on jo 40 ja risat, niin sitä on jo niin omiin kaavoihinsa kangistunut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ihan kuin minä paitsi että täytin juuri 39 v. Olisin melko puhelias mutta ei ole ketään kelle puhua. Olin yks päivä kalassa kun merivartisto pysäytti ja puhallutti, siinä tuli juteltua pari minsaa kun ne kyseli että tuliko kalaa ja sellasta. Sanoin että ei tullu kalaa ja että olin muuten vaan veneilemässä kun oli niin lämmin päivä. Siinähän tuntui että joku oli jopa kiinnostunut mun asioista mut ei siinö siten kauempaa voinut puhua kun ne puhallutti muitakin paatteja.