Tuosta yhdestä ketjusta tuli kysymys mieleeni.
Mitä tarkoittaa "sosiaalinen"?
Kykeneväinen sosiaaliseen kanssakäymiseen vai että hän on sosiaalisesti aktiivinen ja verkostoitunut?
Moni nimittää suomalaisia juroiksi jne. mutta esimerkiksi itse osaan olla tarvittaessa hyvinkin ekstrovertti. Juttelen ihmisille avoimesti milloin missäkin ja täysin tuntemattomienkin kanssa tulee vaihdettuja sanoja. Olen myös kaiketi toisinaan helposti lähestyttävän oloinen kun minulle sanotaan joskus jotakin sekä kysellään suuntia jne. Baarissakin voin yksin lyödä juttuja lähes kenen kanssa tahansa.
MUTTA
En ole erityisen sosiaalinen. En jaksa ihmisten seuraa toisinaan ja vaikka työssäni saatan olla ubersosiaalinen niin vapaa-ajalla tahdon valita seurani. Esimerkiksi suuret massatapahtumat, järjestötoiminta ja harrastukset joissa tulee olla erityisen sosiaalisia eivät kuulu niihin.
Olen huomannut että suurimmalle osalle naisille tuo jälkimmäinen merkkaa yllättävän paljon. Toisin sanottuna he odottavat miehellä on sosiaaliste verkostoa ja hän haluaa olla läsnä sosiaalisissa tapahtumissa jatkuvalla syötöllä. Kyse ei ole pelkästään siitä mistä nainen nauttii vaan että nainen laskee tämän varaan millainen mies on.
Esimerkiksi minua on ihmetelty työni perusteella jossa siis olen sosiaalisesti hyvin aktiivinen miten olen niin "erakko" muuten.
Väittäisinpä että vähemmän sosiaalisesti taitava, ehkäpä ujokin mies jolla kuitenkin on sosiaalinen ympäristö ja "sosiaalista pääomaa" on lopulta suositumpi kuin mies joka tulee ihmisten kanssa toimeen, mutta joka ei nauti sosiaalisista menoista.
Mitä tarkoittaa "sosiaalinen"?
Kykeneväinen sosiaaliseen kanssakäymiseen vai että hän on sosiaalisesti aktiivinen ja verkostoitunut?
Moni nimittää suomalaisia juroiksi jne. mutta esimerkiksi itse osaan olla tarvittaessa hyvinkin ekstrovertti. Juttelen ihmisille avoimesti milloin missäkin ja täysin tuntemattomienkin kanssa tulee vaihdettuja sanoja. Olen myös kaiketi toisinaan helposti lähestyttävän oloinen kun minulle sanotaan joskus jotakin sekä kysellään suuntia jne. Baarissakin voin yksin lyödä juttuja lähes kenen kanssa tahansa.
MUTTA
En ole erityisen sosiaalinen. En jaksa ihmisten seuraa toisinaan ja vaikka työssäni saatan olla ubersosiaalinen niin vapaa-ajalla tahdon valita seurani. Esimerkiksi suuret massatapahtumat, järjestötoiminta ja harrastukset joissa tulee olla erityisen sosiaalisia eivät kuulu niihin.
Olen huomannut että suurimmalle osalle naisille tuo jälkimmäinen merkkaa yllättävän paljon. Toisin sanottuna he odottavat miehellä on sosiaaliste verkostoa ja hän haluaa olla läsnä sosiaalisissa tapahtumissa jatkuvalla syötöllä. Kyse ei ole pelkästään siitä mistä nainen nauttii vaan että nainen laskee tämän varaan millainen mies on.
Esimerkiksi minua on ihmetelty työni perusteella jossa siis olen sosiaalisesti hyvin aktiivinen miten olen niin "erakko" muuten.
Väittäisinpä että vähemmän sosiaalisesti taitava, ehkäpä ujokin mies jolla kuitenkin on sosiaalinen ympäristö ja "sosiaalista pääomaa" on lopulta suositumpi kuin mies joka tulee ihmisten kanssa toimeen, mutta joka ei nauti sosiaalisista menoista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sosiaalisuus... Se on sitä mitä minä en ole. Ei jaksa yleensä kiinnostaa mitkään juhlat, tapahtumat, yms. joissa on paljon ihmisiä. Enkä ole muutenkaan yleensä kovin supliikkimies. Ainakaan kenenkään uusien tuttavuuksien kanssa. Muutenkin kaveripiirini on aika pieni.
Silti, täysin virheellisesti, työympäristössä minua on erehdytty pitämään sosiaalisena - ainakin suhteutettuna moniin muihin samassa työpaikassa (joka tietysti ei ole ehkä paljoa sanottu). Ja samaten muutamat satunnaiset naiset esim. baareissa ovat olettaneet että olen sosiaalinen (varmaankin, koska olen ollut siellä baarissa ja alkanut sujuvasti juttelemaan kyseisten naisten kanssa).
Mikä sitten olisi se sosiaalisuuden oikea määritelmä... Mene ja tiedä. Eiköhän se olisi sitä että on suuri sosiaalinen verkosto ja jaksaa nähdä vaivaa sen ylläpitoon ja sosiiaalisiin juttuihin osallistumiseen ja niiden järjestämiseen. Ja yleensä nuo menevät varmaan käsi kädessä sosiaalisten taitojen / ja extroverttien luonteenpiirteiden kanssa.
Tietysti tilanne voi aina ajaa extrovertinkin vaikkapa siihen että sosiaalinen verkosto katoaa (vaikka toiselle paikkakunnalle muuton myötä) - mutta extrovertti luultavasti kasaa äkkiä uuden verkoston halunsa ja taitojensa vuoksi.
Välillä vain ihmiset saattavat saada hetkellisesti väärän kuvan henkilöstä jos toimii riittävän itsevarmasti, pakottaa itsensä sosiaalisin tilanteisiin tai esim. sopivasta aihepiiristä puhuttaessa on aina aktiivisesti ja kiinnostuneena mukana keskustelussa.
Minusta sosiaalisuus on noita molempia. Jos joku etsii vaikkapa hyvää kokkia, niin tuskin hän tarkoittaa ihmistä joka osaa laittaa hyvää ruokaa muttei halua ikinä kokata. Jos joku etsii ihmistä, jolla on sosiaalisia taitoja, niin tuskin hän etsii ihmistä jolla on sosiaalista älyä mutta joka ei halua sitä käyttää. Työelämän sosiaalisuus ei siinä paljon lohduta, ellei pyöritetä yhdessä perheyritystä.
Logiikkasi mukaan siis kokin täytyy kokata myös niille ihmisille joille ei halua missä hyvänsä ja kun töissä kokkaa niin on kokattava muuallakin tai ei ole kokki.
Tuo sinun "ikinä kokata" on täysi oksimorooni siihen lähtökohtaan että hän on kokki.
Naisen logiikkaa.....enkä ole yhtään yllättynyt vastauksesta että nainen etsii sosiaalisesti menestyvää miestä eikä sosiaalisesti älykästä ja perustelee sen täysin logiikan vastaisilla "kokki" esimerkeillä.
Michelin tason kokkia sinä etsit etkä hyvää ruoan laittajaa.
Ehkä vertauskuva oli huono, mutta kyllä ihminen voi olla hyvä myös sellaisissa asioissa joista ei pidä. Yleisesti ottaen jos ihminen etsii kumppania jolla on jokin taito x, niin hän halunnee myös kumppanin joka haluaa tehdä asiaa x. Muutenhan tuolla taidollakaan ei pitäisi olla niin paljon painoarvoa.
Itse en tällä hetkellä etsi huippukokkia sen paremmin kuin sosiaaliakrobaattiakaan, mutta silloin kun etsin, niin kyllä etsin miestä jolla on sekä taito tulla ihmisten kanssa toimeen että halua käydä sosiaalisissa tapahtumissa. Hiljaisemmalle kotihiirelle sopii toki toisenlainen mies. Mutta yleisesti ottaen oletan, että nimenomaan sosiaalisia taitoja painottavalle naiselle nuo molemmat ovat tärkeitä - sekä taito että kiinnostus.
Vertauskuvasi oli surkea.
On mielenkiintoista aina lukea että naisten kuten sinun mielessä on olemassa vain jonkinlaiset stereotypiat.
Esimerkiksi hiljainen kotiihiri etsii toisenlaista eli vähemmän sosiaalisesti aktiivista miestä kuin sinunkaltainen aktiivi ihminen.
Miksi sosiaalisia taitoja painottavalle naiselle sekä ne taidot että kiinnostus ovat tärkeitä?
Oletko arvioinut mistä se johtuu?
Väittäisin että se johtuu statuksesta ja siitä kuvasta jonka nainen tahtoo miehessään nähdä.
Taidolla on paljonkin painoarvoa vaikka sitä käyttäisi harkiten.
Ehkä sun kannattaa opetella tuota logiikkaa ja omien arvojen päättelykykjä vähän enemmän, ehkä siten löydät sopivan miehenkin.
Hiljainen kotihiiri ei käy minulle lainkaan ihmisenä koska en viihdy kotona enkä pidä hiljaisuudesta mutta en voi sietää teennäistä sosiaalisuutta jota sinä edustat.
Mä olen kans sosiaalinen ja puhelias. Ennen olin sellaisessa työssäkin, jossa joutui puhumaan paljon ja kaikille, pitämään isoja luentoja jne. Puhuin siis paljon! Teen aloitteita miehille ja olen somessa suht. aktiivinen jne.
Yksityiselämässä viihdyn muutamien hyvien kavereiden seurassa.
Ja kotona nautin täydellisestä hiljaisuudesta; ei telkkaria koskaan päällä, ei musiikkia, puhelin äänettömällä... Tämä ilmiö on kuulemma yleinen ihmisillä, jotka työskentelevät sosiaalisissa ympäristöissä.
Mulle sosiaalisuus tarkoittaa ehkä tuota kykyä kohdata tuntematon ihminen. Se, miten luonnollisesti ottaa toisen ihmisen vastaan ja uskaltaa itse heittäytyä tilanteen vietäväksi. Ei sitä tarvi kaikissa kissanristiäisissä riekkua ollakseen sosiaalinen.
Olen saanut naisilta sen käsityksen että kyllä täytyy.
Kävin hoitamassa asioita tuossa ja puolen tunnin aikana juttelin reippaasti seitsemälle eri ihmiselle joita en ole tavannut koskaan ennen, kaksi niistä hoiti asioita, loppujen kanssa puhuin muita.
Mutta hei, pakko osallistua kaiken maailman kokkikisoihin tai kokata naisen tuttaville koska muuten et ole kokki.
Anteeksi, kuudelle eri tuntemattomalle ihmiselle. Yksi niistä oli aiemmin tuttu.
Sosiaalisuus ( = seurallisuus) ja sosiaaliset taidot ovat kaksi eri asiaa. Tuolla on mielestäni aika hyvin asiaa kiteytetty:https://www.nyyti.fi/tietoa/sosiaalisuus-ja-sosiaaliset-taidot/
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että toista ei voi pakottaa sosiaalisemmaksi. Jos näin suhteessa käy, niin ongelmia seurannee. Siksi kumppanin olisi hyvä olla joko suht samankaltainen tai sitten hyväksyä toisen erilaisuus.
Olen samaa mieltä että ne ovat kaksi eri asiaa, mutta kysyn asiaa koska olen saanut sen vaikutelman että kumppaninvalinnassa naisille ne ovat sama asia ja naiset panostavat niihin jotka ovat sosiaalisia ja seurallisia, eivätkä välttämättä niihin joilla olisi niitä sosiaalisia taitoja, mutta ei kiinnostusta olla jatkuvasti seurallinen.
Voi olla että moni ei ole asiaa oikeastaan tullut edes ajatelleeksi ja siksi pitää niitä yhtenä ja samana asiana. Siinä kun on tavallaan sellainen harha, että sosiaaliset taidot tulevat esiin vain sosiaalisissa tilanteissa, niin helposti ehkä ajatellaan että sosiaalisesti taitava on myös automaattisesti sosiaalinen.
Tuo nyt on ihan oma teoriani, joka voi olla puuta heinää. Olen vain itse huomannut sen, että kun itse olen sosiaalisissa tilanteissa hyvinkin ekstrovertti, niin ihmisten on vaikea usein ymmärtää sitä, että haluan olla ekstrovertti ehkä 10-20% ajasta ja lopun aikaa olen lähes erakko. Se erakkopuoli kun ei yleensä näy - muuta kuin ihan lähipiirille.
Sitten tuossa on vielä sekin aspekti, että seurallisuuttakin on monenlaista, tai asteista. Siinä kun joku ei kestä yksinoloa juuri ollenkaan, niin toinen on ehkä fifty-fifty ja kolmas, kuten minä, "hyvin-valikoivasti-seurallinen".
Ehkä siis kyse on siitä, ettei asiaa ole juuri tullut ajatelleksi - tai vaihtoehtoisesti vielä melko kypsymätön / nuori ihminen jolle ryhmäpaine (ja miehen kanssa "yhdessä näyttäytyminen") on tärkeässä roolissa.
Sosiaalisuus on aktiivisuutta, riippumatta kommunikoinnin laadusta.
Itsekin olen "sanon vähän mutta asiaa" tyyppinen mies, ja eipä tuo etenkään naisten suhteen hyvin toimi. Tuohon kun vielä lisätään välinpitämättömyys turhanpäiväisten keskusteluiden aloittamiseen tai ylläpitämiseen.