Olen ollut mieheni kanssa vajaa kolme vuotta yhdessä ja meillä on vuoden ikäinen lapsi.
Minua on häirinnyt suhteen alusta asti miehen pituus, vaikka mies itse on aivan ihana. Alussa olin suht sujut asian kanssa, tunsin itseni naiseksi ja rakastetuksi miehen pituudesta riippumatta.
Olen suhteen aikana monta kertaa taistellut asiasta itseni kanssa, ja minusta asia tuntuu enemmän ja enemmän ylitsepääsemättömältä.
Tunnen itseni päivä päivältä vähemmän naiselliseksi, eikä seksiäkään meillä ole ollut ikuisuuksiin, sillä mieheni ei sytytä minua yhtään.
Hän on hävittäny kaikki korkokenkänikin, sillä ei halua minusta yhtään pidempää. Meillä pituus ero noin 12cm.
Olen pitkin suhdetta haaveillut muista miehistä, mutta ikinä en ole pettänyt.
Onko täällä kohtalotovereita, joilla samanlainen tilanne ollut? Oletteko päässeet asian yli, vai kalvasiko asia teitä eroon asti?
Minua on häirinnyt suhteen alusta asti miehen pituus, vaikka mies itse on aivan ihana. Alussa olin suht sujut asian kanssa, tunsin itseni naiseksi ja rakastetuksi miehen pituudesta riippumatta.
Olen suhteen aikana monta kertaa taistellut asiasta itseni kanssa, ja minusta asia tuntuu enemmän ja enemmän ylitsepääsemättömältä.
Tunnen itseni päivä päivältä vähemmän naiselliseksi, eikä seksiäkään meillä ole ollut ikuisuuksiin, sillä mieheni ei sytytä minua yhtään.
Hän on hävittäny kaikki korkokenkänikin, sillä ei halua minusta yhtään pidempää. Meillä pituus ero noin 12cm.
Olen pitkin suhdetta haaveillut muista miehistä, mutta ikinä en ole pettänyt.
Onko täällä kohtalotovereita, joilla samanlainen tilanne ollut? Oletteko päässeet asian yli, vai kalvasiko asia teitä eroon asti?
Vastaukset 21
Vanhimmat
joo, virheen teit. Ei alle 170 cm mies ole edes mies. Itse kun en näin lyhkäsenä koskaan löydä ketään.
En kyllä itse ymmärrä, miten naisellisuus voi olla kiinni siitä, että mies on lyhyt. Korkokenkien hävityksestä voi päätellä, että miehelläsikin on joku trauma asiasta. Pitäisikö teidän puhua siitä. Jos se helpottaisi, että voisitte pukea asiat sanoiksi. Pitää olla tosin hyvin varovainen, miten asian tuo julki, sillä miehesi ei voi pituudelleen mitään, kuten et sinäkään voi. Olisi hienoa, jos voisitte nauraa asialle ja olla ylpeitä itsestänne sellaisina kuin olette. Se tuo naisellisuutta ja miehekkyyttä.
Vielä toinen asia korkokenkien hävittämisestä. Ei kai tuo tapahtunut sinulta salaa? Näin voisi päätellä sanamuodostasi. Toisen tavaroita ei voi heitellä pois ilman lupaa. Se olisi todella typerää, eikä mikään hyvä merkki tasapainoisesta ihmisestä.
Kyllä olemme mieheni kanssa asiasta keskustelleet, eikä asia haittaa häntä yhtään. "Piikittelemme" toisiamme pituuksistamme aina leikkimielellä, eikä kumpikaan osaa asiasta pahastua. Hän on kaikinpuolin ihana pakkaus, enkä todellakaan häntä ole pituuden takia hylkäämässä.
Välillä tunnen itseni vain todella isoksi hänen rinnallaan, ja tämä syö välillä naisellisuuttani tyhmällä tavalla. Parisuhteemme on muuten ihanaa, vaikkei siinä seksiä olekaan enään. Aina ei mieheni pituus haittaa, vaan näitä tuntemuksia tulee silloin tällön, kuitenkin useammin kuin ennen.
Mietinkin tässä sitä, että onko muilla ollut vastaavaa. Lähinnä, että onko suhde jatkunut entisellään, vai onko mies alkanut tuntua lähinnä vain kaverilta läheisyyden ja seksin puutteen takia.
Itse olen seurustellut useamman naisen kanssa ja ollut vastaava pituuseroakin.
Kerran yksi kysyi laivaristeilylle saako hän laittaa korkkarit ja sanoin siitä vaan.
Saattaahan se jonkun ulkopuolisen mielestä aiheuttaa hämmästystä mutta hitonko väliä sillä on mitä muut ajattelee jos ei itse siitä stressiä ota.
Tässä teidän 3v tapauksessa saattaa olla ennemminkin eräänlainen kyllästyminen ja tekosyynä on tuo pituus...jos ennemminkin käytte läpi tuota teidän parisuhdettanne.
Itse en ota stressiä siitä, miten tyhmälle näytämme toisten mielestä. Kavereiltakin kuuli kuittailua alussa, mutta jos mies tekee minut onnelliseksi, en välitä muusta.
Mutta taidat kuitenkin olla oikeassa, taitaa olla tämä väärä paikka suida omia ongelmiaan.. Taitaa olla minulla itsetunto kysymys, ja ainoa oikea juttelukaveri mieheni. Kiitos teille tästä ahaa-elämyksestä, aina sitä jotain oppii.
Onhan monilla julkkisnaisillakin huomattavasti lyhyempiä miehiä...
Saarnaamaan en jaksa ryhtyä tuosta, että lapsen pyöräytitte parin vuoden seukkauksen jälkeen jl. Toivottavasti erotessanne pysytte sovussa ja lapsella pysyy molemmat vanhemmat elämässä mukana.
Jokainen tyylillään.
Mutta vaikka ero tulisikin, en ikinä voisi lapseltani riistää isää. Se on niin julmaa.
Mieheni on noin 172 ja minä 165. Nuorena joskus ajattelin tuota pituutta mutta en enää. Mieheni on erittäin maskuliininen ja hyväkroppainen vielä lähes 6-kymppisenäkin. Jos olet rehellinen itsellesi, niin ei se naiseuden tuntemus ja muu identiteetti ole lainkaan riippuvainen miehesi pituudesta, vaan sinun korviesi välistä.
Ikävää, että olette tehneet näköjään ihan yhteisen ongelman tuosta pituudesta, joka ei varmasti asian ydin ole, mutta helppo tapa peittää oikea ongelma.
Otsikossasi on virhe. Sen sijaan nimimerkkisi kuvastaa ongelmaa. Ongelma ei siis ole miehen lyhyys vaan sinun pituutesi tai lähinnä heikko neiseutesi kokeminen. Syvimmät sympatiani on puolellasi.
Miks kaikissa kirjoituksissa on nykyään "enään" ?
Koska kielitaidottomien määrä kasvaa Suomessa koko ajan.
Vaikka ei tähän itse aiheeseen liity, niin samaa olen ihmetellyt. Sana "enää" lausutaan samalla tavalla "enää", vai sanotaanko jossain murteessa tuo n-kirjain loppuun? Jos jossain niin sanotaan, on ymmärrettävempää, että se näkyy myös kirjoituksessa.
Huvittavinta on se, että nämä kansallismieliset "kotimmaisen kultuurin suojelijat ja isäm maan ystävät" kirjoittaa eniten pieleen.
Olet aika kieroonkasvanut jos haaveilet muista miehistä vain koska miehesi on lyhyt.. :D Tuommoinen kannattaa lopettaa
Voi sinua raukkaa! Miehesi on selvästi narsisti ja psykopaatti kääpiöhyväksikäyttäjä, koska ei tajua kasvaa pitemmäksi heti. Eroa vielä tänään!
163 cm naisena vasta silloin herään huomaamaan miehen pituuden, kun eteen tulee yli 190 cm, sillä en tykkää katsella ja keskustella yläviistoon. Pituusvälillä 160-180 cm en huomaa, tai huomioi miehen pituutta, koska ei ole tärkeimpien asioiden listalla, kun havaintoja tekee keskustelukumppanista. Monesti vasta jälkeenpäin tulee mieleen, että eipä tainnut olla kovasti minua pitempi mies. Sopivin pituus liikkuisi siinä 170-180 cm välillä, mutten koskaan voisi kuvitella lemppaavani itseni pituisen tai hieman lyhyempääkään miestä, paitsi jos tuo lyhyempi olisi kovain hintelä, eli lihakset tuovat miehelle monesti muutaman sentin lisää pituuteen.
Ratkaisu ongelmaan:
http://static1.motonet.fi/img/3/384507/300/384507.jpg
Minä olen 175cm ja mieheni in 170cm. Usein ei tule korkokenkiä käytettyä kun on heikot nilkat, mutta kun laitan niin ei minua haittaa mieheni pituus. Hän on lihaksikas, karismaattinen ja oikeastaan en edes huomaa pituuseroa muuta kuin korkokenkien kanssa. Hänellä on aina ollut pitempiä naisia. Minäkään en ole pisin. Hänelle pituus ei ole ongelma eikä minullekaan. Ei ole kyllä muut miehet käyneet mielessäkään.
Itselläni on kokemusta monen pituisista miehistä elämän varrella. Pidän eniten hyvin pitkistä miehistä, itseäni vähintään 20 cm pidemmistä, eli 190 cm, ja tällainen valikoituikin aviomiehekseni. Kyse on siis hyvin pitkälti ulkonäkövalinnasta, vaikka luonnekin on ok.
Sen verran haluan sanoa näistä lyhyistä miehistä, että he ovat paljon paljon paljon parempia sängyssä kuin yksikään pitkä mies! He ovat nokkelia, näppäriä ja liikkeissään nopeita. Isojen/pitkien miesten kanssa rakastelu on paljon työläämpää ja he ovat hitaita ja kankeita liikkeissään. Eli tässä asiassa lyhyille miehille menee kaikki plussat!
Nipotat nyt täysin merkityksettömästä asiasta, ja kaiken lisäksi sellaisesta, jolle miehesi ei yksinkertaisesti voi tehdä mitään. Jos et rakasta miestäsi niin paljon, että voisit päästä pinnallisuudestasi yli, lopeta suhde.
Mikäli mies puhuisi samaan sävyyn vaikkapa naisensa rinnoista, olisi hän yksiselitteisesti sika ja täysi ääliö.
Lyhyet miehet aina selittelevät ja keksivät kaikenlaisia syitä miksi pituusero ei haittaa parisuhteessa.
Se on ihan diiba daabaa, onhan se koomisen näköistä kun mies on naisen kainaloinen, vähän niin kuin äiti ja poika...
Nainen kertoo ystävättärelleen: mun mies pyysi suojeleen sitä...