Annoin tyttäreni kerrankin ymmärtää että nyt riittää vierailut ja voivat lähteä kotiin. Hän suuttui.
Eli tämän kesän lomastani yli puolet olen viettänyt tyttäreni perheen kanssa. Tytär lapsineen meillä ja pari reissua heidän kanssaan. Lapset on 4 ja 7v ja reippaita ja yleensä hyväkäytöksisiä pikkuihmisiä.
Tyttärellä on tapana valvoa yöllä viinilasin ja läppärin ääressä yhteen tai kahteen ja sitten nukkua seuraavana päivänä yhteen tai kahteen. Ja sitten hän tietenkin odottaa että minä vahdin sen ajan lapsia. Itse en jaksa valvoa kovin myöhään -en edes lomalla ja herään aika aikaisin. Jos en itse aina jaksa nousta samaan aikaan kuin lapset (tai yksinkertaisesti periaatteesta viitsi nousta vahtimaan heitä, koska se on minusta äitinsä velvollisuus), ne ottavat kaapista herkkuja ja sekottavat paikkoja.
Sitten kun tytär viimein iltapäivällä herää ja huomaa tilanteen, alkaa lapsille rähiseminen
Muutenkin lasten syömisessä ei ole päivällä mitään rytmiä, ottavat itse kaapista mitä mieleen juolahtaa. Ja sitten nirsoilevat kun laitan pöytään tavallista koitiruokaa. Olen koittanut käskeä ettei herkkuja oteta, mutta se ei useinkaan auta.
Lapset valvovat todella myöhään ja enemmän tai vähemmän riehuvat koko illan. Nukkumaan ruvetaan niin, että joku elokuva laitetaan pyörimään, ja lapset nukahtavat siihen. Iltapesut sun muut unohtuvat usein.
Tytär yleensäkin ostaa lapsilleen usein herkkuja, vanukkaita ja karkkia, sipsejä ja makeita juomia.
Kun tytär on kysynyt että saako meille tulla, en ole koskaan ennen kieltänyt. Haluan nähdä lapsenlapsiani mahdollisimman usein. Myös tytärtäni.
Olen nyt tähän asti jaksanut vaan katsoa tilannetta ja pitää suuni kiinni, mutta nyt en enään jaksanut, vaan tosiaan "häädin" heidät takaisin omaan kotiinsa.
Tyttären pakatessa tavaroita, hän rähisi nuoremalle lapselle kun lapsella oli joku lelu vielä hukassa. Vanhempi lapsi sanoi minulle että mitä se äiti nyt taas huutaa...
-
Oli pakko saada purkaa tämä johonkin. Onkohan muita samassa tilanteessa olevia aikuisen lapsen äitejä ja mummuja?
Eli tämän kesän lomastani yli puolet olen viettänyt tyttäreni perheen kanssa. Tytär lapsineen meillä ja pari reissua heidän kanssaan. Lapset on 4 ja 7v ja reippaita ja yleensä hyväkäytöksisiä pikkuihmisiä.
Tyttärellä on tapana valvoa yöllä viinilasin ja läppärin ääressä yhteen tai kahteen ja sitten nukkua seuraavana päivänä yhteen tai kahteen. Ja sitten hän tietenkin odottaa että minä vahdin sen ajan lapsia. Itse en jaksa valvoa kovin myöhään -en edes lomalla ja herään aika aikaisin. Jos en itse aina jaksa nousta samaan aikaan kuin lapset (tai yksinkertaisesti periaatteesta viitsi nousta vahtimaan heitä, koska se on minusta äitinsä velvollisuus), ne ottavat kaapista herkkuja ja sekottavat paikkoja.
Sitten kun tytär viimein iltapäivällä herää ja huomaa tilanteen, alkaa lapsille rähiseminen
Muutenkin lasten syömisessä ei ole päivällä mitään rytmiä, ottavat itse kaapista mitä mieleen juolahtaa. Ja sitten nirsoilevat kun laitan pöytään tavallista koitiruokaa. Olen koittanut käskeä ettei herkkuja oteta, mutta se ei useinkaan auta.
Lapset valvovat todella myöhään ja enemmän tai vähemmän riehuvat koko illan. Nukkumaan ruvetaan niin, että joku elokuva laitetaan pyörimään, ja lapset nukahtavat siihen. Iltapesut sun muut unohtuvat usein.
Tytär yleensäkin ostaa lapsilleen usein herkkuja, vanukkaita ja karkkia, sipsejä ja makeita juomia.
Kun tytär on kysynyt että saako meille tulla, en ole koskaan ennen kieltänyt. Haluan nähdä lapsenlapsiani mahdollisimman usein. Myös tytärtäni.
Olen nyt tähän asti jaksanut vaan katsoa tilannetta ja pitää suuni kiinni, mutta nyt en enään jaksanut, vaan tosiaan "häädin" heidät takaisin omaan kotiinsa.
Tyttären pakatessa tavaroita, hän rähisi nuoremalle lapselle kun lapsella oli joku lelu vielä hukassa. Vanhempi lapsi sanoi minulle että mitä se äiti nyt taas huutaa...
-
Oli pakko saada purkaa tämä johonkin. Onkohan muita samassa tilanteessa olevia aikuisen lapsen äitejä ja mummuja?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Yrititkö keskustella tyttärellesi asiasta, että josko hän olisi ymmärtänyt? Et voi oikein puuttua hänen kasvatusmenetelmiinsä, ellei teillä ole erityisen läheinen suhde ja ellette pysty siitä ilman riitaa keskustelemaan.
Sinulla on oikeus omassa kodissasi rajoittaa toimintaa. Sinun luonasi pitää olla sinun ehdoillasi. lapset eivät ole kuitenkaan syyllisiä tilanteeseen. Asia on aikuisten vastuulla.
Kannattaa vieläkin keskustella tyttären kanssa, kun suuttumus vähän laantuu. Jospa pääsisitte yhteisymmärrykseen vierailuiden "säännöistä". Se olisi varmasti kaikille mukavampaa.
Ja siitä lapsille rähisemisestä. Joillakin vanhemmilla on tapana juurikin rähistä, kun itseä ottaa päähän. Kielletään asioita päättömästi, mutta ei kuitenkaan valvota että päätös pitää. Esimerkiksi kielletään ottamasta keksiä, ja kun lapsi alkaa kinumaan tai riitelemään,annetaan periksi. Lapsi ei opi tuosta mitään muuta kuin että vanhempi ei ole turvallinen aikuinen, jonka sanaan voi luottaa. Se rähnä vaan pahentaa asiaa. Lapsi on vanhemman armoilla, ja tuoko tuollainen kunnioitusta ja turvallisuudentuntua? Ei.
Itsekään en ole mallivanhempi, mutta kolme lasta kasvattanut. Meillä ei tarkoitti ei ja kyllä oli kyllä. Joskus joutui väsymiseen asti pitämään päänsä, mutta kun nuo säännöllisesti toistuvat uhmat ohitettiin, oli aina paljon helpompaa. Ikinä ei tarvinnut mitään isompaa kohtausta järjestää. Nykyään lapset jo poissa kotoa ja hienoja nuoria aikuisia.
Mitä keskustelemista tuossa on ja miksi aloittajan pitäisi käyttää vielä enemmän omaa vapaa-aikaansa toisten ongelmien selvittelyyn? Lomastaan jo puolet meni hemmoteltujen kakaroiden ja tämän äidin hoitamiseen.
Nuori äiti odottaa, että muut passaavat. Tällaiseksi voi yksi sisarus kasvaa ja olla aikuisena, vaikka kotona olisi ollut ihan normaali kuri, ja muut sisarukset ovat ihan normaaleja.
A) Jokainen päättää, mitä omassa kodissaan tekee, ja B) toinen, on lapsia tai ei, eläköön elämänsä ja pitäköön ongelmansa omana tietonaan. Tarkoittaa, että B (nuori äiti) ei vie omia ongelmiaan taloon A, vaikka kyseessä olisi oma äiti.
Kuulostaa siltä, että nuori äiti haluaa elää kesällä elämää, aivan kuin lapsia ei olisi olemassakaan. Tällaiset ne varmaan laittavat lapsensa kesähoitoon, ja voivat tehdä päivällä mitä itse haluavat. Muut saamme kärsiä, kun kakarat saavat mennä vapaasti, ja niille syötetään limuja. Elämä. Ei. Ole. Vain. Kesälomaa.
Myöhäistä korjata, koska nuori äiti on itse vastuussa omista lapsistaan. Ei nuoren äidin oma äiti tai muut sukulaiset. Ehkä nuo lapset oppivat sitten muualla tapoja, kun muut alkavat kiusata tai syrjääntyvät.
En tarkoittanut syyllistää aloittajaa. Hänen kirjoituksensa perusteella tulkitsin, että hän haluaisi hyvät välit tyttäreensä ja lapsenlapsiin. Keskustelu voisi selvittää tilannetta, että nuori äitikin ymmärtäisi asian. Toivon että tilanne korjautuu hyväksi.
Hyvät välit eivät tarkoita sitä että kaikkea pitäisi sietää.
Ei auta keskustelu yleensä vaan pitää ottaa järeät "aseet" käyttöön.
Sisareltani otettiin avaimet pois kun hän meni nukkumaan lapsuudenkotiinsa ja lapset piirtelivät seinät ja vedeltiin tapeetteja irti sen ajan kun äiti lepäsi. Koko asunto oli remontissa alle aikayksikön.
Uudessa vuokratalossa asuessani ihmettelin kun kahden vuoden jälkeen yh perheen muutettua pois tarvittiin remonttimiehiä ennen kuin uusi asukas pääsi asumaan. Uusi hellakin oli poltettu heti pilalle ja koko kahtena vuotena ei oltu siivottu kertaakaan. Itse asuin lähes kymmen vuotta asunto oli puhdas ja siisti seuraavalle, niin kuin uusi. Elämisen jäljistä ei ollut muuta kuin taulun reiät seinissä. Hellakin oli kuin uusi kun rautaharjalla putsasin ne reunat säännöllisesti kirkkaaksi roiskeista. Ja uunin osasin puhdistaa. Sekä vessanpöntön ja suihkutilat niin ettei ollut mitään pinttynyttä paskaa missään.
Tämmöistä on uusavuton nuoriso nykyään ja kakaraa pitää pukata vaikkei olisi hituskaan järkeä yläpäässä.
Se on sisarussarjasta yleensä kuopus jonka ei tarvitse ottaa vastuuta mistään vaan kaikki hemmottelevat ressukkaa.
Päiväkodissa hoitajat ja koulussa opettajat joutuvat koville aivan taatusti.
Kuinka paljon on tätä että lähiomaisiaan käytetään hyväksi raakasti. Erehdyin kerran menemään kummiksi enkä silloin tiennyt että siihen olisi sisältynyt lapsenhoito velvollisuuskin. Ei kiinnosta kenenkään vuosittaiset syntymäpäivät eikä omatkaan.
Minkä takia tehdä lapsia jos ei kiinnosta pätkääkään. Tekevätkö ne vaan sen takia että saavat olla kotona nauttien sosiaaliturvasta ja rassata alkoholi lasi kourassa netissä? Ei tarvitse aamulla herätä ja lähteä minnekkään vaan voi pökkyrässä maata puoleenpäivään asti. Työttömien kurssilla oli samanlaisia joilla oli elämän hallinta ihan hukassa. Jos kurssi alkoi yhdeksältä niin samat ihmiset tulivat sinne puolen päivän aikoihin ja lähtivät ennen kuin se loppui. Ihme selityksiä sai kuulla joka päivä.
Sillä äidillä on jäänyt tytär kasvattamatta ja onko vain esikoisen kasvattamiseen perehdytty ja sitten se kuopus jää kasvattamatta. Itse sain helvetin ankaran kasvatuksen esikoisena ja muut sai tehdä mitä lystää.
Tyttäresi tarvitsisi b-vitamiinia hermostoonsa. Neurobion fortea otan itsekkin vaihdevuosivaivoihin ja se auttaa ettei pinna ole niin kireällä.
Herkkuja kun ei osta niin alkaapahan kelvata kunnon ruoka. Lasten äidin pitäisi alkaa mennä yhdeksältä nukkumaan samaan aikaan lasten kanssa. Alkoholi arkena pois kokonaan sillä sekin lisää ärtyneisyyttä. Sillä niitä herkkuja ostetaan kun ei viitsitä lapsia kasvattaa ja laitetaan television eteen ne mussuttamaan jotta itse saa olla tietokoneella rauhassa.
Ihmeen pitkään olet sietänyt ja minä en katselisi päivääkään vaikka kuinka suuttuisi niin saa suuttua ihan vapaasti. Itselläni ei ole lapsia mutta lähiomaisen perheessä ihan samat ongelmat. Vanhempani joutuvat isovanhempina vanhemman rooliin asettamaan rajoja kun muuten niitä ei ole ollenkaan. Hammaslääkärillä oli ihmeteltävää kun lapsen suuhun katsoi. Kauheat hammas ongelmat jo alle kouluikäisellä kun karamelliä, limsoja ja vanukkaita syötetään joka päivä että saavat vanhemmat olla rauhassa omissa harrastuksissaan ja kakara on saatu omiin "harrastuksiinsa". Levottomina sokehumalasta ne tekevät sitten pahojaan eikä kukaan välitä.
Kylään kun tultiin meille niin isäntäväki sai valvoa ettei mitään vahinkoja satu ja vanhemmilla kaljakassi mukana tultiin rentoutumaan täysihoitoon. Lyötiin perät penkkiin ja minä sain katsoa kakaroiden perään missä ne viheltävät pahanteossa.
Sen jälkeen ei tarvinnut tulla toista kertaa enkä ota yhtäkään lapsiperhettä enää kylään. Pakastimesta revittiin jäätelöt kun silmä vältti ja kaapista keksipaketit eikä normaali ruoka kelvannut ollenkaan. Ruokapöydän ääressä syöminen ei onnistunut ollenkaan vaan juostiin puppu käsissä minne sattuu tahrien sohvat kokonaan. Ikkunat joutui pesemään rasvaisten paskaisten käsien lätättyä niihinkin. Verhoissa roikuttiin ja vedeltiin niitä piiloleikeissä. Elettiin niin kotonakin sai elää eikä ollut eroa oliko kylässä vai ei. Koiraa rääkättiin ja riepoteltiin mielinmäärin eikä mikään kieltäminen tuonut vaikutusta. Aurauskepit alettiin repiin irti ja kukkatelineitä koitettiin kaataa.
Jos tänne tulee yksikin lapsiperhe niin saa lähtöpassit niin ettei autostakaan ehdi ulos tulla.
Missä lasten isä on? Onko tyttäresi yksinhuoltaja? Tyttärelläsi on ehkä väsymystä ja masennusta, jos hän on eronnut eikä ole ketään, jonka kanssa jakaa vastuuta lapsista ja rahanpuutettakin ehkä on. Et kertonut paljoakaan taustatietoa.
Ehkä toimisi sellainen, että lapset tulisivat määrättyinä aikoina vain yksin sinun hoitoosi ja tytär saisi lomailla yksin. Silloin voisit määrätä lapsille oman huushollisi säännöt. Tytärtäsi voisit tavata vaikkapa kahviloissa niin ettei hän olisi ollenkaan siellä, kun lapset ovat luonasi. Tyttäresi voi tehdä kaikkea sitä mitä tekee luonasi myös kotonaan, joten olisiko helpompi, että lapset olisivat luonasi tietyn ajan (itse määräät) ja tyttäresi ei olisi ollenkaan?
Perhevierailut ilmaisessa hotellissa olen itsekin täysin lopettanut.
Tytär on jo yli 30 vuotias ja minun vanhin lapseni. Lapsuus oli aikoinaan epävarmaa isänsä alkoholismin takia. Itse en lasten pienenä ollessa juonut tippaakaan koskaan ja siksi hoidin heidät suurinpiirtein yksin.
Tytär on naimisissa ja aina kun vävy tulee mukana meille, hän hoitaa lasten ilta- ja aamutoimet. Ei käytä alkoholia juuri koskaan ja on muutenkin kunnollinen isä.
Tänä kesänä tytär tuli kolme kertaa yksin lasten kanssa, vävy oli alkuun töissä ja sitten muuten halusi viettää aikaa itsekseen.
Välimatkaa meillä on n. 300km, että emme vuoden aikana kovin usein toisiamme nää. Siksi olen sietänyt tällaista kun tiedän että syksystä kevääseen näen heitä sitten aika harvoin.
Tyttäreni on luonteeltaan tempperamenttinen ja osaa sanoa mielipiteensä suoraan päin naamaa. Rauhallinen keskustelu epämiellyttävästä asiasta ei onnistu. Hyvin herkästi menee raivoamiseksi.
Olen itse koittanut aikoinani antaa mallin lapsenkasvatuksesta, säännöllisistä ruoka-ajoista ja nukkumaan menemisistä. Aivan pienestä vauvasta opetin heidät nukkumaan iltapalan ja pesujen jälkeen ilman mitään kommervenkkejä. Olihan silloinkin vhs:ät olemassa että olisin voinut heille filmin laittaa pyörimään unen tuloon asti. Mutta minusta se on lapsen kehityksen kannalta huono asia, lapsi ei rauhoitu normaalisti unta varten. Herkkuja oli aika harvoin, eikä lapset saaneet ottaa niitä kaapista ilman lupaa.
Myöhäistä näitä on enää tyttärelle opettaa ja neuvoa. En sano kuitenkaa että hän olisi huono äiti! Varmastikkin hän hoitaa lapset paremmin kotonaan, mutta nämä loma-ajat tuntuu olevan ainakin minulle ongelma.
Täytyy ensi kertaa varten tehdä selvä suunnitelma ja pitää tiukasti omista periaatteista kiinni. Ja komentaa tiukemmin lapsia herkkujen ja riehumisien kanssa. Selittää heille että nyt ollaan mummun kotona ja mummun sana on laki :)
Haluan ehodottomasti olla lastenlasteni kanssa jatkossakin ja olla mukana heidän varttumisessaan aikuiseksi.
Sanot, että tyttäresi on temperamenttinen. Onko todellakin kyse temperamentista vaiko vain yksinkertaisesti itsekkäästä ja huonosta käytöksestä?
Se asia nyt ainakin on ihan selvä, että hänen kuuluu huolehtia lapsistaan ja sinun kotonasi noudatetaan sinun sääntöjäsi.
Entä jos tyttäresi on väsynyt ja masentunut? Surullista, että nykyään puhutaan tähän tyyliin, että itsepähän olet lapsesi tehnyt. Ei se maailma jatkuisi, jos lapsia ei tehtäisi ja perhe on kyllä sitä varten, että toisia tuetaan ja autetaan. Myös siinä lastenvahtihommassa... Kovin on itsekkääksi mennyt tämä maailma...
Varmasti tyttäreni kärsiikin masennuksesta, kaikenlaista tässä on ollut selvitettävää aikuisikään tullessa. Mutta joskus sitä itsekin väsyy olemaan terapeuttina ja koti täysihoitolana ja minä itse lapsenvahtina. Itse olen joutunut selviytymään aina yksin lasten kanssa, ei minun vanhempani koskaan heitä vahtinut. En koskaan päässyt yksin mihinkään ilman lapsia.
Niin, ja tytär ei juuri koskaan laita tiskejä, ei siivoa omia tai lastensa jälkiä. Ainut mitä hän meillä toisinaan tekee on ruokaa, koska on taitava siinä. Vävy kyllä tekee sitä ja olen siitä tosi onnellinen että joku minuakin joskus auttaa.
Jos jonnekkin asioille lähdetään, valmistautumiseen menee pari tuntia hiusten laittoineen ja meikkaamisineen... Ehkä hän vain on ihan normaali nykyajan nuori äiti?
En ole aikonutkaan lopettaa tyttäreni ja lastenlasten auttamista tai vahtimista, mutta tästä lähtien aion kyllä pitää enemmän omista oikeuksistanikin kiinni.
Aloittaja on jo kasvattanut lapsensa. Hän on luultavasti vielä töissä, johon menee viikossa kevyesti 40-50 tuntia. Vapaa-aikaa tarvitsee hän itsekin. Jos hänellä on mies, niin eikö tämän mieskin ansaitse omaa vapaa-aikaa puolisonsa kanssa, eikä vain "pappa ja mamma"-elämää?
Onneksi en tehnyt lapsia enkä tee, koska sen sivuvaikutuksena tulee oletus, että loppuelämä pitää huolehtia toisista ja parantaa näiden masennuksia ja raha-ongelmia ja toimia koiran- ja lapsenvahteina.
Ymmärrys ei riitä, koska yhteiskunta on rakennettu lapsiperheiden auttamiseksi, neuvolasta, päivähoidoista kouluun ja tukimuotoihin. Mutta voi ne jättää tietty käyttämättäkin, ja soittaa vaan äidille....
No voi töttöröö, olet idiootti :)
Et ole tehnyt mitään väärää,aloittaja!Nykyäidit ovat kummia,tullaan loisiin lomalle vanhempien luo.Ite oon aina lapseni hoitanut,en ole ikinä ollut yökunnissa synnyinkodissa kun olen siletä lähtenyt 16v.Se pitää ymmärtää että se on jatkuvaa 24h äitinä oloa kun siihen rooliin rupeaa...monilla on sama pulma,varsinkin näin kesällä,kun tyttäret perheineen tulevat lomille,stressiä pukkaa,eikä kehata sanoa.ettei jaksa pyörittää täyshoitolaa...Kyl mie ymmärrän sinnuu!
Tätähän tuo tuntuu tänä päivänä olevan. Hyödynnetään törkeästi lähempia lasten hoidossa, eikä huomioida sitä, että muillakin on oikeus omaan lomaan.
Olen itse sivusta katsoja, kun siskoni hyväksikäyttää äitiäni minkä ehtii, ja yrittääpä vaivihkaa ohjelmoida omaan elämäänikin hänen perheensä piikomista, koska onhan se vaan kivaa kun itselle jää enemmän aikaa ja rahaa. Välillä sitä miettii, miksi ne lapset pitää tehdä, jos ei niistä itse osaa huolehtia??
Sinun asunnossasi sinun ehdoilla. Lapsiesi asunnossa heidän ehdoillaan. Näin se vaan on. Tyttärelläsi taitaa olla suhdekriisi meneillään kun ei jaksa laittaa rajoja lapsilleen.
Koeta jutella tyttäresi kanssa ja pyydä anteeksi, sano vaan totuus että tällä kertaa et oikein jaksanut. Kannattaisi ne vierailun säännöt laittaa uusiksi ja yrittää auttaa toinen toisiaan parhain tavoin.
Et sinä tainnut olla niin kovin kiinnostunut lapsenlapsistakaan, kun et edes iltapesulle heitä ennen nukkumaan menoa vienyt. Mites oli iltapalan kanssa? Ja kun he aistivat kaiken, myös aikuisen mielenliikkeet, eivät he osaa muulla tapaa ilmaista itseään kuin riehaantumisella. Olisit ottanut satukirjan, ja lukenut lapsille elokuvan sijaan, niin he olisivat nukahtaneetkin paremmin.
Kaksi viikkoa on liian pitkä aika olla mummolassa tekemättä yhtään mitään ilman kavereita.
Ei ole tyttärellä suhdekriisiä. Tykkää juoda lomalla ja viikonloppuisin iltayöstä viinä ja istua läppärin ääressä ja siksi ei jaksa aamulla ylös.
Lapsenlapset kiinnostaa ja tottakai olen ja touhuan heidän kanssaan. Mutta aamu- ja iltatoimet kyllä kuuluu omalle äidille. Eikä niin että lasten äiti saa lomailla täysin rinnoin ja mummu hoitaa kaikki.
Ruokaa on tarjolla ruoka-aikoina. Ei monestikkaan kelpaa kun maha on täynnä herkkuja. Tai sitten se on sitä että en tykkää tästä ja tästä ja tästä....
En minä sitä elokuvaa heille laita, vaan oma äitinsä.
Olen lukenut heille kirjoja ja jutellut eläimistä ym. ym. Mutta eivät rauhoitu siitä nukkumaan, kun on totuttu ihan pienestä asti katsomaan elokuvia.
En ole kertaakaan nähnyt että tytär olisi lapsilleen lukenut mitään. Isänsä kyllä lukee iltasatuja heille.
Eivät olleet kahta viikkoa yhteen kyytiin, vaan pätkissä.
Eikä minun tarvitse pyytää anteeksi ja puolustella sitä, etten itse enää ole 30v vaan nimenomaan mummu, enkä jaksa enää samalla lailla kuin ennen.
Ja lopuksi: ei lapsenlapset ole mitään hirviöitä. Kuten jo aloituksessa kirjoitin, he ovat reippaita ja yleensä hyväkäytöksisiä pikkuihmisiä. Lomalla vaan se tuppaa leviämään käsistä, että rutiinit ja avuliaisuus unohtuu. Ja sitä en nyt enää jaksa.
Kiitokset kaikille kommenteista. Mummu kiittää ja lopettaa.
No joo nämä on näitä tunnekylmien äitien marinoita, en sitä sano, ettei valitus olisi aivan aiheetta. Voi voi kun se vävy on niin kunnon mies jne. Ei minkäänlaista empatiaa. Mummon läskisoosikaan ei kelpaa.
http://www.vauva.fi/keskustelu/4217894/ketju/70_luvulla_syntyneiden_aidit_onko_teilla_muilla_samanlaista. Alkoholisti ukkoa on hyysätty vuosikymmenet ja siitä saa nyt kultaisen marttyyrin palkinnon. Kaikki on siis tuon hirveän alkkiksen syytä, itsessä ei mitään vikaa.
samoin täällä...
Parhaiten pysyy suhteet mummuihin ja anoppeihin, kun korkeintaan kerran vuodessa käväisee yhden yön vierailulla. Muuten vain soitellaan.
Kannattaa kyllä syystösten sijaan, turvautua rakentavaan keskusteluun. Ylilyönnit ovat aina tuhoisia...