Eleettömyys ja ilmeettömyys haittatekijänä

Alkanut Parkinsonin tauti ehdotan, jos ikääkin yli 65vuotta?

Mieheni on aikalailla eleetön. Vähiten eleitä hän käyttää minun kanssani. Äänenpainosta kuulen koska hän on agressiivinen tai välinpitämätön. Selvinpäin en muista hänen nauraneen kanssani koskaan. En kyllä muista varmasti tilannetta humalassakaan. Ystäviensä seurassa nauraa äänekkäästi ja pyrkii ottamaan tilan itselleen. Mutta jos puhuu arjesta ja elämästä ilman päihteitä ja ystäviä niin meillä on hiljaista kotona. Mies yleensä katsoo ohitseni kuin olisin näkymätön. Toisinaan katsoo minua kuin tiellä olevaa estettä.Joskus innostun juttelemaan laveasti niitä näitä ja kerron asioita jotka ovat mielestäni hauskoja. Täytyy sanoa että tunnen itseni idiootiksi aina. Ihan aina kun törmään siihen ilmeettömään muuriin joka murahtaa, sanoo ehkä "njaa" tai nousee ja lähtee pois. Puhun useinmiten yksin ja vastailen itselleni. En edes odota vastausta. Mies puhuu kun sillä on asiaa. Turhaan ei viljellä mitään. Aina sama ilme naamalla aamusta iltaan. Suhteen alussa luulin että hän on vihainen jostain mutta kuulemma hän ei naamalleen mitään mahda. Olisihan se hienoa jos olisi muitakin kuin se yksi ja sama perusilme. Kunhan tuosta nyt oppii tuntemaan kun on ollut vaikka 20 vuotta yhdessä niin se ei enää vaivaa?

Toisen olessa eleetön ja vähäsanainen ei pääse tuntemaan toisen mielenliikkeitä. Mieheni oli tuollainen ja luulin kaiken olevan hyvin. Lopulta paljastu hänen olevan hyvin tyytymätön suhteeseemme. Oli raukka vuosikaudet padonnut asioita sisälleen pihahtamatta niistä minulle mitään. Vasta miehen hakiessa eroa selvisi suhteemme laita ja vieraan naisen oli myös ehtinyt vierelleen hommata. Puhumattomuus on pahasta, nyt jälkiviisaana näin totean.

Kommunikointiongelmat ovat siis toisin sanoen yleisiä. Kiitti kommenteista.
Vähäsanaisuus olisi tietysti pahinta mutta tässä tilanteessa vallitsee lähinnä eleettömyys ja ilmeettömyys. Ehkä pitäisi sittenkin olla tyytyväinen. Me sentään puhumme asioista (ainakin toistaiseksi). Vaikkakin...
"Ele on ihmisten välisessä viestinnässä keino korvata sanallinen viestintä tai vahvistaa tai muuten ohjata sen tulkintaa. Usein ihmiset eivät edes huomaa tekemiään eleitä vaan tekevät ne vaistonvaraisesti, samoin vastapuoli myös useimmiten tulkitsee eleet vaistonvaraisesti. Elekieleen kuuluu ruumiin eri osien asentoja ja liikkeitä. Elekielelle melko rinnasteisia ovat ilmeet ja äänensävyt." (Wikipedia)

Minun ex oli ilmeetön ja eleetön. Se oli raivostuttavaa, koska hän vaikutti lähes kaiken aikaa olevan jotenkin tyytymätön. Kun kyselin mikä on vialla, mikään ei kuulemma ollut vialla. Vuosien mittaan se alkoi tosiaan ahdistaa, kun sanaton viestintä ei ollut vastavuoroista ja itse on sosiaalinen ja haluaa vuorovaikutusta, myös sitä sanatonta. Lopulta tuli ero ja olihan se tämäkin yksi tekijä muitten joukossa.

Eleet ja ilmeet ovat tärkeitä. Mahdoton luottaa sanoihin tai tunteisiin, jotka eivät mitenkään ole eläviä. Monotoninen robottimaisuus on kalseaa ja luotaantyöntävää. Kuin kuolleen kalan kanssa kommunikoisi ja tuntuu että vain toistaa jonkin roolin vuorosanoja. Ei myöskään tunne empatiaa. Asperger-piirteisiin kuuluvia asioita.

Ihmiselle eleet ovat todella tärkeitä, mutta sitten on meitä joille ilmeillä ja eleillä viestittämistä täytyy erikseen miettiä, emmekä pysty tulkitsemaan muiden kehon ja kasvojen viestejä. Samoin myös osa sanallisista viesteistä menee ohi koska emme ymmärrä 'rivien välistä' lukemista... Minulla on aspergerin syndrooma.

Minulle sanaton viestintä on ahdistavaa. Saatan tunnistaa, että toinen yrittää viestittää jotain, mutta en ymmärrä mitä. Samasta syystä tiedostan olevani todella haasteellinen ihminen parisuhteessa. Onhan minulla roppakaupalla muitakin rasittavia ominaisuuksia ja niiden syyn tiedostaminen on tärkeää niin itselleni, mutta myös puolisolleni, ilman tätä tietoa olen vain hyvin rajoittunut, töykeä ja kylmä ihminen.

Oletko muuten tullut ajatelleeksi, että vilkas elehtiminen saattaa siihen kykenemättömästä tuntua ahdistavalta ja ylidramaattiselta..?

Ei kyseessä ole vika, vaan ominaisuus... Jossei kestä kumppaninsa eleettömyyttä, pitää sitten etsiä toisenlainen seuralainen.

Kaikilla on ilmeikkyys, mutta on elämänvaiheita lyhyempiä tai pidempiä, jolloin ihmisen pysähtyy ikäänkuin paikoilleen ja ilmeet on ikäänkuin lukittuna.
Kun elävämpi elämänvaihe palaa, niin ilmeet palaavat myös.
Ilmeettömyys on kai ikäänkuin epätoivottua elämän vaihetta kokevan ihmisen "kauhistus" tila sydämessä tms.

Jos ei ole naama täynnä botoxia mikä tekee ilmeet mahdottomiksi, niin se ettei toinen edes vastaa hymyyn kuulostaa siltä ettei hän ole onnellinen ja tyytyväinen suhteeseenne vaikka sanoisikin muuta. Sanat ja teot eivät tue toisiaan.