Olen nyt vuoden ajan soutanut ja huopanut miehen kanssa. Aivan ihana ja komea mies, joka ei osaa puhua ja näyttää tunteitaan.
Mies pitää yhteyttä ja huomioi, mutta kaikki parisuhteen kauniit sanat ja teot puuttuvat. Hänellä on ollut paljon vastoinkäymisiä elämässä, esim edellinen puoliso kuoli syöpään. On kertonut että on aina ollut samanlainen mörökölli ja että kaikki hänen exänsä ovat olleet kovaäänisiä päällepäsmäreitä. Huomaan sen kyllä ettei mies ole tottunut parisuhteessa paljoakaan ajattelemaan omalla päällään, vähän väliä heitän palloa miehen suuntaan ja kehotan häntä miettimään asioita ja käyttäytymistään. Joo kyllä hän selvästi miettii mutta hän ei vaan osaa puhua.
Nyt viimeiseksi kirjoitin hänelle 4sivuisen kirjeen, en kaunistellut asioita vaan purin kaikki ajatukseni paperille ja miltä minusta tuntuu. Hän otti yhteyttä kirjeen luettuaan mutta taas, minun piti erikseen kaivella ja kysellä mieheltä mitä ajatuksia kirje hänessä herätti. Ei niinku mitään oma-alotteisuutta.
En jaksa enää, olen joka välissä repimässä pelihousuni kun niin ärsyttää miehen käytös. Tuntuu että jos/kun nyt "erotaan" minun halustani niin olen enemmän helpottunut kuin surullinen.
Ei kai aikuista miestä voi opettaa puhumaan ja näyttämään tunteitaan? Tuntuu että tuollaiselle miehelle sopii juuri sellainen päällepäsmäri nainen jotta miehen ei tarvitse käyttää liikaa omaa päätään ja ajatuksiaan.
Omassakin lähi-kaveripiirissä on noita kiltti mies-päällepäsmäri nainen pareja, ihan ok jos homma niin toimii mut minusta ei ole päällepäsmäriksi. Haluun että mies osaa myös ajatella omalla päällään.
Mies pitää yhteyttä ja huomioi, mutta kaikki parisuhteen kauniit sanat ja teot puuttuvat. Hänellä on ollut paljon vastoinkäymisiä elämässä, esim edellinen puoliso kuoli syöpään. On kertonut että on aina ollut samanlainen mörökölli ja että kaikki hänen exänsä ovat olleet kovaäänisiä päällepäsmäreitä. Huomaan sen kyllä ettei mies ole tottunut parisuhteessa paljoakaan ajattelemaan omalla päällään, vähän väliä heitän palloa miehen suuntaan ja kehotan häntä miettimään asioita ja käyttäytymistään. Joo kyllä hän selvästi miettii mutta hän ei vaan osaa puhua.
Nyt viimeiseksi kirjoitin hänelle 4sivuisen kirjeen, en kaunistellut asioita vaan purin kaikki ajatukseni paperille ja miltä minusta tuntuu. Hän otti yhteyttä kirjeen luettuaan mutta taas, minun piti erikseen kaivella ja kysellä mieheltä mitä ajatuksia kirje hänessä herätti. Ei niinku mitään oma-alotteisuutta.
En jaksa enää, olen joka välissä repimässä pelihousuni kun niin ärsyttää miehen käytös. Tuntuu että jos/kun nyt "erotaan" minun halustani niin olen enemmän helpottunut kuin surullinen.
Ei kai aikuista miestä voi opettaa puhumaan ja näyttämään tunteitaan? Tuntuu että tuollaiselle miehelle sopii juuri sellainen päällepäsmäri nainen jotta miehen ei tarvitse käyttää liikaa omaa päätään ja ajatuksiaan.
Omassakin lähi-kaveripiirissä on noita kiltti mies-päällepäsmäri nainen pareja, ihan ok jos homma niin toimii mut minusta ei ole päällepäsmäriksi. Haluun että mies osaa myös ajatella omalla päällään.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mun miehestä ei irtoa mitään face to face. Joten hoidamme tunne-elämän ja puhumisen tekstiviesteillä. Kasvokkain puhutaan sitten formuloista ja säästä. Että et oo yksin ongelman kanssa.
Etsi uus mies kun tuo ei taida sulle sopia. Itse kyllä puhuisin mutta ei naiset halua että puhun niille. Minä en kyllä päälle päsmäri naista huolis, pitää olla tasa-arvo ja molemmat päättää asioista.
Taas herää sama kysymys kuin monesti näitä juttuja lukiessa: miksi ihmeessä ihmiset alkavat parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa luonteet eivät sovi yhteen.
Valinta on kokonaan sinun: joko otat tai jätät. Luonne on ominaisuus, ei vika ja kukin itse päättää, millaisten ihmisten kanssa on tekemisissä.
Uskon että tälläkin ihmisellä/miehellä olisi paljon parempi olla jos hän oppisi puhumaan, eikä pitäisi kaikkea sisällään. Että ei ne kaikki luonteenpiirteet hyviä asioita ole.
Sinä uskot niin, mutta miehellä saattaa olla oikein hyvä olo. Oletko miettinyt sitä?
Olin itse nuorempana paljon sinun kaltainen. Juurikin mainitsemasi 4-sivuinen kirje tunteista yms kuulosti hassusti tutulta.;) Mutta näin kypsemmällä iällä ajatus sellaisesta suorastaan ahdistaa minua. Toki jos mies minulle sellaisen kirjoittaisi, niin sen huolella lukisin. Mutta tuskin koskaan itse kokisin tarpeelliseksi kirjoittaa.
Olen oppinut, että ei niistä tunteista tarvitse koko ajan jauhaa, jotta ne ovat olemassa. Minä olen esimerkiksi sanonut miehelleni rakastavani häntä viimeksi ehkä kuukausi sitten. Hän saattoi sanoa minulle samoihin aikoihin. Silti ei ole vähääkään epäselvää, että rakastamme toisiamme ihan koko ajan. Olemme onnellisia ja sitoutuneita.
Minun kumppani on myös aina ollut sellainen, joka ei tunteista juuri juttele. Ennen häntä suhteeni olivat sellaisia "tulisia", ja miehet latelivat hellyydenosoituksia, imarteluja, suuria tunteita... Pah!!! Niitä ihan oikeita pysyviä ja järkeviä, hiljalleen kasvaneita aitoja tunteita koin vasta tässä suhteessa. Asioita ei tarvitse vakuutella tai teeskennellä. Toisen epävarmuutta ei tarvitse paikkailla puhumalla tunteista yms.
Se että mies ei lätise tunteista joka viikko (tai kenties sinä haluaisit että joka päivä?), ei tarkoita sitä, että hän ei osaa ajatella omalla päällään. Eihän kaikkea tarvitse kumppanille sanoa, mitä ajattelee? Sitten sanotaan, jos on syytä sanoa. Minun mies on myös hyvin kiltti, ja kyllä, luultavasti juuri siksi hänen rinnallaan on aiemmin ollut hyvin voimakkaita ja määrääviä naisia. Minulla on puolestani ollut hyvin määrääviä ja voimakkaita miehiä. On ollut hienoa oppia, että kun antaa toiselle tilaa, saa tilaa itsekin. Voimme tehdä päätöksiä niin yhdessä kuin erikseenkin. Takuulla molemmat osaa ajatella omalla päällään.
Tunneasioita ei tarvitse olla aina miettimässä. Miksi koet sen niin palavasti tärkeäksi? Miksi haluat miehen miettivän sellaisia, mitä hän itse ei koe oleellisena? Eikö tärkeintä kuitenkin ole se, miten te viihdytte yhdessä, mitä toivotte elämältä ja millaiset arvot teillä on? Toki, teidän tulee myös kunnioittaa ja välittää toisistanne, mutta ei niitä tarvitse itseään väsyksiin asti analysoida.
Saattaa olla, että suhteen lopettaminen on teille hyvä vaihtoehto. Mutta älä kuvittele että se johtuisi siitä, että mies on jollain tavalla huonompi kuin sinä. Hän on vain erilainen. Saattaa olla parempikin, vaikea sanoa, kun ei teitä muuten tunne.
Minä tarviin parisuhteessa kauniita sanoja ja tekoja jotta tunnen olevani rakastettu. Niin se vaan menee. En kuitenkaan rakasta renttuja, kierrän kaikki epäilyttävät miehet kaukaa.
En tiedä onko vaikealla lapsuudellani ja lastenkotitaustalla jotain vaikutusta tähän asiaan että tarviin sen vahvan tunteen olevani rakastettu, en ole saanut tarvittavaa rakkautta ja huomiota omilta vanhemmiltani. En tiedä.
Mutta kiitos kiitos kiitos tuhannesti edellisestä vastauksesta, oli totta joka sana. Suhde on jo päättynyt miehen kanssa ja näillä mennään.
Kysymys: miksi nämä päällepäsmäri naiset valitsevat näitä kilttejä miehiä "uhrikseen"? Eikö ne pysty olla yhtä vahvan miehen kanssa, tasavertaisessa parisuhteessa. Vai eikö normaalit miehet jaksa kuunnella jatkuvaa suunsoittoa.
Tsemppiä sinulle eteenpäin menoon.
Vinkiksi annan, itsekin itsetuntoani vuosien työllä vahvistaneena, että keskity löytämään itsestäsi se vahvuus, että et tarvitse toisen sanoja tietääksesi, että olet ihana ja rakastamisen arvoinen. Tärkeintä on, että se tieto on omassa päässä. Ne toisen ihmisen sanat sitten tulee, jos on tullakseen. Jos et tiedä sitä asiaa itse, olet kuin pohjaton kaivo. Et ole itsekään silloin onnellinen. Pitkällä tähtäimellä sellainen on kuitenkin mahdotonta, että kumppani jaksaisi koko ajan kannatella.
Itse opin luottamaan itseeni aikoinaan oltuani tietoisesti eron jälkeen 2-vuotta yksin. Se on alussa minulle hyvin haasteellista, kun ei ollut ketään miestä kehumassa, mutta lopulta aivan mahtavaa kasvun aikaa.
Kauniita tekoja täytyy parisuhteessa ollakin, se on selvä. Mutta se kaunis teko voi olla myös tiskikoneen tyhjennys ja imurointi puolestasi, eikä välttämättä se kukkakimppu.;)
Ja niin... ne päällepäsmäri naiset/miehet taitavat valita helposti johdateltavia kumppaneita siksi, koska uskovat että kun saavat itse päättää kaiken, asiat sujuvat paremmin. Eivät arvosta muiden mielipiteitä ja ajatuksia.
tiskikoneen tyhjennys ja imurointi toisen puolesta? Nekö ovat toisen asioita, jotka toinen ottaa hoitaakseen kun haluaa tehdä kauniin teon? Pikemminkin molemmille kuuluvia velvollisuuksia jo lähtökohtaisesti, ei mitään spesiaalihuomiointia. Jos toinen imuroi vuorollaan, niin se ei ole "kaunis ele".
Voit joko hyväksyä hänet sellaisenaan tai lopettaa suhteen. Et voi muuttaa häntä. Ainoastaan kertoa, mitä sinä ajattelet tai toivoisit. Ja sekään ei muuta häntä. Hän muuttaa omaa käytöstään vain, jos hän itse haluaa. Näin se menee.
Minulle riitti 3 kuukautta katsella tuollaista, kuunnella ei tarvinnut, kun mies ei osannut puhua mitään. Olisin halunnut kuunnellakin: kauniita sanoja ja mitä hän miettii ja tuntee.. sitten selvisi ettei hän mieti eikä tunne mitään, kauniita sanojakin oli siis turha odottaa, koska hän ei miettinyt mitään kaunista. Kun kysyin, onko hänellä mitään positiivista sanottavaa minusta, niin ei keksinyt mitään viikonkaan miettimisen jälkeen. Ei kyllä sanonut mitään negatiivistakaan sen puoleen.. Olin kuin joku esine hänelle.. esineelle ei puhuta eikä näytetä välittämisen tunteita.
Kymmenien kertojen puhumiset mieltäni vaivaavista asioista eivät tuottanut tulosta, joten eipä auttanut, kun laskea tuollainen kylmä tyyppi murjottamaan keskenään.
siskollani on vielä(,talo myynnissä, eroprosessi menossa,avoliitto)just tollanen mörökölli joka ei sanaakaan saa suustaan missään muualla kuin systerin kanssa ovat kaksista eikä sillonka puhu kuulemma paljo mitään,mistä näitä sikiää.
Tulee muuten mieleen se Tuomas Maajussille morsian- sarjasta viime kaudelta. Aika mörökölli seki.
Minä en ala haukkumaan tätä miestä. On se kaikesta huolimatta ihana ja hyvä ihminen.
Toivon että se miettisi nyt onko onnellinen sellaisessa päällepäsmäri suhteessa vai ehkä jossakin muun laisessa.
Mies ei ole minkään arvoinen jos ei sano rakastan sinua tai olet kaunis tai kehu naisen tissejä tai peppua.
Onko toi tissien ja pepun kehuminen muka niitä parisuhteen kauniita sanoja?