sanotaan. Vaikka tiedetään että verisukulainen teki väärin niin väärinkohtelun uhrille ei tukea anneta. Ensin kyllä otetaan kantaa ja kehotetaan verisukulaisen toimiin oikein ja kun ei sitä tee niin tulee sukulaisistakin vihollisia. Uhri hylätään ja jopa sukulaistenkin toimesta kiusataan ja pilkataan, aivankuin sakilla koeteltas uhrin mielentervyden kestävyyttä.
Veri vettä sakempaa
miksinäin
18392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
totta, kait se pitää jostain löytää aina syntipukki. On kokemusta.
Karmeita psykoja.
Täysin TUNTEETTOMIA läheisimpiään kohtaan, eväkään ei värähdä, eikä silmissä näy lämpö.
Mutta auta armias, kun pitää ylenkyläläisiä auttaa ja esittää, miten helevetin mukavaa sakkia me ollaan.
Oksettavia.
Ystävistä pääsee aina eroon, samoin naapureista, työkavereista ja puolisosta. Sukulaisista ei koskaan, joten suku on ainoa pysyvä asia jokaisen elämässä. Siksi tuo sanonta eli jokainen tarvitsee jotain pysyvää elämäänsä ja sitä ei tarjoa mikään muu kuin suku. Oli se suku sitten minkälainen tahansa, niin silti se on pysyvä asia elämässä. Itselläni on suku, joka ei aina ole kanssani samaa mieltä ja osa elää miten elää, mutta silti koen heidät pysyväksi asiaksi elämässäni, hyvässä ja pahassa.
Onneksi suvustakin pääsee eroon, jos on tarvis.
tottahan suvusta pääsee eroon, ei vastaa puhelimeen, eikä mene kylään. Suku ei tosiaan ole "ainoa pysyvä asia jokaisen elämässä", koska jokaisen suvussa tapahtuu naimisiinmenoja ja avioeroja, näissä vaihtuu porukkaa ja tulee uutta, Eri Suvuista. Lapset menevät aikoinaan naimisiin ja hankkivat lapsia taas toisen eri suvun jäsenen kanssa.
Nimmari "jokaisella on suku" etkö ole huomannut, että sinun sukusi koostuu aika monesta eri geenistä, koska yhdessä suvussa on ihmisiä monesta eri suvusta. Siinä ei ole mitään pysyvää, eikä sen upeutta voi mitenkään suojella, koska suku on vain erilaisten ihmisten yhteenliittymä. Ei ole mitään massiivista "Nyt Virtaset auttaa vain Virtasia" ja uskoa, että "Virtanen kyllä auttaa aina", koska Virtanenkin on itse kahden eri suvun jäsen, äitinsä oli vaikka Nieminen ja isänsä Lepistö.
Eli se siitä pysyvyydestä. Ai niin, ja ihmiset kuolee kanssa.
En vietä aikaa haudoilla, enkä itke kuva-albumien äärellä, minä olen minä, ja mulla ei ole mitään sukua, jota kunnioittaisin yli kaiken. Suku ei mua suojele, minä suojelen minua.
Totta kai suku on vain löyhä joukko ihmisiä, joita yhdistää sukulaisuus. Kuitenkin viime kädessä he ovat niitä ainoita, joista voi odottaa säilyvän rinnalla loppuun asti. Nuorena, ja vielä keski-ikäisenäkin, voi uhota ettei ole sukua tai ylpeillä miten on heihin katkaissut kaikki siteensä. Kuitenkin jokainen meistä vanhenee ja ennen pitkää ei rinnalla välttämättä ole enää ketään, kun sukusiteet on kieltänyt. Siinä sitten katkeroituu yksin ja unohdettuna. Näitä tapauksia on paljon. Tietenkään väkivaltaista juoppoa ei pidä sietää, mutta tuskin kellään koko suku koostuu sellaisista.
En minä ainakaan usko että yksinäiset vanhukset ilman sukua olisivat aina katkaisseet välit tai että oma vanhuuteni olisi sukulaisten turvaama.
Sukuja on niin monenlaisia että mielestäni olisi parempi olla moralisoimatta toisten ratkaisuja. Kun sitä ei aina tiedä mitä missäkin on takana. Pahaa oloa ja hyväksikäyttöä ei pitäisi sukulaissuhteidenkaan varjolla hyväksyä ja suosia.
Millä tavalla rinnalla loppuun asti ja kuinka usein viikossa/kuukaudessa?
Jokainen meistä kuolee, on sitten ystävä tai lähisukulainen, ei voi laskea siihen, että joku sukulaisista on takuulla aina lähelläsi. Hän kun voi ajatella aivan toisin kuin sinä, ja arvostaa ystäväänsä enemmän tai omaa puolisoaan.
Kun minä vanhenen, vanhenen toivottavasti oman mieheni kanssa, en todellakaan kaipaa siihen vierelle viikoittain miehen veljeä tai omaa veljeäni. En ole kaivannut tähänkään päivään asti. Hyvin on pärjätty tapaamalla jälkimmäistä jotain 2 kertaa vuodessa, ja miehen veli nyt soittaa vain kun tarvitsee rahaa tai muuten apua. Tällaisia ongelmatapauksia on ihan joka suvussa.
Valitsen kenen kanssa olen, ovat sitten sukua tai ei. Sukukriteeri ei ole 1 minulle.
Tämä asenne "sukuun voi aina luottaa" selittää 100% sen, miksi lähisuku soitti ja soittaa aina miehelleni, kun tarvitsee tämän apua tai ylipäätään apua ihan missä asiassa. Mieheni suku (vanhemmat & sisarukset) ei osaa katsastaa itse autojaan, eivät osaa viedä huoltoon, ja kun jokin outo merkkivalo palaa kojelaudassa, kenelle heti soitetaan? Aivan niin, miehelleni. "Milloin pääset töistä? No, tule heti sitten" Jos hänellä olisi vielä remppa-koulutus, me oltaisiin oltu pulassa monta kertaa, koska työt tehdään vaan ruokapalkalla. Ei puhettakaan bensarahoista.
Miehen suku asuu paljon lähempänä kuin omani, siksi miehen suvun on helppo pyytää apua minun mieheltäni. On kuitenkin aivan turha luulo, että mies ja minä aiomme viettää kaiken aikamme miehen vanhempien luona, auttamassa näitä, kun se aika tulee. Silloin on niiden muiden sisarusten vuoro, joista toinen käy vain kerran vuodessa syömässä siellä ja toinen ei koskaan tuo mitään tuliaiseksi omille vanhemmilleen. Onneksi olen avioliittovuosien aikana oppinut näkemään, minkälainen "suku" voi pahimmillaan olla.
Yksikään oman sukuni jäsen ei ole koskaan soittanut minulle, että hei, mitäs tuolle pitäisi tehdä. Johtuu osaksi siitä, että en ole valinnut ammattia tai ammatteja, joista on hyötyä muille. Tietty heidän täysin eri luonteenpiirteetkin vaikuttaa asiaan.
Jos koko suvusta on tarvis päästä eroon, kannattaa miettiä, onko itsekään niin yleisen miellyttävä ihminen...
Miksi haluaisin eroon ystävistäni??! Ja kyllä niistä sukulaisista todellakin pääsee eroon!! Miksi ei pääsisi? Tokihan he sukulaisia aina ovat, mutta ei kenenkään tarvitse kestää loputtomiin vittuilua ja paskamaista kohtelua oli sukulainen tai ei! Huomasin, että jotkut sukulaiseni uskoivat myös tähän, että sukulaisista ei pääsisi eroon - ehkä joku piintynyt uskomus jostain kivikaudelta. Ja tämän uskomuksen turvin sitten luultiin, että toisia saa ja voisi kohdella miten huvittaa.
Se pitää paikkansa, että sukuaan EI voi valita. Mutta en näe mitään syytä olla sellaisten sukulaisten kanssa missään tekemisissä, jotka ovat inhottavia ja haukkuvat vain.
Ystävät voi valita - ja minulla on hyviä ystäviä.
Hmm... Osaako miehesi puhua? Vaikka joku pyytäisi jotain, niin kuka sanoo, että siihen on pakko suostua?
Se on kaikista paras olotila, kun on tekemisissä vain niiden kanssa, joiden kanssa synkkaa. Turha olettaa, että voidaan käyttää hyväksi sillä, että toinen sattuu olemaan sukua. Piste moiselle oitis. Aloittaja ei kertonut millaisista asioista on kyse? Kaikki me teemme virheitä. Turha on syyllisyyttä kantaa jos ei ole pahaa kenellekään tehnyt. Usein ymmärretään asiat vaan väärin, soppa on valmis, jos ei puhuta. Erilailla toimiva ja ajatteleva saa monesti sonnat niskaan. Älä silti anna periksi. Ihmiset pettyvät ainoastaan omiin toiveisiinsa. Omasta onnestaan on vastuussa pitkälti itse.
Kuinka paljon paskaa on tarpeeksi verisukulaiselta?
50v ja sit mulle riitti......
On myös sellaisia siskoja jotka muuten ovat jonkun sisarensa kanssa riidoissa keksien toisilleen erilaisia kostoja. Näitä sisaruksia yhdistää heti,ja riidat unohtuu, jos joku vain tarvitsee heidän tietotaitoaan jonkun ihmisparan tuohamiseen. Kaava on niin samanlainen aina että koska kyllästyvät? Nämä sisarukset elävät tästä harrastuksestaan. He voivat ihan kevyesti olla vaikka kaverinsa luona kylässä, leperrellä kaverin vauvalle ja leikkeä tämän kaksoslasten kanssa yhtenä hetkenä samalla tarkalla korvalla kaveria kuunnellen. Kun he lähtevät kaverilta ja ovi sulkeutuu heitä ei kiinnosta mitä heidän suunnittelemansa tragedia tulee kaverille ja lapsille tekemään. He elävät ja se on pääasia!
Silloin kun on kyse lapsiperheestä, eikö olisi arvokkaampaa pitää sitä puolta mikä on lasten etu. Lapsethan ovat myös verisukulaisia. Mun mielestä jos lähipiiri tietää jotain hälyttävää, se on lasten vuoksi oltava valmis tuomaan julki. Se on myös sen häiriöisen etu kun häntä voi ohjata mt-palvelujen pariin.
MITEN JOKU VOI MONTA VUOTTA ANTAA TILANTEEN JATKUA TIETÄEN VAIKKA LASTENLASTEN SAAVAN HENKISIÄ VAMMOJA LOPPUELÄMÄKSEEN!
Tuo käyttäytyminen,perheen sisäiset salaisuudet kulkee isältä pojalle,mutta ei se sitä saa tehdä kidutusta muistuttavaan tilanteeseen joutuen.
Eli omakin sukusi alkoi dissaamaan sinua? Tästä ei ilmene mikä tuo teko oli, jossa olit uhri, mutta oli mikä tahansa niin oma sukusi on käyttäytynyt kyllä erikoisesti. Ihan sama vaikka olisivat pitäneet sinua syyllisenäkin tapahtuneeseen,niin tukea kuuluu silti antaa. Poikkeuksena tietty jos on lapsiperhe. Jos jompikumpi suku on tietoinen jostain lapselle vahingollisesta, niin siinä ei puuttumista saa verisukulaisuus estää,vaan se jopa velvoittaa.
Mun on vaikea nähdä mikä toisen tekemä teko voi olla niin paha että lopullisesti siteet kumpaankaan katkeaa. Minä tuossa tilanteessa pyrkisin keskustelemaan sen sulle jotain tehneen suvun kanssa. Kaikessa rauhassa ja ilman ennakkoasennetta. Kertoisin rehellisesti miltä sinusta tuntuu .