Mikä systeemi on teidänkohdallanne toiminut parhaiten? Itse ajattelen yhteishuoltajuutta ja viikko viikko systeemiä. Kokemuksia?
Käytännössä mieheni pystyisi pitämään nykyisen omakotitalomme ja lapsilla säilyisi koti. Mietityttää onko minun mahdollista saada asumistukea, jos muutan vuokralle rivitaloon? Toiveena olisi tehdä sinnekkin lapsille kunnolliset omat huoneet. Lapsia kolme. Osaako joku neuvoa miten systeemi toimii?
Käytännössä mieheni pystyisi pitämään nykyisen omakotitalomme ja lapsilla säilyisi koti. Mietityttää onko minun mahdollista saada asumistukea, jos muutan vuokralle rivitaloon? Toiveena olisi tehdä sinnekkin lapsille kunnolliset omat huoneet. Lapsia kolme. Osaako joku neuvoa miten systeemi toimii?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Vain tarpeeksi pienituloisella lähivanhemmalla on mahdollisuus saada asumistukea Kelan normien mukaisesta asunnosta.
Mä en kannata viikko-viikko systeemiä, jos lapset ovat pieniä, etenkään alle kouluikäisiä.
Viikko-viikko toimii loistavasti, jos välit exään on kunnossa. Itselläni kokemusta nyt 4 vuotta, lapsia 3. Pienin oli eron aikoihin 3,5-vuotias ja hänelle tilanne oli vaikein. Nyt vuosia kulunut ja lapsetkin useasti todenneet, että tää on just hyvä näin!
Lapsillahan voi olla vain yksi osoite Väestörekisterissä ja jos se ei ole sinun osoitteesi, et voi asumistukea saada lasten perusteella. Meillä lapset ovat olleet aina minun (äiti) osoitteessani, vaikka mies jäi perheen aiempaan yhteiseen kotiin. Sovussa saimme asiat juteltua ja sovittua, eli minä pienituloisena otin lapset osoitteeseeni ja saan siis lapsilisät yh-korotuksella ja mahdolliset asumistuet.
Viikko-viikko takaa sen, että lapset elävät oikeaa arkea kummankin vanhemman kanssa. Toki huomioitava myös kotien sijainti ja kulkeminen kouluihin/päiväkotiin jne.
Tsemppiä!!!!
Voi toimia, jos vanhempien välit kunnossa (tämä on vähimmäisvaatimus), jos tämä tyyli sopii. Monille lapsille ei sovi, etenkin levottomille tai enemmän toiseen vanhempaansa kiintyneille. Ja kuten tuossa ylempänä sanottiin, ei sovi pienille lapsille. Heillä on oltava selkeästi yksi koti.
Minulla puolestaan on kokemuksia siitä, ettei vuorosysteemi toimi. Usein juuri kolme tai nelilapsissa perheissä on ollut suurimmat ongelmat. Vuoroviikot eivät sovi keskituloisillekaan, joiden molempien pitäisi hankkia perheasunto. Jos palkasta menee asumiseen puolet tai yli puolet, niin ei sen jälkeen ole varaa hommata lapsille mitään, hyvä jos itse saa työmatkakulunsa ja muutaman perunan ostettua...
Silloin kun viikko/viikko sopii todellakin koulun, kaveripiin ja toisen vanhemman lähellä asumisen ansiosta se on lapselle hyvä vaihtoehto, kun siellä molemmissa kodeissa suvaitaan lapset juuri sellaisina kuin ovat ja heidän elämäänsä ei yritetään säilyttää mahdollisimman paljon samanlaisena kuin se oli ennen eroa, eli saavat pitää kaverit, sukulaiset. Kotien toiminnot ovat yhtenäiset eli isä ja äiti ovat samalla linjalla kasvatuksen suhteen, että lapset eivät pääse vedättämään.
Tässä juuri 11-vuotias nassikka on Youtubeen laittanut sekä imuroinut juttuja, tietävätkö vanhemmat, onkin suuri kysymys.
Tämä lapsi tarvitsee ohjausta, eikä missään tapauksessa yhtään poikkiteloin olevaa sanaa, häntä on kohdeltu vähän kaltoin uusien suhteiden puolelta.
Sitten ovat nämä todella pienet, jotka kuuluvat äidin luokse pääosin, jos äiti on kykenevä huolehtimaan. Lapsen parhaaksi aina.
Eronnut ihminen on erossa katsonut vain itseään, joten eron jälkeen pitää olla lapsi ensimmäisenä asiana, turvata häntä. Koulussa esim. eroperheiden lapsia kiusataan hyvin usein. Se kun opettajien ja lastentarhan työntekijöiden mukaan näkyy ulospäin, minkälaisesta perheestä lapset ovat.
Toki ydinperheen ongelmatkin näkyvät, mutta eroperheen lasta on lyöty ja lujaa, kun perhe on rikottu ja varsinkin kun uusi ryntää komentelemaan. Lapsella on paljon sisällään pahaa mieltä, hän ei vain uskalla kertoa sitä omille vanhemmilleen, koska lapsi kokee että hänet on hylätty ja ero on hänen syynsä. Se tunne ei häviä sillä että kerran kerrotte, että ei ole hänen vikansa, kun ette kuitenkaan kerro hänelle totuutta kokonaan.
Onko aloittelija se " isä ja lapset" tuleva ex- vaimo?
Oho. On kyllä yksi yhteen tapaus! En osaa sanoa, onko ap vaimoni, mutta jotenkin epäilen, että ei. Emme tosin jaa enää kaikkea, mutta uskoisin kuitenkin hänen informoivan kysymyksestä myös minua.
Oma ketjuni näyttää hävinneen kokonaan!? Yritän kovasti pohtia syytä ylläpitäjän moderoinnille, mutta en oikein keksi. Ehkä joku teistä osaisi kertoa syyn!? Turhautumista pitäisi kuitenkin lievittää...
Miksi pienet lapset kuuluu muka äidille? Imeväiset toki, mutta sen jälkeen miksei yhtä hyvin isällekin?
Pienet lapset (ja miksei isommatkin) kuuluu äidille, koska äiti on lapselle lähes aina läheisempi kuin isä. On aivan luonnollista, että pieni lapsi kiintyy enemmän äitiinsä.
Viikko iskällä ja viikko äitellä.. Kokeile esim. puoli vuotta, että pakkaat tavarasi ja lähdet väsyneenä viikoksi toiseen osoitteeseen. Näin jatkuu, joka perjantai..pakkailet ja lähdet. Jos puolen vuoden jälkeen tuntuu hyvältä ja kivalta, anna mennä vain. Mutta, jos tuntuu kurjalta, väsyttävältä, mieti miltä lapsestasi tuntuu.
Lapsella on kaksi osoitetta, mutta kompikaan ei ole koti. Kodista ei pitäisi tarvita lähteä pois, viikoksi toiseen paikkaan.
Viikko ja viikko systeemi on aikuisten itsekkyyttä. Siinä saa lomaa lapsestaan..
Oletko itse elänyt vuoroviikko-lapsena?
Olisitko sinä halunnut elää vuoroviikkolapsena?
Sisaren tyttäreltäni kysyin tunnelmia hiljattain - hän on nyt 14 ja vuoroviikkosysteemi on kestänyt nelisen vuotta. Tyttö ja pari vuotta nuorempi veljensä asuvat siis vuoroviikoin isällään ja äidillään, kotien väliä noin 2 km. Koulut ja kaverit ym pysyneet erosta huolimatta samoina. Tietenkin olivat vanhempien erotessa sen verran isoja, että olivat mukana sanomassa mielipiteitään asioihin, no joka tapauksessa tyttö sanoi, että mukavasti on toiminut ja että on kiva, kun ei tarvitse millään tavalla "tasapainoilla" vanhempien välillä, kun näkee molempia yhtä paljon. Kuulemma koulukirjat ovat varsinaisesti ainut juttu, mitä tarvitsee kuskailla edestakaisin. Isästään sanoi, että on kiva, kun iskä on "heidän viikollaan" enemmän paikalla ja läsnä kuin heidän asuessaan yhdessä kodissa.
No, aina tietenkään ei mene noin mukavasti, se on selvä. Tarkoituksenani olikin vain kertoa yksi tarina.
"on kiva, kun iskä on "heidän viikollaan" enemmän paikalla ja läsnä kuin heidän asuessaan yhdessä kodissa. "
Hyvä, että tuo joskus menee noinkin päin. Meillä lasten isä, exäni, ei ollut koskaan kotona ollessaankaan läsnä, vaikka oli paikalla, yhteisessä kodissa siis.
En ole, enkä soisi kenenkään muunkaan Lapsen elävän.
Omasta avioerostani on aikaa reilut 10 vuotta ja kokemusta on myös viikko-viikko -vuoroasumisesta:
lapsella säilyy suhde kumpaankin vanhempaan
kumpikin vanhempi pääsee osaksi lapsen arkea
tieto kulkee koulun sähköisen reissuvihon, sähköpostin ja kännykän avulla hyvin
lapsella on kaksi kotia, joissa omat säännöt, omat lelut jne
yhteys säilyy kumpaankin sukuun
asioiden sopiminen helppoa, kun tiesi aina jo ennakkoon, että kumman vanhemman luona lapset ovat joulut, juhannukset jne
ei lisää reissaamista sen enempää kuin normaali systeemi, jossa lapset ovat isän luona joka toinen viikonloppu, sillä nythän vain isän luona ollaan
ainoastaan vähän pidempi aika (3-4 pv:n sijasta 7 pv)
kummallakin vanhemmalla on myös ns. omaa aikaa, joten lapsiin jaksaa panostaa kunnolla
ylityöt, työreissut jne on helppo sopia aina sille viikolle, kun on yksin ilman lapsia
lapsille on luonnollista, että on kaksi kotia. On koti iskän luona ja koti äiskän luona. Meillä kummassakin kodissa oli lapsilla omat sängyt ja omia vaatteita, joten mitään tavarapaljoutta ei tarvinnut kantaa joka kerta (talvisin joskus luistimia jne)
isommat lapset pystyivät itse liikkumaan kotien välillä
jos viikko tuntui liian pitkältä ajalta olla erossa, niin puhelimella pystyi aina soittamaan tai käymään moikkaamassa.
- kumpikaan ei (meidän tapauksessa) saa elatustukea, joten tietyllä tavalla kumpikin on "köyhiä"
- lapsella ei voi olla kahta virallista osoitetta, joten toinen vanhempi on väkisinkin "etulyöntiasemassa" ja myös lapsilisät menee vain toiselle (voi toki sopia myös niin, että toisesta lapsesta menee lapsilisä isälle, toisesta äidille)
- ei toimi, jos etäisyys on pitkä (meillä toimi, koska asuimme samassa kaupunginosassa)
- ei toimi, jos vanhempien välit on huonot
- joskus exän uusi kumppani voi aiheuttaa kiistaa esim. uusi kumppani ei hyväksy lapsia
Meillä systeemi toimi muuten hyvin, mutta kun exäni löysi uuden puolison, niin exän mielenkiinto siirtyi lapsista uuteen kumppaniin. Lapset taas vaistosivat sen, että he eivät ole enää niin tervetulleita toiseen kotiin. Sen vuoksi meillä sitten päädyttiin kuitenkin siihen perinteiseen systeemiin, jossa lapset ovat äidin luona enimmän osan ajasta ja isän luona sitten joka toinen viikonloppu pidennetyn viikonlopun.
En siis ymmärrä oikein tuossa edellä ollutta "Väsyttääkö?" -kommenttia, koska meillä tähän systeemiin mentiin nimenomaan siksi, että se olisi lasten etu ja aikansa se toimikin erinomaisesti. Vaikka me aikuiset emme halunneet enää jatkaa avioliittoa, niin se ei tarkoita sitä, että olisimme huono äiti ja huono isä. Kannattaisi myös miettiä lasten kannalta sitä tilannetta, että jos lapsi rakastaa kumpaakin vanhempaansa, niin miksi pitäisi jättää se toinen vanhempi vähemmälle huomiolle, sillä hänelläkin on rakkautta ja halua olla lasten kanssa erosta huolimatta?
Vuoroasumisen tärkein edellytys on lapsen yksilöllisyys. Ainakin Jari Sinkkonen on puhunut myös lapsen kehitysvaiheesta. Nämä jäävät vanhemmilta usein tyystin huomiotta vuoroasumista miettiessään.
Monet tuntemani erolapset ovat kiitelleet vanhempiaan perinteisestä, yhden kodin ratkaisusta. Vuoroviikkolapset ovat moittineet vanhempiaan, elleivät sitten ole vanhempina muuttaneet vain toisen vanhemman luokse.
" jos lapsi rakastaa kumpaakin vanhempaansa, niin miksi pitäisi jättää se toinen vanhempi vähemmälle huomiolle"
Ihan oikeasti. Lasten tehtävä ei ole miettiä jättääkö hän mahdollisesti toisen vanhempansa "vähemmälle huomiolle". Eikä lapsen rakkaus vanhempiinsa koskaan ole samanlaista 50/50. Tunneside toiseen vanhempaan, yleensä äitiin on ainakin vähän vahvempi kuin toiseen. Ei se ole huono asia. Huonompi juttu on, jos tunneside ei pääse kehittymään kumpaankaan vanhempaan, kun lapsella on äidin koti ja isän koti, mutta lapsen koti puuttuu.
Pisti minunkin silmään tuo toisen vanhemman jättäminen "vähemmälle huomiolle". Jestas ja hyvä tavaton. Vanhempien tehtävä on antaa lapselle hoivaa, turvaa ja huomiota. Ei toisinpäin missään nimessä eikä missään asiassa. Paitsi ehkä sitten, kun lapsi on 60v ja vanhempansa 80 v.
Vuoroviikkosysteemi on huonoin vaihtoehto, koska siinä lapselta puuttuu koti. Lisäksi se ei toimi kuin erittäin sopuisissa eroissa (ja niitä on eroista varmasti pienin osa). Keskituloisillakaan vanhemmilla ei ole lasten vuoroasumiseen varaa.