Veden alla hengittäminen

Veden alla hengitettäessä tärkeintä on vetää vettä keuhkoon oikein reippaasti.

Täällä on ollut viime aikoina vaihteeksi mukavan vilkkaasti ns. peeloilua, mutta kokeillaanpa vastausta.

Silmien auki pitämiseen minulla ei ole oikeastaan mitään erityistä kikkaa tarjota, oma ratkaisu kun on käyttää uimalaseja. Tietysti mitä puhtaampi vesi, sitä mukavempi silmiä on pitää auki kun ei mene luonnonvesissä roskaa tai allasvedessä puhdistuainetta silmään.

Veden alla pidempään ollessa - kuten muutama piruilija jo ehti todetakin - ei ihminen pysty hengittämään. Lyhyempiä pätkiä veden alla ollessa oloa helpottaa hidas uloshengitys. Pitkiä aikoja veden alla oloon joutunee pidättämään hengitystä, mikä tuntuu jonkin ajan kuluttua erittäin epämiellyttävälle. Joka tapauksessa minkäänlaista vedenalaista kestävyyttä harjoitellessa tulee mukana olla valvoja, minkä lisäksi ihan viimeiseen saakka sukellusta tulee välttää. (Esim. pituussukelluskilpailuissa on määrätyt toimenpiteet, mitkä kilpailijan tulee pystyä tekemään pintautumisen jälkeen.) Yleisesti ottaen kuitenkin kun olet paikassa, josta pääset omin avuin pinnalle ongelmana ovat yleensä hätääntyminen ja luonnonvesissä kylmyys. Molempiin auttaa, jos mukana on joku, joka sinut pystyy heti poimimaan pinnalle.

Veden alla toimimista voi harjoitella ensin ihan kuplia puhaltamalla ja sitten keuhkot tyhjänä jäädä hetkeksi veden alla. Kropassa ja verenkierrossa on vielä happea, eli veden alla keuhkojen oleminen (melkein) tyhjänä ei ole vaarallista, kunhan et ole paikassa jossa esim. jalkasi voi jäädä johonkin kiinni. Tästä sitten voi edetä vaikkapa ratkomaan jonkinlaista ongelmaa veden alla (esim. pelaamalla kaverin kanssa kivi-paperi-sakset -peliä, kahden voiton jälkeen pintaan).

Yksi harjoitus vielä on lähteä pinnasta ihan rennosta "tiskirätti" kellunnasta, puhaltaa keuhkot tyhjäksi ja katsoa miten pitkälle pääsee vajoamaan. Mielellään matalalla, jolloin kun sinun tarvitsee pintautua, saat jalat pohjaan. Mahdollisimman rauhallisesti pintaan. Tämä näyttää sitten todella paljon hukkumiselle (hukkuva ei yleensä pärski vettä ympärilleen niin kuin elokuvissa), joten jos tuota harjoittelee uimahallissa on ihan kohteliasta käydä sanomassa asiasta valvojalle ja pitää kaveria silti vieressä. Mikäli pääset matalassa vedessä pohjaan, voit kokeilla pohjassa (lähes painottoman tuntuisena) vetää itseäsi "hämähäkkimies"-tyyliin sormenpäillä eteenpäin.

Mitä tulee uintilajiin, joka tunnetaan ehkä virallisemmin delffiiniuintina - tai ylipäätänsä kaikkiin uintilajeihin - niin yksinkertaisin tapa lisätä uintinopeutta on saada vartalo mahdollisimman nuolimaiseksi ja virtaviivaiseksi. Käytännössä olennaisin on siis aiemmin mainituilla harjoituksilla totuttaa kroppa vaakatasossa olemiseen. Tällöin uintiasentosi on päälaki edellä, yleensä kasvot pohjaa kohti. Kannattaa harjoitella myös kyljellään sukellusta ja samaa potkua pinnassa sekä mahallaan että selällään. Eri asennossa potkimisen tarkoituksena on vaihtaa painovoiman suuntaa suhteessa kroppaan ja pyrkiä opettelemaan tuntemaan missä asennossa jalat ovat.

Pinnassa tiedät, että takamuksesi ollessa lähes pinnassa kun jalat käyvät ilmassa, potku on mennyt selän takana yli. Vaikka voimakkaassa potkussa jalat vähän koukistuvat, niin potkuliikkeen tulisi lähteä vyötärön-lantion seudulta, jalkojen koukistaminen ei erityisesti lisää tehoa kasvojen suuntaan potkiessa ja selän suuntaan jalkojen pitäisi olla mahdollisimman suorana, koska säärien koukistaminen selän taakse jarruttaa uintivauhtia erittäin voimakkaasti. Vastaavasti selällään kasvot pinnassa potkiessa varpaiden tulisi käydä pinnassa, kun potku päättyy suorille jaloille. Mikäli polvet tulevat pintaan, niin potku ei ole enää kalanpyrstömäinen pyyhkäisy, vaan polkaisu, joka ei vie kunnolla eteenpäin. (Ja ne reidet koukussa mahan edessä jarruttavat.)

Potkuliikettä voi harjoitella kuivilla (ei liukkaassa paikassa) ottamalla pehmeän pallon jalkaterien väliin. Tavoitteena on hypätä kevyesti ja heittää pallo jaloilla kaverille. Jalan palautuksen pitäisi tosiaan olla vain pyyhkäisy, jossa vedetään lantiota/peppua ylös ja sen jälkeen pyritään vetämään jalat suorana pintaan. Tätä voinee harjoitella laudan/kellukkeen kanssa antamalla jalkojen vajota ja sitten nostaa selkä pintaan ja yrittää "nojata eteenpäin" ja vetää jalat pintaan. Huomaa selän liike, eli alaspotku lähtee vartalosta ja jalat piiskaavat perässä - ja ylöspotkussa pää alas, selkä ylös ja peppu/jalat tulevat perässä.

Jos paikkakunnalla on uimahallia, niin delffiinipotkusta (perhosuinnin potkusta) voi kysyä uimavalvojalta, uimaopelta tai paikallisen seuran valmentajalta. (Jälkimmäisiltä mielellään siten, että heillä ei ole ryhmää altaassa, annetaan työrauha.)

suositelen pitämään silmät auki silleen että tottuu ja eikä pidä nenästä kiinni.

Hei miten voi olla hengittämättä veden alla kauvan