Avioero, nimittäin. Koko kesä on siipalla mennyt kaljaa lipitellessä. Tuttu sihshdus kuuluu päivittäin kun iltapäivä koittaa. Viikonloppuna meni herrrrmo! Nyt ukko on mökillä ja minä kotona. Avioerohakemusta katselin eka kertaa, eikä tuo kovin monimutkainen paperi ollut. Onhan näitä tissutteluvuosia ollutkin jo ainakin 15. Minä vaan olen ollut niin typerä että uskon aina kun sanotaan että nyt se loppuu...sitten taas alkaa löytyä piilopulloja ja poika on iloisempi iltaisin. Varmaan löytyy muitakin joita se ainainen lipittely ahdistaa?
nyt se on lähellä
eksäksi aikova
14395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Anna,miehesi lipitellä ja ala itsekin lipitellä, sitten voitte lipitellä yhdessä.
Anteeksi nyt vaan mutta mitä tuo haittaa?
Itellä kävi niin päin että lopetin omin tahdoin lipittelemisen ja erohan siitä tuli, kun nmuutuin kuulemma tylsäksi.
Ei se pahapäinen ole, mukava mies. Silloin tällöin kyllä menee överiksi oikein kunnolla. Ärsyttää vaan kuunnella jatkuvaa sössötystä, toistoa toiston perään, valitusta surkeasta olosta seuraavana päivänä kunnes sihahtaa. Joku ehdotti että joisin itsekin - ei kiinnosta joutua samaan jamaan. Ja se nukkuminen! Ylösnousu tapahtuu puolen päivän jälkeen mistä seuraa yökukkuminen. Ollaan vissiin eri maailmoista ja olen sitten varmaan myös tylsä.
Lipiteltiin kans molemmat, minä lopetin. Rouva lähti. Yksi tylsä täälläkin...
Ymmärrän hyvin, sillä eihän humalassa olevaan saa mitään yhteyttä. Se mies, johon aikoinaan rakastui häipyy pulloon. Jokaisesta valveilla olon hetkestä tulee humalan odottelua. Mies ei voi mihinkään keskittyä, kun mielessä on vain pullo. Irwin Goodmanin vaimo sanoi telkussa kerran, että nykyään menee niin paljon paremmin, kun mies käyttää kahden kossupullon sijaan enää 10 pulloa keppanaa päivässä. Näin harhaiseksi alkoholistin vaimo menee. Totuudentaju häipyy läheisriippuvuuteen sairastuessa.
Niin, kyse on sairaudesta. Asiasta löydät netistä paljon tietoa. Sieltä löydät myös tukea. Onnea matkaan. Sinulla on vain yksi elämä. Mieti, rakastatko miestäsi oikealla tavalla vai tuetko hänen alkoholismiaan. Voit tietämättäsi mahdollistaa sen, että hän voi juoda. Kuka tekee ruuat, siivoaa kodin, pitää yllä hänen harhaista kuvaansa omasta tilastaan.
Parasta on usein vain lähteä. Ei vain päiväksi vaan pidemmäksi ajaksi. Jos oma elämäsi tuona aikana paranee, ei takaisin kannata mennä ellei mies ole muuttunut ja hankkiutunut hoitoon. Alkoholistilla riittää lupauksia, mutta hän rikkoo ne jatkuvasti. Sinä tarvitset tekoja näytöksi siitä, että miehesi haluaa muutosta. Ellei teillä ole enää mitään yhteistä (säännöllistä seksielämää, harrastuksia ym.) niin mikä sinua pitelee?
Ellun Kana
Kiitos Ellun Kana. Paljon viisaita sanoja. Sain paljon ajattelemisen aihetta.
Ei kannata pilata omaa elämää toisen alkoholiongelman takia. Eli suosittelen hakemaan avioeroa ja jääköön ukko lipittämään kaljaa yksin. Ei kukaan jaksa oikuttelevaa kännistä ukkoa josta ei koskaan tiedä millä tuulella on ja joka loukkaa muita käytöksellään ja toisten pitäisi mukautua hänen rytmiinsä ja oikkuihin. Ihmettelen että omat appivanhemmat ovat vielä yhdessä mies ryyppää yksin mökillä, vaimo on surullisena kotona ja miettii mitä on tehnyt väärin tai mitä pitäisi tehdä toisin. Ei ole reilua. Sitä paitsi kyllä alkoholistin tunnistaa päältä päin, itse en jaksaisi liikkua sellaisen kanssa.
Alkoholistilla pitää lopettaa 100% tai sitten siitä pitää erota.
Minä kokin tätä helvettiä useita vuosia lasten kanssa,kunnes lopuksi mieheni hakeutui hoitoon ja nyt on raittina ollut 5v.
Helvettihän se oli...
Mutta suurimmalla osalla alkoholi tulee myöhemmin kuvioihin uudelleen.
Ei tuu,niinkuin sanoin,5 v raittina ja harrastaa kovasti liikuntaa...
Joo, mutta et voi koskaan tietää koska uusi putki alkaa.. Elämä on kuitenkin valintoja, kestät sen mihin olet ryhtynyt.
Onhan tuo mies luvannut monta kertaa vähentää (aina kun minulla poksahtaa) mutta muutaman viikon päästä meno on ihan samaa. Kuitenkin pelottaa yksin jääminen. Henkisesti olen aika yksin jo nyt... Lapset, jo aikuisia ovat vähentäneet käyntejään. Ei kuulemma kiinnosta katella sössöttäjää. Taitaa tosiaan olla parasta vaatia ukolle nollalinja tai ottaa ero. Kai sitä jotenkin yksinkin...
Ainakin itselleni on helpostus kun ei tarvii nähdä sössöttäjää. Ikävä sanoa, mutta en jaksa yhtään alkoholisteja tai sellaisia mt-potilaita jotka on selvästi sairaita, mutta omasta mielestään terveitä. Elämänlaatu paranee huomattavasti kun ei tarvitse kulkea toisen pillin mukaan vaan saa elää omaa elämää ja tehdä niitä asioita joista nauttii.