mieheni epäilyttävä fb-käyttäytyminen

Meillä kanssa mies on varsinainen nettiaddikti/laiskamato. Aamulla kun herää, kone päälle ja jos vain suinkin mahdollista, istua nököttää siinä koko herran päivän siihen asti, että menee nukkumaan. Jäätyään vajaa vuosi sitten työttömäksi aloitti tuon päivittäisen fuusioitumisen tietokonetuolinsa kanssa... ymmärtäisin, jos hän tekisi tuota vain joskus, hän on nimittäin perusluonteeltaan hyvinkin aktiivinen. Saati että käyttäisi tuosta ajasta edes promillen työnhakuun... mutta kun ei. En tajua, mikä häneen on mennyt.
En ole kertaakaan nähnyt hänen edes vilkaisevan avoimia työpaikkoja, ei edes silloin kun itse printtasin ison nipun hänen kokemustaan vastaavia. Silti valittaa kun ei ole töitä eikä rahaa.
No, harvemmin niitä iltapäivälehtien nettilööpeistä ja facebookista löytyy... ja nuo siis ainoat asiat jotka tuntuu kiinnostavan. Nykyään tuntuu jo siltä että hän on parisuhteessa sen aparaattinsa kanssa eikä minun. Sekin vähä mitä nykyään teemme yhdessä pitää mahdollisimman äkkiä hoitaa että pääsee taas homehtumaan koneen ääreen, esim. jos menemme ulos tai vaikka ajelulle -ja sinne lähteminenkin kestää ja kestää kun se perse ei siitä tuolista millään irtoa. Olen jo hivenen huolissani hänen terveydestäänkin, liikkumattomuus tuonut reippaasti ylipainoa ja kunto mennyt täysin pohjalukemille. Sen lisäksi että hänellä on keuhkoahtaumaa (ei ole tosin polttanut yli kymmeneen vuoteen, onneksi) jo pohjalla, on alkanut yskimään jatkuvasti, semmoista kuivaa ja vinkuvaa yskää. Sokeria kiskoo ehtoisin niin paljon että kohta on vielä diabeteskin.
Olen kyllä koittanut asiasta puhua, mutta se on kuin puhuisi kiviseinälle. Lenkillekään ei voi kuulemma yhdessä lähteä kun "ei ehdi".
Nykyään tilanne on suurimmaksi osaksi se, että niin parisuhteen kuin taloudenkin hoito on vain ja ainoastaan minun harteillani --tosin mistään hellyydestä tai läheisyydestä on turha puhua kun toista kiinnostaa vain tietokone. Alan olla tosissaan väsynyt tähän, vaikka rakastankin häntä enkä epäile etteikö hänkin rakastaisi minua. Mutta en oikeasti jaksa jäädä aina toiseksi. Olen sanonutkin, että huonekalut ovat asia erikseen, minun pitäisi olla sinun PUOLISOSI. Vastaus on yleensä jotain epämääräistä johon päälle "olet rakas".
Ja ainoa asia mistä meillä ikinä tulee riitaa on se jos jollakin tavalla otan kantaa hänen nettinorkoiluunsa. Jos sitä kommentoi millään tavalla saati kysyy, eikö vähempikin riittäisi niin hän vetää välittömästi herneen nenäänsä, ärhentelee ja lopuksi joko pitää mykkäkoulua tai lähtee likimain raamit kaulassa jonnekin. Asiasta ei siis saa hänen mielestään puhuakaan. Viimeksi viime viikolla tultuani kotiin kysäisin puolileikilläni että eikö hänellä ole muuta tekemistä kuin roikkua netissä, itse olin juuri lähdössä yksiin talkoihin. Ja saman tien kauhea raivari ja käski olla hiljaa. Sitten rynnisti ovet paukkuen ulos. Jäin taas kysymysmerkkinä ihmettelemään.
Muuten maailman kiltein ihminen mutta jumaliste jos sanot puolta sanaa aiheesta hän ja tietokone.
En oikeasti tajua tuota yhtäkkistä asennemuutosta, enkä varsinkaan kun olen itse aktiivinen kaikin puolin ja inhoan jatkuvaa paikallaan olemista ja saman toistoa. Toki pitää tietty päivärutiini olla, mutta nykyään VAIN minulla.
Alkaa tosissaan olla viimeiset proput käytössä... Olen sanonut hänelle sata kertaa että en ala yhdenkään aikuisen ihmisen elättäjäksi enkä ole olemassa vain silloin kun hän haluaa, parisuhteeseen tarvitaan kaksi. En todellakaan halua erota, mutta vaihtoehdot käyvät aika vähiin kun hän ei halua tehdä asialle yhtään mitään, ei edes puhua.