Kunhan tässä ihmettelen sitä tyyliä, jolla osa teistä kirjoittaa tälle palstalle. Te vaihdatte tietoja ja kokemuksia samalla lailla kuin vaihtaisitte reseptejä.
En halua yleistää, mutta joitakin viestejä on vain yksinkertaisesti etovaa katsoa.
Kaikki ovat yksilöitä niin suomalaiset kuin muunkin maalaiset. Sitä on turha yleistää miten joku on tuollainen ja toinen taas tällainen.
En ymmärrä tämän palstan tarkoitusta, joten kai sellaisia viestejä saa tänne kirjoittaa mutta minulta meni maku. Turha edes tällaista sonta palstaa enää seurata.
En halua yleistää, mutta joitakin viestejä on vain yksinkertaisesti etovaa katsoa.
Kaikki ovat yksilöitä niin suomalaiset kuin muunkin maalaiset. Sitä on turha yleistää miten joku on tuollainen ja toinen taas tällainen.
En ymmärrä tämän palstan tarkoitusta, joten kai sellaisia viestejä saa tänne kirjoittaa mutta minulta meni maku. Turha edes tällaista sonta palstaa enää seurata.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yksilöllisyyden lisäksi meitä jokaista leimaa erilaiset yhteisöllisyydet. Valtiollisuus, kulttuurisuus, uskonnollisuus, muut aatteet, kokemukset, kasvatus, geeniperimä.
Kaikki näistä vaikuttavat yhden yksilöllisen ihmisen loppukoostumukseen. On typerää sokeutta väittää etteikö jokainen noista osa-alueista vaikuta. Ja niiden pohjalta tehdään yleistyksiä, jotka suurimmaksi osaksi pitävät paikkaansa.
Niiden mukaan on turhaa lähteä etsimään yksilönvapautta ja tasa-arvoa muslimimaista, tai älykkyyttä afrikasta, tai sielunkumppanuutta taloudesta välittämättä aasiasta. Niin se vain on.
Jokaisesta ryhmästä löytyy harvoja ihmisiä, jotka kykenevät nousemaan massa-attribuuttiensa yläpuolelle. Ja näitä on vain noin yksi tuhannesta. Korviaan myöten ihastunut ihminen yleensä väittää että juuri minun kumppani on tämä yksi tuhannesta, ja on yleensä väärässä.
noin varmaan voi käydäkin. omalla kohdallani voin kuitenkin paljastaa, että ihastumisvaihe on mennyt ohi jo muutama vuosi sitten(yhdessä jo kymmenen vuotta). jos minun mieheni on se yksi tuhannesta, joka on erilainen kuin keskiverto maanmiehensä, enkö ole ennemminkin onnekas?
välillä vaan ottaa päähän kun perusoletus on just se että mies käyttää hyväkseen ja alistaa. aika harva ymmärtää, että olisi minullakin mahdollisuus lähteä epätyydyttävästä suhteesta, jos omani olisi sellainen. miksi en voisi? maailma on täynnä miehiä, mutta olen pyydstänyt sellaisen saaliin, etten HALUA päästää poies!