Tutustuimme työpaikalla ja tyttö oli alkuun todella hankala vaikka tapailimme ja meillä oli tosi mukavaa yhdessä, hän kertoi jo alussa että häntä
saattaa helposti alkaa ahdistaa seurustelu jne. (hän on asunut yksin eikä seurustellut koskaan, hyvä opiskelupaikka ja selkeät OMAT tavoitteet).
Jokatapauksessa aloimme seurustelemaan n. 3kk tapailun jälkeen.
Muutama kuukausi vierähti ja halusin kokoajan enemmän irti suhteesta ja ehdotin hänelle yhteistä reissua yms. hän kertoi että ei halua
miettiä liikaa tulevaa (ahdistui).
Samanlaisia kertoja kävi useamminkin, esimerkiksi hän oli kaverinsa kanssa 2vko reissussa eikä laittanut kun pari kertaa tekstiviestin.
Aloin tosissani huolestumaan tilanteesta, riitoja alkoi esiintymään, aloin epäilemään itseäni ja huomasin että itsetuntoni romahti.
Aloin kuntoilemaan tosissani, käytin rahaa enemmän vaatteisiin ja aloin miettimään mitä alkaisin opiskella kun itse olen ammattikoulun käynyt kun taas
tyttöystäväni opiskelee yliopistossa.
Kaikkieen riitojen jälkeen pääni ei enää kestänyt huonoa itsetuntoani ja epäilyksiä tyttöystävääni kohtaan ja erottiin sopuisasti.
Kuukausi vierähti ja yritin kaikin keinoin pitää ajatukset poissa hänestä mutta epäonnistuin ja päädyin samaan petiin hänen kanssaan.
Nähtiin pari kertaa ja aloimme seurustelemaan uudestaan.
Nyt sama tunne alkaa taas valtaamaan päätäni vaikka olemme käyneet yhdessä matkalla ja hän on jopa tunnustanut rakastavansa minua, sekä kertonut
avoimesti että meillä menee paremmin jne. kunnes eräänä päivänä menin lukemaan hänen keskusteluaan kaverinsa kanssa jossa hän ei usko yhteiseen
tulevaisuuteen eikä pidä minua unelmiensa poikaystävänä. (Tämä on siis kirjoitettu eroaikana).Hän ei halua muuttaa yhteen, sekä hän on myös kertonut lähtevänsä vaihto-opiskelemaan
puoleksi vuodeksi ja tämähän myös minua ressaa.
En enää tiedä mitä tekisin.
Tämä nainen on parasta mitä minulle on tapahtunut elämäni aikana, haluaisin yhteisen tulevaisuuden mutta kummankaan ajatukset tulevasta ei tunnu loksahtavan
yhteen.
Olenko liian itsekäs vai pitäisikö olla itsekkäämpi ja lopettaa suhde jota haluaisin yrittää jatkaa mutta pelkään että se ei koskaan saa mahdollisuutta?!
saattaa helposti alkaa ahdistaa seurustelu jne. (hän on asunut yksin eikä seurustellut koskaan, hyvä opiskelupaikka ja selkeät OMAT tavoitteet).
Jokatapauksessa aloimme seurustelemaan n. 3kk tapailun jälkeen.
Muutama kuukausi vierähti ja halusin kokoajan enemmän irti suhteesta ja ehdotin hänelle yhteistä reissua yms. hän kertoi että ei halua
miettiä liikaa tulevaa (ahdistui).
Samanlaisia kertoja kävi useamminkin, esimerkiksi hän oli kaverinsa kanssa 2vko reissussa eikä laittanut kun pari kertaa tekstiviestin.
Aloin tosissani huolestumaan tilanteesta, riitoja alkoi esiintymään, aloin epäilemään itseäni ja huomasin että itsetuntoni romahti.
Aloin kuntoilemaan tosissani, käytin rahaa enemmän vaatteisiin ja aloin miettimään mitä alkaisin opiskella kun itse olen ammattikoulun käynyt kun taas
tyttöystäväni opiskelee yliopistossa.
Kaikkieen riitojen jälkeen pääni ei enää kestänyt huonoa itsetuntoani ja epäilyksiä tyttöystävääni kohtaan ja erottiin sopuisasti.
Kuukausi vierähti ja yritin kaikin keinoin pitää ajatukset poissa hänestä mutta epäonnistuin ja päädyin samaan petiin hänen kanssaan.
Nähtiin pari kertaa ja aloimme seurustelemaan uudestaan.
Nyt sama tunne alkaa taas valtaamaan päätäni vaikka olemme käyneet yhdessä matkalla ja hän on jopa tunnustanut rakastavansa minua, sekä kertonut
avoimesti että meillä menee paremmin jne. kunnes eräänä päivänä menin lukemaan hänen keskusteluaan kaverinsa kanssa jossa hän ei usko yhteiseen
tulevaisuuteen eikä pidä minua unelmiensa poikaystävänä. (Tämä on siis kirjoitettu eroaikana).Hän ei halua muuttaa yhteen, sekä hän on myös kertonut lähtevänsä vaihto-opiskelemaan
puoleksi vuodeksi ja tämähän myös minua ressaa.
En enää tiedä mitä tekisin.
Tämä nainen on parasta mitä minulle on tapahtunut elämäni aikana, haluaisin yhteisen tulevaisuuden mutta kummankaan ajatukset tulevasta ei tunnu loksahtavan
yhteen.
Olenko liian itsekäs vai pitäisikö olla itsekkäämpi ja lopettaa suhde jota haluaisin yrittää jatkaa mutta pelkään että se ei koskaan saa mahdollisuutta?!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin oliko järkeä olla kyttääjä ja lukea jotain toisen vanhoja viestejä. Voin kertoa että ei ollut.
Mieti ihan itse oletko valmis siihen että nainen lähteen vaihto-opiskelemaan ja suhteestanne tulisi etäsuhde. Tunnetusti etäsuhteen kariutuvat aika usein ja olisitko valmis pettymään kun suhteenne menisi sitten poikki kun konkreettisesti ette näkisi toisianne.
Sinuna minä kysyisin suoraan mitä nainen haluaa suhteeltanne. Jos hän ei osaa sanoa tai ei odota liikoja suhteeltanne, niin lähde menemään. Siinä sitten joko näette sen puolen vuoden vaihto-opiskelun jälkeen tai ette. Tänä aikana minä en ainakaan vaivaisi päätäni tällä suhteella lainkaan vaan antaisin elämän mennä ihan omalla painollaan ilman tätä naista. Kenenkään perään ei kannata jäädä haaveilemaan jos kerran asioista ei tule mitään. Kyllä naisen on tajuttava myös että sinä et jää pelinappulana odottamaan häntä sitten jos häntä joskun natsaa seurustella kanssasi.
Pistä juttu katkolle ja ala tutkimaan itseäsi/oppimaan itsestäsi ja sitä kautta kohottomaan itsetuntoasi. Siten saat paremmat edellytykset tasapainoiseen ja onnistuneeseen parisuhteeseen.
Mitäpä jos opettelisit elämään 1 päivä kerrallaan.
Jos tänään näet hänet, se on ok. Jos et, niin etsit niitä omia vaatteitasi ja opiskelupaikkoja. Suhde on selvästi omiaan tsemppaamaan sinua eteenpäin elämässä, koska mietit omaakin etenemistä hänen yliopisto-opintojen takia.
Ei mikään huono juttu sinänsä, päädyittepä yhteiseen vanhainkotiin tai ette.
Jos murehdit jo nyt hänen mahdollista vaihtoonlähtöä niin saatat joutua liriin.
Hän vaistoaa murheesi ja alkaa pitää sua takiaisena.
Noita hänen viestejä ei kannata lukea, jokainen nainen haluaa vaihtaa miehensä esim kuukautisien alla. Kun ne menee ohi, menee paskanpuhuminenkin ohi.
Otat nyt elämän, itsesi ja hänet aivan liian tosissaan. Ota vastaan mitä tuleman pitää, sulla on kuitenkin hänet nyt.
Huomaatko että te jopa erositte sentakia, että et osannut nauttia siitä mitä sulla on, koska murehdit eilistä ja huomista.
Tuo ihminen on luultavasti sun elämässä siksi, että oppisit nauttimaan elämästä tässä ja nyt, ilman että sun elämä riippuu toisesta.
Kun yrität erota hänestä yrität varmaan selkeyttää tilanetta itsellesi ja pidät helpotuksena "ei tarvitse enää miettiä kun eroaa" tai jotain..
mut kuten huomasit niin se johti vaan patoumiin, koska et eronnut oikeista syistä: Pitää erota siksi, jos ei rakasta enää toista tai voi suhteessa huonosti.
No ok, ehkä teit oikein kun erosit ja sait itsellesi aikaa, eipähän tarvinnut hänen kärsiä sun epävarmuudesta. Mut palasitte yhteen.-
Luota että kyllä hän laittaa kans tikkunsa ristiin kunhan tarpeeksi tulee ikävä.
Ja vaihtoonlähdöt sun muut voi peruuntua yks kaks..onko sit hauska että oot sen jäljellä olevan ajan vaan murehtinut.
Tai sitten hän jopa lähtee vaihtoon. No onko sittenkään hyvä, jos olet jäljelläolevan ajan murehtinut
Voit tehdä vaikutuksen häneen vain kun hän on sut näkemässä, joten kun hän on poissa niin tee järkeviä asioita, jos ne ei saa häntä pysymään sun luona, niin eipähän ainakaan aika mene hukkaan!