Olen petetty....Olin suhteessa 5 vuotta ja viime keväänä kävi ilmi, että avopuolisollani on ollut suhde toiseen naiseen on/ff tyyppisesti viimeiset 2 vuotta. Kun suhde paljastui, sydämmeni särkyi....ja ensimmäinen reaktio oli hirvittävä viha sitä toista naista kohtaan. "kuka v***u se luulee olevansa? miten se KEHTAA? jne". Pistin tavarat jakoon välittömästi, vaikka avopuoliso yritti vielä ehdottaa suhteemme paikkaamista. Olin niin sydänjuuria myöten loukattu, että en voinut kuvitellakaan jatkavani hänen kanssaan.
Nyt erosta on kulunut muutama kuukausi....olen pikkuhiljaa keräillyt itseäni kasaan ja miettinyt asioita PALJON. Olen tullut siihen tulokseen että myös minä itse edesautoin tätä koko episodia.
Koko suhteen ajan olin sitä mieltä, että olemme "täydellinen" pari toisillemme ja että olemme onnellisia. Arki sujui, seksiä oli muutaman kerran viikossa ja hellyyttäkin riitti. Nyt jälkeenpäin ymmärsin, että se oli itsepetosta...emme olleet oikeasti onnellisia. Teimme kaikki oikeat asiat, mutta kuitenkin siitä puuttui jotain. Onnellisuus oli vain mun omassa päässä. Mies haki sitten "sitä jotain" siltä toiselta naiselta. Jos olisimme panostaneet suhteeseemme enemmän (vaikka kaikki oli näennäisesti hyvin), niin ehkä olisimme vieläkin yhdessä ja sitä toista naista ei olisi ollut.
Älkää ymmärtäkö väärin, tuomitsen ehdottomasti pettämisen enkä ymmärrä sitä.....mutta omalla kohdallani nään syyllisiksi kaikki kolme osapuolta. Joten jos kumppani pettää, niin katsokaa myös omaan pesään. Asiat ei ole koskaan mustavalkoisia.
Tää nyt on vain minun tarina ja mun mielipide...mutta kehottaisin, että mietitte kahdesti kun sanotte olevanne onnellisia omissa suhteissanne....
Nyt erosta on kulunut muutama kuukausi....olen pikkuhiljaa keräillyt itseäni kasaan ja miettinyt asioita PALJON. Olen tullut siihen tulokseen että myös minä itse edesautoin tätä koko episodia.
Koko suhteen ajan olin sitä mieltä, että olemme "täydellinen" pari toisillemme ja että olemme onnellisia. Arki sujui, seksiä oli muutaman kerran viikossa ja hellyyttäkin riitti. Nyt jälkeenpäin ymmärsin, että se oli itsepetosta...emme olleet oikeasti onnellisia. Teimme kaikki oikeat asiat, mutta kuitenkin siitä puuttui jotain. Onnellisuus oli vain mun omassa päässä. Mies haki sitten "sitä jotain" siltä toiselta naiselta. Jos olisimme panostaneet suhteeseemme enemmän (vaikka kaikki oli näennäisesti hyvin), niin ehkä olisimme vieläkin yhdessä ja sitä toista naista ei olisi ollut.
Älkää ymmärtäkö väärin, tuomitsen ehdottomasti pettämisen enkä ymmärrä sitä.....mutta omalla kohdallani nään syyllisiksi kaikki kolme osapuolta. Joten jos kumppani pettää, niin katsokaa myös omaan pesään. Asiat ei ole koskaan mustavalkoisia.
Tää nyt on vain minun tarina ja mun mielipide...mutta kehottaisin, että mietitte kahdesti kun sanotte olevanne onnellisia omissa suhteissanne....
Vastaukset 10
Vanhimmat
Suhteesi ei ole missään mielessä vertailukelpoinen esim. 20v. avo/avioliittoon! Teillä oli vasta ns. seurustelusuhde alussa, joten tuossa vaiheessa on helppo lähteä eri teille. Suhteenne oli vielä kevyissä kantimissa!
Toisenlainen tilanne tulee eteen pitkässä liitossa paljastuneen pettämisen jälkeen.
On paljon kytköksiä, joista ei ihan heti ja helposti voi irrottautua.
Alaikäiset lapset, omaisuus, molempien suku ja yhteiset ystävät laittavat miettimään asioita monelta kantilta ja ymmärtämään myös tapahtuneet tosiasiat.
Ero on useimmiten shokki , kun/jos siihen lähdetään pettämisen kautta, eikä varmasti ole helppoa koskaan ns. kunniallisen tien kautta. Eli ensi ero ja oma pää selväksi, sitten vasta uudet kumppanit hakuun.
Mikään ei koskaan loukkaa petettyä kuin vuosikausien paljastuneet salasuhteet tai lyhyemmätkin, koska rehellinen ihminen ei toimi noin.
Eikä myöskään itseään kunnioittava mies tai nainen ala koskaan salasuhteeseen varatun kanssa!
Kieltämättä sama tuli minullakin mieleen, että on helpompi lähteä vähemmän aikaa kestäneestä suhteesta ja avoliitostakin verrattuna avioliittoon, Tällä en tarkoita tunneasioita vaan myös niitä muita asioita. Avioliitto on sopimus ja järjestely, johon liittyy valtavasti erilaisia rakenteita ja muitakin ihmisiä. Useimmiten myös lapsia, mutta ainakin yhteinen arki, omaisuus, ystävät, molempien lapsuuden perheet ja suku, lähes koko elämän rakenne on jotenkin avioliittoon kytköksissä,
Tunnetasolla ero tai siitä keskustelu voi olla sitten monella tavalla ja vahvasti raastavaa kaiken pituisissa suhteissa. Joskus lyhyempikin suhde voi olla hyvin vaikuttava ja paljon tunteita sisältävä, ja ero voi ottaa tosi tosi koville. Tunne ei katso aikaa tai suhteen kestoa tai muotoa.
Avioliiton päättymistä pohdittaessa punnitaan kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkää tunnetasoa, pettymyksiä ja rakkauksia. Siinä pohditaan erittäin paljon juuri niitä rakenteita: perhettä, elämää, kaikkea... Harva on valmis kaikesta kivusta huolimatta irtautumaan. Ei pettäjä eikä petetty. Helpompi on jatkaa samalla kaavalla ja uskoa parempaan tai ainakin uskotella parempaa...
Ja paradoksaalista ja ironistakin tässä kaikessa on tavallaan juuri se, että kyse on nimenomaan siitä kahden ihmisen välisestä suhteesta ja kuitenkaan loppupeleissä se ei pelkästään ratkaise asioita. Avioliiton jatkumisesta päätettäessä painavat usein ne muut siihen suhteeseen liittyvät asiat, mutta ei aina niinkään se itse suhde. Kyllähän tälläkin palstalla ovat monet puolisot kertoneet, että eivät jätä pettävää kumppania esim. omaisuuden tai toimivan arjen takia. Vaakakupissa painavat monet asiat. Eri ihmisille ovat eri asiat tärkeitä ja merkityksellisiä. Useimmilla kuitenkin se totuttu arki on se kaikkein rakkain ja tärkein asia.
Sori, tää meni tavallaan ehkä vähän ohi aiheenkin jo, mutta halusinpa tämän ajatukseni kuitenkin jakaa.
Olen niin samaa mieltä ilmikaarina! Rehellinen ihminen kunnioittaa puolisoaan. Kunnioittava ihminen ei petä. Hän kertoo puolisolleen jos on tyytymätön johonkin suhteessa. Asiaan haetaan ratkaisua suhteen sisältä tai erotaan.Kunniallinen ihminen myös sietää sitä ettei kaikki omat tarpeet ole kokoajan tyydytettynä, että suhteeseen kuuluu erilaisia jaksoja. Sitten vasta vehdataan, kun on erottu. Pitkässä suhteessa tulee ihastumisia ja tarjouksia seksiin muiden kanssa, mutta rehellinen ihminen kieltäytyy niistä vakkei oman liiton seksi olisi aina niin ihanaa. Tilastot kertovat, että mies pettää usein vaimon raskaus tai pikkulapsivaiheessa. Siis vaiheessa, jossa nainen tarvitsee miehen tukea ja ymmärrystä. Siis epäkypsä mies lähtee pettämisen kautta hakemaan naisten ihailua ja tyydytystä. Mikään ei loukkaa niin paljon kuin sen kaikkein lähimmäisimmän valehtelu ja pettäminen. Miten kukaan itseään arvostava ihminen voi sellaisen toiminnan itselleen hyväksyä?
No hyvin on mies saanut sinut syyllistettyä omasta selkärangattomasta toiminnastaan.
Väärin...hän ei syyllistänyt minua mitenkään, koska en antanut hirveesti tilaisuutta selitellä. Mitä selittämistä siinä oli enää. Kyllä tää lähti ihan omasta pohdinnasta. Kolikolla on aina kaksi puolta....tässä tapauksessa kolme.
Olen Ilmikaarinan kanssa samaa mieltä siinä, että kukaan itseään kunnioittava nainen tai mies ei ala suhteeseen varatun ihmisen kanssa.
Hyviä kirjoituksia ja ajatuksia. Aloittaja on hyvin korkealla tasolla henkiseltä kehitykseltään. Se, että onko suhteessa 5 vuotta tai 20 vuotta, ei henkisesti tai tunteellisesti ole juuri merkitystä. Samat pettymykset, vihan, inhon tunteet on käytävä läpi. kaiketi kuitenkin liitto yleensä perustuu henkiseen yhteyteen. Aina voi sitten keksiä tekosyitä kavereista, rahasta, lapsista, kun itse ei uskalla katsoa totuutta silmään. Ei ole kapasiteettia siihen. oman itsensä ego voittaa kaikki järkisyyt. Pelottaa niin pirusti, että on helpompi keksiä syitä syviä. Jos ajatellaan, että elämän tarkoitus on olla onnellinen, niin onneen ei vain yksinkertaisesti ole oikotietä. Sen huomaamme sitten viimeistään kiikustuolissa tai sairaalapedissä, onko onnea ja tasapainoa vai jotain aivan muuta.
Hieno ajatelma, että itseään kunnioittava ei ala suhteeseen varatun kanssa.
Sillä ei uskottomuutta kuitenkaan poisteta että kaikki olisivat fiksuja ja järkeviä.
Voi siitä haaveilla, mutta tosielämässä ei sen kortin varaan voi jäädä.
Maailma on kaikkea muuta kuin täydellinen paikka eikä kukaan toimi aina oikein ja fiksusti. Elämä yllättää niin hyvässä ja pahassa, paljon muussakin kuin parisuhdeasioissa.
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä, että pitää myös petetynkin käryn käytyä miettiä, olisiko korjaamisen varaa ollut joissakin asioissa. Onko otettu puheeksi kun asiat mietityttää.
Ihannetilanne olisi, että erottaisiin ilman kolmansia osapuolia. Se on vaan niin yleistä, että lopullinen eron syy on liiton ulkopuolinen suhde.
Yhtäkkiä laskettuna tiedän ainakin 12-13 eroa joissa on uskottomuuden vuoksi erottu. Muiden syiden vuoksi on erottu alle viisi kertaa.
Ihminen on heikko. Yksinäisyyden pelko on iso peikko.
Itsensä kohtaaminen se vasta onkin.
Joskus sitä voi sulkea silmänsä ja olla näkemättä ympärilleen.
Sitten kun käry käy, kaikki tulee shokkina.
Pettäminen on pettäjän valinta, ei se puolusteltavaa ole.
Silmät ja korvat pitää olla auki kun parisuhteessa on.
Joskus sitä silti kasvetaan erilleen eikä yhdessä.
Sen jälkeen voikin sitten uskottomuuspalsta olla tuttu paikka.
Kukin on vastuussa käyttäytymisestään. Jos joku pettää, on syy pettäjässä. Selityksiä toki riittää mutta omalle käyttäytymiselle löytyy päätöksen ja valinnan tekijä aina itsestä.
Ihan vapaasti saa ottaa osavastuun toisen käyttäytymisestä mutta ei se mitään faktoja muuta.
Ei ole ainuttakaan puolustavaa seikkaa, että ex-miehesi voisi pitää kahta tai useaa naista yhtäaikaa. Yhden kanssa ollaan kerrallaan, oli onnellinen tai ei. Kuitenkin jos on kakkonen, ei pidä olla ilkeä kakkoselle vaimon vuoksi tai vaimolle kakkosen vuoksi. Jos ei ole onnellinen, miehen pitäisi selvittää asiat ja sanoa että kaikki ei ole hyvin -sekä mitä aikoo. Onko ex-mies pelimies vaiko salaaja? Oliko heillä seksisuhde vai parisuhde? Onneksi jäi kiinni. Onko kakkosnainen 10v nuorempi vai miehen ikäinen? Onko mies kovin nuori kloppi vai jo miehen iässä? Käytös ei kerro kypsyydestä yhtään.
Jos me naiset tehtäisi kaikki samoin kuin miehet, voi sitä itkun määrää. Kuitenkin miehet tekevät jatkuvasti jotain ikävää. Siis ne pettävät. Viettien mukaan meno ja naiset huonommassa asemassa ei koskaan toimi. Naisten kannattaa miettiä onko mies alkujaan luottamisen arvoinen pohjimmiltaan ja jättääkö naisia tyhjän päälle. Onneksi olit valpas.