Hei!
Oon nelikymppinen sinkkunainen, 2 lapsen äiti.
Olen tapaillut erästä monella tavalla "tasokasta" miestä n. 3 kk. Tapaamme hänen luonaan, asumme lähekkäin. Hän on myös eronnut, vkl-isä.
Tasokkuus hänen tapauksessaan tarkoittaa mm. erittäin hyväpalkkaista työtä, hyvää asemaa firmassa, kivaa ulkonäköä, urheilullisuutta (kestävyyslajit intohimona), ruoanlaittotaitoa, remonttitaitoa. Eli aika monta asiaa tuli heti mieleen hyviä puolia... Siksi olenkin melkoisen ihastunut mieheen. Huonompiakin puolia hänestä löytyy, olen niitä jo tällä aikaa löytänytkin. Mutta tiedetäänhän, ettei täydellistä olekaan...
Tapaamme n. kerran viikossa tai kahdessa, siis harvakseltaan. Mitä minä toivoisin, olisi useammat tapaamiset, esim. ulkoilu yhdessä, harrastaminen jne. Mutta vain kerran olemme olleet liikkeellä "julkisesti", muuten aina tapaamme hänen luonaan. Se on kyllä sikäli luonnollista, että itselleni sopii pikaiset tapaamiset ja hän asuu yksin, mulla lapset. Tietenkään en häntä kotiini viekään - en ennenkuin jotain varmuutta suhteen jatkuvuudesta ja ylipäätään suhteen luonteesta...
Ongelma on, ettemme ole keskustelleet suhteemme luonteesta mitään! Olemme keskittyneet "siihen puoleen" ja nauttineet toistemme seurasta lyhyillä tapaamisilla. Itse haluaisin vähitellen tietää, mitä hän musta ajattelee todella. Onko vain ajankulukseen kanssani. Hän laittaa viestiä, jos olen hiljaa muutaman päivän. Muttei koskaan mitään selkeästi "hempeää", hyvän yön toivotuksia tms.
Tää kuulostaa näin kirjoitettuna lapselliselta jutulta, mutta mitä mielipiteitä teillä olisi asiaan? Olen täysillä YRITTÄNYT jarrutella tunteitani, yrittänyt suhtautua viileästi. Se ei todellakaan oo mun tapaistani. Olen tunneihminen ja tykkään myös osoittaa toiselle tunteitani. En usko, että tää puhumattomuus ja epäselvä tilanne saa kauaa jatkua. Jotenkin vain en ole ottanut asioita puheeksi, koska pelkään hänen "säikähtävän". Ja toisaalta tällainen tapailu sopii mun arkikuvioihini 2 lapsen yksinhuoltajana. ....Mutta SILTI haluaisin paljon enemmän kuin tapaamisen silloin tällöin.
Niin, kannattaisi kai puhumalla selvitellä...
Mutta monesti kuulee kommentteja, ettei miehiä saisi ahdistella "kysymyksillään" tulevaisuudesta yms.
Mielipiteitä!?
Oon nelikymppinen sinkkunainen, 2 lapsen äiti.
Olen tapaillut erästä monella tavalla "tasokasta" miestä n. 3 kk. Tapaamme hänen luonaan, asumme lähekkäin. Hän on myös eronnut, vkl-isä.
Tasokkuus hänen tapauksessaan tarkoittaa mm. erittäin hyväpalkkaista työtä, hyvää asemaa firmassa, kivaa ulkonäköä, urheilullisuutta (kestävyyslajit intohimona), ruoanlaittotaitoa, remonttitaitoa. Eli aika monta asiaa tuli heti mieleen hyviä puolia... Siksi olenkin melkoisen ihastunut mieheen. Huonompiakin puolia hänestä löytyy, olen niitä jo tällä aikaa löytänytkin. Mutta tiedetäänhän, ettei täydellistä olekaan...
Tapaamme n. kerran viikossa tai kahdessa, siis harvakseltaan. Mitä minä toivoisin, olisi useammat tapaamiset, esim. ulkoilu yhdessä, harrastaminen jne. Mutta vain kerran olemme olleet liikkeellä "julkisesti", muuten aina tapaamme hänen luonaan. Se on kyllä sikäli luonnollista, että itselleni sopii pikaiset tapaamiset ja hän asuu yksin, mulla lapset. Tietenkään en häntä kotiini viekään - en ennenkuin jotain varmuutta suhteen jatkuvuudesta ja ylipäätään suhteen luonteesta...
Ongelma on, ettemme ole keskustelleet suhteemme luonteesta mitään! Olemme keskittyneet "siihen puoleen" ja nauttineet toistemme seurasta lyhyillä tapaamisilla. Itse haluaisin vähitellen tietää, mitä hän musta ajattelee todella. Onko vain ajankulukseen kanssani. Hän laittaa viestiä, jos olen hiljaa muutaman päivän. Muttei koskaan mitään selkeästi "hempeää", hyvän yön toivotuksia tms.
Tää kuulostaa näin kirjoitettuna lapselliselta jutulta, mutta mitä mielipiteitä teillä olisi asiaan? Olen täysillä YRITTÄNYT jarrutella tunteitani, yrittänyt suhtautua viileästi. Se ei todellakaan oo mun tapaistani. Olen tunneihminen ja tykkään myös osoittaa toiselle tunteitani. En usko, että tää puhumattomuus ja epäselvä tilanne saa kauaa jatkua. Jotenkin vain en ole ottanut asioita puheeksi, koska pelkään hänen "säikähtävän". Ja toisaalta tällainen tapailu sopii mun arkikuvioihini 2 lapsen yksinhuoltajana. ....Mutta SILTI haluaisin paljon enemmän kuin tapaamisen silloin tällöin.
Niin, kannattaisi kai puhumalla selvitellä...
Mutta monesti kuulee kommentteja, ettei miehiä saisi ahdistella "kysymyksillään" tulevaisuudesta yms.
Mielipiteitä!?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mitkä ovat omat tulosi? Ehkä mies ei vie sinua kylille, sen vuoksi, ettet yllä taloudellisesti hänen tasolleen. Tai ehkä olet osoittanut liikaa kiinnostuneisuutta hänen palkkansa kokoa kohtaan, joten hän odottaa ja katsoo, kiinnostaako hän sinua persoonana. Ihailemasi asiat, jotka luettelit, ovat aika pinnallisia. Ehkä siksi suhteennekin on pinnallinen?
Kiitos kommentistasi.
Huomasin muuten itsekin, että listasin vain hänen "pinnalliset" piirteensä. Niistä muista en ole kyllä kovin paljoa päässyt perillekään, johtuen siitä, että hän on todella varovainen etenijä, ehkä täysin järki-ihminen näin "ensivaikutelmana". Aika paljon meissä on siis eroa hänen kanssaan, mutta aika näyttäköön. Eihän se välttämättä pahasta ole, tuo erilaisuuskaan!
Niin ja talouspuolesta sitten. Olen hänelle alun alkaen kertonut, että mulle ei toisen asema tai varallisuus merkitse. Se on täyttä totta. Oma taloudellinen tilanteeni on hyvä. Omistan velattoman asunnon ja tämän vuoden mallia olevan auton. Näin pääpiirteittäin. Joten olenkin aina antanut ymmärtää, että elättäjää en itselleni ja lapsilleni hae, siihen minusta on täysin itsestänikin! Hän on hyvässä asemassa, muttei mitenkään tuonut tutustuessamme sitä ilmi. Oikeastaan päinvastoin ajattelen, että liika varakkuus ja hyvä asema voivat tuoda ihmiseen ja hänen elämäntyyliinsä negatiivisiakin piirteitä. Niistä tässä ei sen enempää.
Joka tapauksessa mies kiinnostaa mua, huumorintajuisuus, yhdessä nauraminen ja nauttiminen ovat tätä päivää välillämme. Sitä muuta jään odottelemaan. Ainakin toistaiseksi.
Hyvää jatkoa sulle!
haluavan vain samanlaista tapailua jatkossakin, mitä teillä on nyt menossa, hän ei varmaankaan halua sitoa itseään liiaksi, ainakaan aivan lähitulevaisuudessa, mikäli haluaisi hän olisi jo puhunut siitä. Painostamalla hän vetäytyy kauemmaksi, tai kokonaan pois kuvioista.
Joten sinun pitää antaa vain ajan kulua ja katsoa läheneekö suhteenne ja tehdä sitten sen perusteella itsellesi paras ratkaisu.
Kiitos kommentistasi. Näinhän sen olen ajatellutkin... Kiire pois. Ja jos sattuukin sitten niin käymään, että tapaan jonkun joka haluaa enemmän, niin se siitä sitten. Näinhän se olisi otettava. Ei sitoumuksia puolin eikä toisin.
Niinkauan kuin viitsin tätä... Harmi vaan, että tunneihmisenä musta ei pitkän päälle tällainen tyydytä. Mutta se on mun "ongelmani" tietysti.
Onhan se tyhjää parempi, tälläinenkin suhde, kannattaa iloita siitäkin, kyllä yksin on paljon ikävämpää.
Ainahan on mahdollista tämänkin lämpeneminen ja kuten mainitsit, myös sopivamman kumppanin löytyminen tilalle.
Kiitos piristävästä kommentistasi!
Niin, olis osattava nauttia siitä mitä on eikä haikailla sitä mitä ei ole. Helppoa silloin, kun ei suurempia tunteita ole. Mutta oikeassa olet, yksinoloon verrattuna parempaa!
Kärsivällisyys ei taida olla parhaimpia puoliani ja täytyy myöntää, että tämä suhde (onko tämä suhde...?) on opettanut mulle annoksen kärsivällisyyttä. Kuka tietää, miten sekin jossain vaiheessa palkitaan. Hienoa, että elämässä voi oppia ja kehittyä kaiken aikaa!
sananlaskukin sanoo oppia ikä kaikki.
Kuule jos ei ole myönteisiä tunteita ei ole suhdettakaan, joten kyllä naapurillasi on myönteisiä tunteita sinua kohtaan, vaikka hänellä on jonkinlainen jarru päällä, eikä se todennäköisesti johdu sinusta, joten älä luovuta vielä. Suhtaudu positiivisesti tilanteeseen, niin ehkä se välittyy häneenkin.
Kiitos taas sulle, Joppe! Olet todella helmi ihmiseksi :)
Tänään tapaan miehen ja aion ottaa nätisti puheeksi tän suhteen tilan ja tavoitteet, odotukset. Parina yönä valvoneena ja asioita pyöritelleenä olen "valmis" ottamaan jonkinlaisen "riskin". Kertomalla omista odotuksistani ja toiveistani. Ja toivoen häneltä samaa. Tietysti vaatii tietynlaisen tunnelman ja varovaisen aloituksen. Mutta pakko on vähän valaista tilannetta. Voi muuten olla, että hän pohtii päässään samansuuntaisia epävarmuustekijöitä... Puhuminen. Miksi se on jonkun kanssa helppoa, jonkun kanssa ei...
helmen löytyvän myös lähinaapurista.
Ei kannata varmaankaan esittää jyrkkiä vaihtoehtoja, vaan yrittää kysellä olisiko teillä mahdollisuuksia vakavampaan suhteeseen tulevaisuudessa, jos on niin varovasti voisi tiedustella aikataulusta.
Olettaisin hänen tehneen jo ehdotuksia siihen suuntaan, mikäli olisi täysin varma omalta osaltaan vakavammasta suhteesta. Saattaa säikähtää liian suoraa ehdotusta, vaikka olisi asiasta kiinnostunutkin.
Eiköhän se puhuminen ole aina vaikeaa silloin, kun pelkää, ettei toisen osapuolen ajatukset ole samoilla linjoilla omien toiveiden kanssa.
Toivottavasti kaikki menee hyvin.
Heips vaan!
Kovin olette lyhyen ajan seurustelleet..Itse en ole myöskään pitkäjänteisemmästä päästä, mutta älä vielä luovuta. Kysäise häneltä suoraan, onko kyse vain seksisuhteesta vai oikeasta seurustelusta? Suoraan ja avoimesti, sinullakin on oikeus tietää missä mennään..Toisaalta ymmärrän, että kun on lapsia kuvioissa, asiat tapahtuvat hitaammin kuin jos ei olisi, olisi aikaa enemmän viettää toisen kanssa. omalla kohdallani, mieheni kantoi tavaransa 3kk seurustelun jälkeen talooni, vaikka asiasta ei puhuttu mitään, olin ihmeissäni, joten ei se hätäilykään aina hyvä ole! Tulee se sieltä jos on tullakseen..:)) Toivon sinulle parasta!!
Hei,
Niin, maltti on valttia.Se tiedetään. Viimeksi pari pv sitten tapasimme, hän ehdotteli juttuja (huom! julkisia "esiintymisiä"!). Toinen tapahtuisi maaliskuussa, toinen kesäkuussa. Hän itse ehdotti näitä. Oon tässä tuumaillut, että hän ei pidä kiirettä vaan ottaa musta ensin hyvin selvää. Selvää siitä, millainen mä olen. No, sanotaan nyt vaikka niin, että hänellä on pitkähkö liitto takanaan. Ei ilmeisesti paljon muita seurustelusuhteita... Itselläni useampia pitkän liiton lisäksi. Hän saattaa ajatella musta monenlaista. MUTTA kunpa puhuisi näistä... Itseni varmasti tehtävä todella aloite siihen PUHUMISEN SUUNTAAN. Sen tiedostan selkeästi. ...Ja toivon, että lähiaikoina selviää, jatkanko tapailuja vai hylkään tämän ihmisen... Ikävää, mutta joku ratkaisu tultava...
Mihin tuo päättyy: kipeään ja katkeraan eroon.
Ei, te ette seurustele. Jos siitä ei ole erikseen kerran puhuttu niin suhde on pelkkä seksi suhde. Aikuiset ihmiset (sinun ikäiset) yleensä osaa puhua näistä jutuista jo heti kärkeen, asioista puhumatta jättäminen tarkoittaa kohti haavoja heittäytymistä. Ei, tällä tarinalla ei ole onnellista loppua...
Jaa miksi? Koska tapaatte vain hänen luonaan. Ja vain seksin merkeissä. Pidätte homman poissa katseilta (tietostamatta/tietoisesti?) joten, kuten sanoit, "Itse haluaisin vähitellen tietää, mitä hän musta ajattelee todella. Onko vain ajankulukseen kanssani. Hän laittaa viestiä, jos olen hiljaa muutaman päivän. Muttei koskaan mitään selkeästi "hempeää", hyvän yön toivotuksia tms."
Miksi hän niin tekisi? Teilähän on vain seksisuhde. Se ei velvoita häntä mihinkään. Sinäkään et halua viedä häntä kotiisi koska "lapset kärsii??" No, ensinnäkin heidän pitää nähdä elämää ja ihmsiten välistä vuorovaikutusta, et voi pitää heitä pumpulissa iänkaiken. Sitäpaitsi, lapset ei ole tyhmiä. Ne tietää monesti monta asiaa joita aikuinen mielellään kuvittelee salaavansa. Ja kun lapsi tuntee että aikuinen salaa jotain tietysä asiasta, se oppii että sellainen on likaista ja väärin (vaikka ei olekaan) ja sitäkautta ne käyttäytymismallit sitten syntyy.
Nyt on käymässä juuri niin kuin aina käy, eli kaksi ihmistä aloittaa suhteen, josta ei alkun alkuaankaan puhuta muuna kuin "hengailuna". Mitä enemmän aikaa kuluu ja puhetta suhteen tilasta ja tunteista ei kuulu, sitä vähemmän sidettä toista kohtaan myös syntyy ja näin ollen tuo päättyy useinmiten eroon. Juuri niinkuin sanoit: "kunnes löydän jotain parempaa...."
Tiedät järjellä sen mitä sydämelläsi et. Joten pyyhkäise ruusunpuna silmistäsi, lakkaa ajattelemastasi että tilanne jotenkin itsestään aukeaisi. Ei, sinun täytyy tehdä aloite tässä asiassa jos hauat hänen rakkautensa ja selvyyden tilanteeseen. Ei ole muuta keinoa tai vaihtoehtoa. Kyllä sinä sen fiksuna ihmisenä tiedät.
Muutoin saat vain monta murhetta ja kipeän sydämen. Joten pakko on vain uskaltaa.
Kiitos, Paha Suvi!
Olipa rohkaisevaa... ;(
No ensinnäkin lapsista. Olen kuule seurustellut muutamankin miehen kanssa. Yleensä heti ekojen tapaamiskertojen jälkeen vienyt kotiini. Näistä epäonnistuneista kokemuksista (siis seurusteluista,jotka päättyneet) viisastuneena katson nykyään, KOSKA voin miehen lapsilleni esitellä. Eli olisiko todella sun mielestäsi viisasta tätä kyseistä miesystävääni lapsille esitellä?! Omasta mielestäni ei todella. Ei ennen kuin suhde on Suhde eli tarkoitus molemmilla suhteen jatkaminen, syventäminen jne. Tämä nyt on tätä vanhemman vastuullisuutta!! Lapsiani en todella ole miltään koskaan ylisuojellut. Se olisikin mahdotonta toisaalta, jos ylipäätään miehen kanssa seurustella aion. Syynä se, että lapset ovat mulla aina.Isänsä on kuollut.
Niin, tänään ehkä näen mieskaverini. Aion ottaa asian jollain tasolla puheeksi. Nyt oon kahtena peräkkäisenä yönä valvoskellut jutun takia. En halua valvoa enää. En laita häntä "seinää vasten" vaan yritän nätisti selvittää omia ajatuksiani hänelle ja odottaa, miten paljon hän osaa mulle avautua. TIedän hyvin, että avoimuus ja puhevälit ovat parisuhteen onnistumisen kannalta yksiä tärkeimpiä tekijöitä. JOS mies tästä säikähtää, niin parempi sitten niin...
Hei,
kuulostaa kovin tutulta; minä varattu nainen tapaan eronnutta miestä hänen luonaan, ja ainoastaan siellä. Itsekkin ihmettelen välillä, mikä minuun on mennyt, olen myös tunneihminen, kuten Sinä. Suostun tällaiseen. Miksi? Haluaisin tietää jotain tulevaisuudesta ja etenkin siitä, miksi hän haluaa tavata minua. En usko, että se on pelkästään seksi.
Meillä taloudellinen tilanne päinvastoin mutta toisaalta hän on reilusti nuorempi minua. Varmaan olen hänelle vaan tämän hetken ´helpotus´ mutta ei se minua haittaa, nautin joka hetkestä hänen kanssaan. Ei kannata surra huomista. Muuten - ei kai sunkin kaverisi ole kaksonen horoskoopiltaan. Kuulosti nimittäin niin tutulta nuo juttusi. Mun ystäväni on kaksonen, aika erikoinen juttu. Mieti sitä!
Onpa alkuper ja sinun stoorisi tutun tuntuisia. Tuntomerkitkin sopivat.Kaksonen myöskin kysymyksessä. Mihinkä liemeen hän on taas itsensä laittanut. Jos on sama mies kysymyksessä, olen hänen tosi vanha ystävänsä vuosien takaa. Mutta vilpertti on luonteeltaan, siksi hän onkin "vain" ystäväni. Eikä poikakaveri tai miesystävä syvemmässä mielessä. Varattu kun on.
... kaksoseni ei ole varattu, on eronnut kyllä vasta vajaa vuosi sitten. Tiedä vaikka olisikin sama kaveri. Itse olen tuntenut hänet helmikuusta -04 lähtien. Mutta mielenkiintoinen tämä mies on joka tapauksessa.
Hei Alkuperäinen...
Nyt kiinnostaisi kyllä kuulla, että kuinka suhteenne kävi/käy, kun otit asian esille? Olen itse aivan vastaavassa tilanteessa nimittäin, tapailua takana noin viisi kuukautta. Olen myös leski ja halunnut "suojella" lapsia tähän asti, mutta nyt tuntuu, että alkaa voimat loppua tässä tilanteessa, kun tekisi mieli saada suhteesta jo vähän enemmän...
Moi, "Samasssa tilanteessa" !
Kiva, että tuntemattomat odottavat innolla, miten mun stoorini etenee. Eilen emme tavanneet, koska hänelle olisi sopinut nähdä vasta niin myöhään, etten viitsinyt lapsia keskenään jättää enää siihen aikaan. Tekstailimme ja hän ehdotti tätä iltaa. Eli muutaman tunnin päästä olen "viisaampi", luultavasti. Laitan kyllä huomenna jonkin "muistion" siitä, miten ilta sujui.
Niin, meillä leskiyksinhuoltajilla tietysti on eri lähtöasetelma kuin muilla alkaa seurustelemaan. Ja toi pointti on miehenkin tietysti otettava huomioon. Kirjoituksestasi tulikin mieleeni, että ehkä hän on varovainen etenemään jo pelkästään mun lasteni takia. Tietäen, että heidän isänsä on kuollut. Haluamatta tuottaa heille mahdollisesti pettymystä. Tuohan on vastuuntuntoisuutta jos mikä!
Mutta tänä iltana, jos tunnelma sen sallii, jotain vois tapahtuakin. Eilen jo tekstailimme "vakavia", mistä mulle ainakin tuli hyvä olo. Että ehkä sittenkin hänen kanssaan pääsisin avoimeen ja lämpimään suhteeseen. Kunhan vähän itse ensin lisää avaudun ja rohkaisen. Hän itse totesi tapailujemme alkumetreillä, että parisuhde on taitolaji, vaatii mm. joustamista. No, totta kyllä. Mutta itse suhtaudun suhteen luomiseen avoimin mielin, ilman "taistelumentaliteettia". Tää tekee elämästä oikeastaan mielenkiintoista.
Mutta kuten totesit, ei kauaa jaksa epävarmuudessakaan. Siinä voi saada itselleen tosi ikävän olon pitkän päälle.
Sulle myös jaksamista ja toivottavasti ratkaisun hetkiä suhteessasi!!!
Toivon todella, että saat asiaa eteenpäin. Olen itse niin monena iltana aikonut jutella "deittini" kanssa, mutta tähän asti jänistänyt joka kerta...Toisaalta olen kyllä ajatellutkin, että mihin tässä edes kiirehtisin. Pitäisi kai osata seukata rauhalliseen tahtiin ja nauttia joka hetkestä mitä on. Mutta se vaan ei ole niin helppoa kuten jo tiedätkin...Sen verran erilainen tilanne mulla on, että miehellä ei ole omia lapsia, leski tosin itsekin.
Tiedän että olen itse ollut "vaikeampi" osapuoli. Olen kyllä tehnyt selväksi etten kaipaa miestä elämääni enkä lapsilleni mitään isää. Ihan itse siis olen rakentanut tän pattitilanteeni. En ole edes kysynyt mieheltä, että haluaisiko hän nähdä lapsiani, olen vain vetänyt omat johtopäätökseni heti alussa ettei sellainen ehkä kuulu kuvioon...Tosi fiksua. Asiat on ihan niinkuin siskoni mulle sanoi, että olen pitänyt suhteeni vähän liian steriilinä vähän liian pitkään...No, ehkä jonain iltana minäkin uskallan jutella asiasta.
Sinulle kuitenkin roppakaupalla onnea ja rohkeutta tälle illalle!!
...just niin...
Oli NIIN ihana ilta, että vakavuus siitä oli kaukana. Siispä juttelimme ja nauroimme, oli todella hauskaa. Jopa yleisellä tasolla puhuimme mm. moraalista yms. Eli oli hyvä tunne siitä, että olemme vähitellen alkaneet "paljastaa" yhä enemmän omia ajatuksiamme. Edes noin yleisemmällä tasolla.
Tuntuu, että hän on kyllä ihastunut muhun ja mun rentouttava (tosi on,ilman ylpeyttä) seurani on tervetullutta vastapainoa hänen vaativalle työlleen ja asialliselle työroolilleen. Hauskaa meillä on ja yhteinen huumorihan on yksi niistä parisuhteenkin kantavista voimista. Näin olen jostakin lukenutkin ja itsekin sen tärkeäksi todennut.
Eli kuten sun viim. kirjotuksestaskin paistoi, turha kiirehtiminen ei aina oo hyväks. Oon huomaamassa todella, että tämä ystäväni on "lämpenemässä" hyvää vauhtia ja nautitaan toistemme seurasta. Kun nyt vaan osaan malttaa ja antaa asioiden kehittyä rauhassa. Jotenkin tää kirjoittelu tälle palstalle on vahvistanut tuon asenteen tarpeellisuudesta! Ja tunteita mulla on häntä kohtaan, ne aion näyttää. Ehkä siitäkin on apua.
Siskosi toteamus on varmaan aika oikea. Mun lapseni kyllä tietävät hänestä pääasiat, jopa nimeä myöten :). TIetävät, missä hän asuu, mitä tekee, lapsensa iän ja nimen. Ja kerron kyllä meneväni hänen luokseen lähtiessäni. Neljäsluokkalainen tyttöni on vähän mustis, mutta se kuuluu asiaan eikä sellaista säikähtää kannata.
Etkö ole itse kertonut mitään ystävästäsi lapsillesi? Kannattaisi varmasti, koska liika salaaminen ainakin mun mielestäni on ikävää. Lapset kyllä ymmärtävät ja huomaan, että teini-ikäinen poikani on jopa hymyssä suin, siis mielissään, kun tietää mulla olevan mieskaverin!
Näin tällä kertaa...
Sullekin hyviä hetkiä ja avoimuutta...(helppo sanoa) Tuli muuten mieleeni, että mies saattaa toisaalta olla loukkaantunut, jos häntä pidetään lapsilta täysin salassa kovin pitkään. Jospa hän sisimmässään toivoisikin päinvastaista? Ootko miettinyt? Mutta tapaus tapaukselta.
Niinpä...
Kuulostaa kyllä aivan samalta kuin meillä. Ilta illalta ollaan alettu keskustelemaan vakavammista asioista ja se on mielestäni tosi positiivista. Meillä on myös tosi hauskaa yhdessä ja illat on mahtavia. Mulla on vahva tunne kyllä siitä, että tää ei ole mikään pelkkä seksisuhde. Ehkä noi miehet vaan yleensäottaen on alkuun hitaampia kuin me tunteelliset naiset, varsinkin tällaisten surullisten tapahtumien jälkeen (ero, puolison kuolema). Tilannehan saattaa kääntyä meillä molemmilla vielä aivan päinvastaiseksi kun noi miehet tosta pääsee vauhtiin...:)
Kyllä munkin lapset tietää ketä tapailen ja kerron aina lapsille kun miehen näen. Lapset ei ole mustasukkaisia (vielä!), ovat vaan pyytäneet että toisin miehen meille käymään... Itse asiassa viimeinen arvelusi miehen mahdollisesta loukkaantumisesta voi hyvin pitää ainakin meillä paikkansa. Olen sitä itsekin miettinyt. Sinänsä en ole mieheltä pitänyt lapsia pimennossa, olen joka kerta kertonut juttuja lapsista ja lasten tekemisistä ja mies on kuunnellut niitä kyllä tosi innokkaasti. Ja kuten jo oon todennut, niin minähän olen se, joka on nää tosi kireät rajat vetänyt. Ei mies eikä lapset...
Mutta, koitetaan malttaa ja antaa asioiden kehittyä rauhassa. Oikeestaanhan on aikas kivaa, kun toinen ei ole vielä ihan itsestäänselvyys. Kyllä näitä kutkuttavia seurusteluaikoja vielä ehtii kaipaamaankin...vai??
Moi!!
Sulle ajattelin vielä kertoa tän päivän tilanteesta mun ja miesystäväni välillä.
Otin pe iltana viimein puheeksi, että mitä tämä on, mitä tulee olemaan... Olikin muuten todella vaikea aloittaa. No, hän sanoi ettei osaa heti vastata. Etten saa ainakaan tänään vastauksia. Sanoi, että on kyllä ollut mukavaa, toisaalta.
Itse sanoin, että jatkan kyllä matkaa, jos hänestä tuntuu,että niin parempi. En ole tottunut "pelkkää seksiä"-tarinoihin... Näin "tylysti" sanoin. No, hän meni melko sanattomaksi ja totesi, että voidaanhan me kokeilla, pitäis tuntea paremmin, jne.
Sitten hän lähti vkl:ksi reissuun. Kirjoitti la-aamuna, että miettii, miten minä näen suhteemme jatkuvan tulevaisuudessa ja onko kehitysedellytyksiä olemassa tarpeeksi. Tuon viestin jälkeen emme ole puhelimessa puhuneet. Aion seuraavalla tapaamisellamme kysellä tarkennuksia noihin lauseisiin...
Eli tilanne jäi siihen, että "yritetään". Mitä, sen annan hänen näyttää ja päättää. Olen nyt tehnyt selväksi, että mulla on tunteita häntä kohtaan ja olen liikkeellä hyvän parisuhteen toivossa, en pelkkää seksiä ja hellyyttä kerta/vko.
Olo on outo, mutta sikäli helpottunut, että varmasti hän ottaa mut nyt ainakin vakavasti. On selvästi epäillyt mun tarkoituksiani...kun emme ole puhuneet tarpeeksi emmekä voi sanoa tuntevamme kovinkaan hyvin toisiamme.
Vaikeaa oli tän solmun avauksen tekeminen. Mutta mieli parempana jatketaan. Eli: puhuminen kannatti taas kerran. Jaksan ehkä nyt odottaa hänen harkitsevaista etenemistään kun olen tehnyt hänelle selväksi omat toiveeni.
Miten teillä??