Eli mitä mukavaa teette kumppaninne kanssa vapaa-ajalla? Ei tarvitse kuvailla nyt mitään kotitöiden tekoa tai seksielämäänne... Vaan onko teillä yhteisiä harrastuksia, käyttekö mielellänne yhdessä ulkona?
Jokaiselle parille riittävä yhdessäolo on yksilöllistä. Miten paljon itse viihdytte kumppaninne kanssa? Onko se väkinäistä vai mielekästä yhdessäoloa?
Jokaiselle parille riittävä yhdessäolo on yksilöllistä. Miten paljon itse viihdytte kumppaninne kanssa? Onko se väkinäistä vai mielekästä yhdessäoloa?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei tehdä mitään enää yhdessä ja siksi aion lähteä. Sinkkunakin olen vähemmän yksinäinen kuin nyt tässä parisuhteessa. Mies joko häpeää minua tai sitten en osaa häntä mihinkään oikealla ja houkuttelevalla tavalla pyytää. Eka seurusteluvuosi liikuttiin viimeset neljä vuotta ollaan kaks kertaa käyty ulkona. Ei lapsia vaan kärsitään lapsettomuudesta, joka sekin varmasti rasittanut suhdetta. Nyt haluan pois, mutta olen naimisissa rahan kanssa :( iso velka ja hevoset, joista en voi niin vaan luopua. Vieraalle ei ole varaa laittaa. Paska jama :(
Oletteko jutelleet aiheesta, ehkä ilmassa on vaan paljon väärinkäsityksiä?? Toivottavasti saatte keskusteltua kaikesta ja selvitettyä asioita. Voimia!!
Kaikkea tekisin mitä nainen ehdottais jos siis olisi nainen.
Oleellisempi kysymys olisi "mitä teette yksin"?
Ehkä vielä jakaen lyhyessä, alle 10:n vuoden suhteessa ja mitä pitemmässä?
Johtuuko erillinen toiminta näkemyseroista ja mieltymyksistä vai kyllästymisestä ja yhteisen aaltopituuden puuttumisesta?
Hyvä kysymys! Varmasti useimmat asiat, joista nauttii yksinkin, ois hyvä sujua myös yhdessä. Joitakin omia intohimoja voi sitten toteuttaa erikseen. Tässä pitäisi vain löytää tasapaino. Ehkä liialliset näkemyserot ja yhteisen aaltopituuden puuttuminen (mistä seuraa kyllästyminen) ovat johtaneet vapaa-ajan viettoon jatkuvasti erillään...
Kiitos kommentistasi.
Todella vähän jää yhteistä vapaa-aikaa. Mutta käydään joskus yhdessä baarissa ottamassa yhdet tai sitten ihan tavallista TV:n katselua, jutustelua ja lasit viiniä ja hyvää syötävää tai pelataan jotain pelejä, koiran kanssa yhdessä lenkille tms. Ehkä jos olisi enemmän rahaa, voisi käydä useammin ulkona syömässä tai baarissa. En kaipaa mitään sen ihmeellisempää kuitenkaan, vaikka olisi mukavaa, jos ehtisi vain olla yhdessä ja ottaa rennosti. Päivän aikana ei kuitenkaan jää kuin pari tuntia illalla yhteistä aikaa, viikonloppuna onneksi enemmän.
Me viihdytään hyvin yhdessä, vaikka yhdessäoloon ei liittyisi mitään erityistä yhteistä tekemistä. Ollaan kuitenkin läsnä toisillemme, vaikka esim. luetaan kirjoja tai katsellaan telkkaria.
Yhteisiä harrastuksiakin on. Tapasimme kulttuuritapahtumassa, joten niissä käymme edelleen, nyt yhdessä. Samoin muuten ulkona (lenkillä tai kaljalla). Olemme olleet yhdessä viitisen vuotta, ja meillä tuntuu tämä tiivis vaihe vain kestävän :) Meillä on myös melko paljon yhteisiä ystäviä ja kavereita.
Me viihdytään yhdessä ja erikseen. Molemmilla on omia harrastuksia, joihin kuluu paljon aikaa, sen lisäksi että tietysti että molemmat käy töissä.
Yhdessäollessamme teemme ruokaa yhdessä, käymme kaupungilla, tapaamme ystäviä, katselemme elokuvia.. lisäksi teemme yhteisiä lomareissuja kahdestaan. Välillä vain ollaan tekemättä mitään :)
Se helppous olla toisen kanssa tekemättä edes mitään, on hienoa. Olemme hyvin tiivis pari, ja jos jokin idea tulee, niin automaattisesti myös puoliso ajatellaan mukaan.
Katsotaan telkkaria, käydään kalassa kesät talvet, retkeillään luonnossa. Baarissa ei käydä yhdessä koska mies käy paikallisessa juottolassa ja minä en suoraan sanottuna jaksa katsoa niitä ulkonäkönsä, omaisuutensa ja parisuhteensa juoneita ihmisraunioita jotka sopertaa niitä samoja juttuja viikosta ja kuukaudesta toiseen. Minä en edes juo alkoholia että pääsisin pakenemaan tilannetta siihen. Vaikka meillä on yhteisiä harrastuksia ja omia harrastuksia niin minusta minä olen yksin. Jotain puuttuu. Henkinen yhteys ehkäpä.
Vapaa-aikaa 24/ 7 jo 13-vuotta.
Arkipäiväiset rutiit. Minä aamupäivisin punttisalilla. Hän samaan aikaan kaverinsa kanssa lenkillä.
Minä päivittäiset ostokset.
Yhteistä kuulumisten vaihto, keskustelu ajankohtaisista tapahtumista ja tv/video.
Kumpikin erikseen lueskelua, nettiä kuten minä nyt. Yms.
Minä sapuskan teko ja kattaus.
Yhteistä kuten ennen sapuskaa.
Yhteisiä mm. seuratoiminta, eiliset vaalin valmistelun talkoot, tämän päivän vaalitilaisuus.
Hänellä viikoittain kutomis- ja harmaahapsikerho jonka puitteissa teatteri- ym. matkoja Viimeeksi Haminan Tattoo.
Yhteistä. 5 - 6 vuosiitaista matkaa. Yhteensä noin 14 - 16 viikkoa.
Hänellä vuosittain omia ulkkarimatkoja 1 - 3 kpl jos Tallinakin lasketaan.
Lisäksi pk-seudun muutaman päivän käyntejä jokunen kappale.
Kotona ollessamme emme käy baareissa/ravintoloissa. Kahviloissa kumminkin.
Matkoilla olemme melko tiiviisti yhdessä paitsi vaimon tekstiilisulkeiset joihin minä en osallistu.
Kaikki yhdessäolo on mielekästä ja erorupeamat muistuttavat terveellisesti yksin olon kolkkoudesta.
Siinä vanhuksen tilitys.
Huonomminkin voisivat asiat olla.
me ei oikeastaan tehdä mitään muuta yhdessä kuin kaikki "pakolliset jutut"..
esim. kaupassa käydään hakemassa ruokaa, siivotaan, joskus tylsä pakkopano koska muuten toinen alkaa kiukuttelemaan kuin pahainen kakara...
harvemmin tehdään jos ollenkaan mitään kivaa yhdessä..leffassa ei käydä, se on liian kallista. ravintoloissa ei käydä, sekin liian kallista. matkoilla ei olla koskaan käyty koska todellakin liian kallista..
mutta silti miehellä on varaa pistää rahaa harrastuksiinsa.
eli enemmänkin asutaan kuin kämppikset jotka hyötyvät toisen olemassaolosta.
joskus on ihan kivaa katsella leffoja yhdessä yms. paskaa, mutta itse olen jo niin kypsä tähän koko hommaan että yritän saada rahaa kerättyä jotta voin häipyä ja aloittaa elämäni ns. uudestaan yksin.
Pakkopano ja kiukuttelu? Täytyy tunnustaa, että tunsin pienen piston sydämessäni.
Nopean itsetutkiskelun ja muutaman päivän "paaston" jälkeen vaimoni toteaa minun menevän tyytymättömän näköiseksi.
Kyse on vain siitä, etten haluaisi aina olla aloitteellinen ja mielestäni 66v nainen tuntee itsensä paremmin kuin minä.
En halua uskoa, että kyse olisi "pakkopanosta".
Olen välttänyt painostamista juuri tuon pakonomaisuuden estämiseksi enkä usko vaimoni vuodattavan "pakkokurjuuttaan" näillä palstoilla.
Muistutuksesi ei kuitenkaan ole pahitteeksi!
Ps. Vaimon häipyminen ei olisi rahasta kiinni.
no meillä tuo yhdessä oleminen on vain "laadussaan" kuihtunut kokoon..
ei me ennenkään olla hirveästi törsäilty yhdessäoloon, mutta silloin tällöin käytiin leffassa yms..nykyään tuntuu että mies halusi tehdä noita asioita vain saadakseen minut ns. "kiikkiin"..
yhdessä tekeminenkin tuntuu olevan miehelle "pakkopullaa"..tyyliin :"onko pakko taas mennä sinne, eikö voitais vaan kotona olla" yms valitusta..joten jos haluan suht kivan v.lopun niin on "pakko" antaa pimppaa niin yks pitää suurimman osan valituksista sisällään...
kyllä seksi silti ihan ok on välillämme..tuntuu vain liikaa siltä että siitä on tullut kauppatavaraa välillämme..ja se onkin laskenut halujani.
kyse ei siis ole pelkästään raha-asioista välillämme..vaan yhdessäolon mielekkyydestä ja laadusta jota ei oikeastaan ole..vähän sama kuin kaverit hengailisi yhdessä..ei mitään romantiikkaa.
itse yritin aikoinaan järkätä kivoja iltoja kynttilänvalossa, hyvää ruokaa, viiniä..mutta kun se yrittäminen oli yksipuolista kun mies aina vetosi tyypilliseen:"emmä osaa"- tokaisuun jos olisin toivonut että hänkin yrittäisi jotain...
en vain jaksa enää.
Olemme vähän alle 5-kymppinen pari. Liittoa takana 15 vuotta.
Yhteisiä harrastuksia meillä ei ole , eikä kummallakaan juuri kodin ulkopuolista menoa työn lisäksi. Viihdymme kotona yhdessä tekemättä juuri sen kummempia. Meillä on aina ollut yhdessä äärettömän hauskaa. Meillä on kuitenkin kotona omat huoneet joissa voimme tehdä omia juttujamme ja vetäytyä välillä toistemme seurasta. Joskus vuokraamme mökkejä joissa reissaamme koiran kanssa.
Yhteisiä ystäviä meillä ei ole, eikä kummallakaan omia ystäviä kuin pari. Heitä tapaamme harvoin. Viihdymme parhaiten kahdestaan. Ei kyllästytä kumpaakaan koskaan.
Me nus.sitaan joka aamu kello 7.00. Sperma lentää naisen rinnoille ja sitten me mennää yhdessä suihkuun. Illalla tehdään ruokaa ja mennään vaikka pyöräilemään.
Me käydään leffassa, lähes joka viikonloppu. Syödään ulkona, käydään kävelyllä, nostellaan puntteja, käydään ajelemassa jossain lähikaupungissa, löhillään muuten vaan sohvalla, minä miehen kainalossa. Nauretaan yhdessä, meitä naurattaa samat jutut
Yhdessä olo on mielekästä ja nautitaan kun saadaan olla yhdessä.
Pari vuotta sitten tehtiin 3 päivää kestävä ulkomaanreissu Saksaan, nyt menneenä viikonloppuna käytiin pienellä saaristoretkellä ja samalla sukuloimassa. Kotona katellaan yhdessä telkkua tai käydään kävelyillä, joskus ravintolassa syömässä, shoppailemassa... Ei sen aina tarvi olla mitään suureellista. :)
Teemme paljon yhdessä ja erikseen asioita. Tietysti työ vie paljon molempien ajasta, koska teemme molemmat 3-vuorotyötä, mutta aikaa on vain yritettävä löytää jostakin. Teemme ihan normaaleja asioita, kuten katselemme elokuvia/televisiota, käymme ulkona syömässä, näemme yhdessä ja erikseen kavereita, teemme reissuja niin Suomessa kuin ulkomaillakin yleensä yhdessä, mutta välillä myös erikseen. Harrastamme ihan erilaisia asioita, mutta elämänkatsomuksemme on ihan samanlaista, joten se on se asia mikä pitää meidän hyvin pitkälti yhdessä. Haluamme samoja asioita tulevaisuudelta ja toisen kanssa on vain hyvä olla. Yhteistä matkaa on nyt reilut 8 v. takana ja matkan senkun jatkuu :)
jep, näin miehenä joudun olemaan aina yksin, kun en saa vaimoa tekemään yhtään mitään
Matkustelemme noin 4-5 matkaa vuodessa yhdessä. Nautimme ateriat yhdessä( paitsi kun jompikumpi on työnsä takia eri suunnalla, silloin skype hoitaa välimatkaeroavaisuuden). Lenkkeilemme yhdessä, kulttuuriharrastukset hoidetaan yhdessä ( museo-, taidenâyttely-, konserttitapahtumat).
Kummankin työ vie suurimman osan ajasta joten nuo yhteiset tapahtumat ovat kuin arvokkaita helmiä elämässämme.
Lauantai on ainoa päivä viikossa jolloin käymme yhdessä kaupassa.
Normaali päivä. Safkaaminen. Toinen viikon "pakkopanoista".
Viime päivinä suuri osa ajasta on mennyt kisojen katsomisessa.
Vaimoni on minua innokkaampi penkkiurheilija. Katsoo yu:sta kaikki lähetykset.
Kuukauden loppupuolella on suurehko urheilutapahtuma johon molemmat osallistumme talkoolaisina.
Syyskuun alkupuolella liukenemme muutamiksi viikoiksi Espanjaan jossa yhdessä olomme on tiiviimpää kuin kotona.
Tänä kesänä ollaan vuokrattu mökki pari kertaa saaresta, ollaan saunottu ja uitu paljon, ollaan grillattu, veneilty, käyty leffas, käyty pyöräilemäs, käyty konsertis 2 kertaa ja kerran festareilla, ollaan käyty ahvenanmaalla, ollaan käyty salilla, ollaan pelattu tennistä, ollaan käyty huvipuistossa, ollaan käyty kalakilpailussa joka voitettiin, ollaan syöty ravintolassa ja ollaan käyty tapahtumissa.
Koko ajan. Leffassa, konsertissa, minilomilla, kodinkunnostuspuuhissa. Itseasiassa molemmat pakotamme itsemme ulos tyttö- ja poikaporukassa koska arvelemme ettei ole tervettä ettei ihmisellä ole muuta kaveria kuin puoliso -ja jos menemme esim. kotibileisiin yhdessä niin piankin huomaamme valuneemme jonnekin nurkkaan juttelemaan keskenämme. Työterveyshoitaja kysyi vuositarkastuksen yhteydessä miksi näen ystäviäni niin vähän (kysymys kuului standardiin psykologiakyselyyn) ja selitin että motivoituminen on kauhean vaikeaa, koska jos haluan seuraa niin menen mieheni luo, hän kun on parasta mahdollista seuraa... Kinaamme paljon politiikasta ja kirjoista, kuuntelemme musiikkia, ja ihan vain istumme läppäreillämme lukemassa ja kommentoimme toisillemme lukemastamme. Koska olemme samantapaisilla aloilla niin myös autamme toisiamme töissä Skypen kautta -oikoluemme toistemme tekstit yms. Olemme kyllä huomanneet että meitä pidetään hiukan outoina, mutta meillä on hyvä näin =7
Me ei tehdä mitään. Mies ei harrasta mitään ja on laiska, vaikkakin niin ihana. Yleensä nysvätään sohvalla/sängyssä, katotaan telkkaria ja höpötetään, käydään syömässä ja höpötetään. Minä taas energinen niin en jaksa jatkuvaa paikallaan nysväämistä. Miten saada laiska mies mukaan juttuihin??