Kurssille tuli tyttö joka pisti heti silmääni, istuttiin vierekkäin monet tunnit ja tauoilla juteltiin niitänäitä. Pikkuhiljaa tyttö alkoi kiinnostamaan enemmän kuin ulkonäön puolesta ja aloin hakeutumaanki tarkotuksella lähelle.
Kun teoria muuttui käytännöksi niin oltiin parina monta kertaa, juteltiin,hymyiltiin. Sieltä kymmenen metrin päästä hiippailin lähelle jotta taas sais valkata pariksi ja tätä jatku. Käytännön päätyttyä kysyin kurssin vetäjältä tuleeko kokeilemaan yhtä juttua, muttei "kerennyt", kuitenkin jostain seinän takaa kuulus "mää voin tulla"! Ihana ääni oli ihanan tytön tietenki. Yllätyin ja ehk vähän punastuin, mutta hoidettiin homma alta ja kummallakin oli kivaa.
Tilaisuuden päätyttyä kysyin lähteekö joskus kahville ja vastaus oli tyyliin "joo :) lisää mut tuolla fbssä vaikka". No, siellähän on kuvia hänestä ja jostain jätkästä turhan monta kertaa, eli melkovarmasti hän on varattu. On varattu, ellei sitten ole todella hyvä miespuoline kaveri.
Siis, mitä vitt...? Miksei sitä voi edes vinkata jotenkin että turhaan hymyilet siinä ja ottaa parikseen jonkun muun? Elätellyt toivoa muutaman päivän, mutta sitten se kaatuu tuollaseen paskaan -.- vainoilenko mä vai onko naisetkin niin puusilmiä tai välinpitämättömiä? En saa oikeeta vastausta teiltä keltään, mutta neuvoja varmasti.
Justiinsa tuli muumeissakin näkymätön masisNinni jolle mamma teki ihmerohdot parantaakseen surullisen Ninnin. Kunpa määkin osaisin :(
Kun teoria muuttui käytännöksi niin oltiin parina monta kertaa, juteltiin,hymyiltiin. Sieltä kymmenen metrin päästä hiippailin lähelle jotta taas sais valkata pariksi ja tätä jatku. Käytännön päätyttyä kysyin kurssin vetäjältä tuleeko kokeilemaan yhtä juttua, muttei "kerennyt", kuitenkin jostain seinän takaa kuulus "mää voin tulla"! Ihana ääni oli ihanan tytön tietenki. Yllätyin ja ehk vähän punastuin, mutta hoidettiin homma alta ja kummallakin oli kivaa.
Tilaisuuden päätyttyä kysyin lähteekö joskus kahville ja vastaus oli tyyliin "joo :) lisää mut tuolla fbssä vaikka". No, siellähän on kuvia hänestä ja jostain jätkästä turhan monta kertaa, eli melkovarmasti hän on varattu. On varattu, ellei sitten ole todella hyvä miespuoline kaveri.
Siis, mitä vitt...? Miksei sitä voi edes vinkata jotenkin että turhaan hymyilet siinä ja ottaa parikseen jonkun muun? Elätellyt toivoa muutaman päivän, mutta sitten se kaatuu tuollaseen paskaan -.- vainoilenko mä vai onko naisetkin niin puusilmiä tai välinpitämättömiä? En saa oikeeta vastausta teiltä keltään, mutta neuvoja varmasti.
Justiinsa tuli muumeissakin näkymätön masisNinni jolle mamma teki ihmerohdot parantaakseen surullisen Ninnin. Kunpa määkin osaisin :(
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin, miehethän voi kiinnostaa vain seurustelumielessä vai?
Mä en näe mitään syytä, miksi varattuna en haluaisi jutella ja työskennellä jonkun kivan miehen kanssa kurssilla.
Ymmärrettävästi harmittaa, mutta enemmän olisi harmittanut jos et olisi kysynyt.
Suht selkeesti, tosin ilman sanomatta sitä osotin että on mulla muutakin mielessä kuin kaveruus. Itse ainakin olisin huomauttanu tai vinkannu että varattu oon, jos joku nainen olis edes lähes samalla tavalla kohdellu ja kysyny kahville. On mulla naispuolisiakin kavereita enkä niitä todellakaan samalla tyylillä kohtele ja "lähentele". Eikä ne mun naiskaveritkaan samallalailla mua kohtele kun tää neiti, mut ehkä sitte eri porukoissa on näinki suuria eroja tän asian suhteen.
Sii oot oikeessa ett kyllä ois harmittanu enemmän jossen ois kysyny, mutta turhaa toivoa se kuitenki loi. Kahvittelut taitaa jäädä... tai yritän tuosta huolimatta
Kannattaa nyt ensin ihan reilusti kysyä siltä tytöltä, että onko se varattu ennenkuin sä alat pakkeja sille antamaan. Tulee vaan lisää väärinkäsityksiä jos se sen facebookin mies onkin vaikka sen homoveli. Se vasta kiusallista olisikin jos väärinkäsitysten siivittämänä yritättekin lähestyä toisianne uudestaan.
Yleensä asiat selviää puhumalla.
Millä tavalla siis ilmoitit, että muukin kuin kaveruus kiinnostaa? Lähistöllä oleskelu ja yksi koulukaverin kahville pyytäminen ei vielä osoita yhtään mitään.
Yleensä mies-nais -suhteissa on tapana ujuttaa oma kumppaninsa mukaan johonkin keskusteluun, jos on varattu. Siis tyyliin "Ootko käynyt Puuhamaassa? Käytiin tyttöystäväni kanssa siellä viime viikolla, ja oli tosi trendikäs mesta!". Tämä on huomaavaista, ja tavallaan asettaa heti tietyt rajat ihmissuhteen kehittymiselle. Mies ja nainen voivat kyllä olla vallan hyvin ystäviä, varsinkin opiskelun ja työn merkeissä.
Se, että nainen ei ole millään tavalla tuonut varattu-statustaan ilmi, on omasta näkökulmastani merkki siitä, että:
A) Nainen ei ole varattu, kuvien mies on hyvä ystävä tai sukulainen
B) Nainen on varattu, mutta omaa todella huonon tilannetajun
C) Nainen on varattu, mutta etsii uutta suhdessa
Sinuna nyt vaan lähtisin sinne kahville, ja vaikka kysyisin siellä asiaa aivan suoraan (hienotunteisesti). Jos nainen ei ole varattu, niin hyvä sinulle! Jos hän on varattu, niin voit saada hyvän ystävän, ja joskus hyvän naisystävän hänen tuttujensa kautta. Mitä sinulla muka on hävittävänä?
WinWin, tuo on käyny mielessä mutta pessimistiksi kun oon kasvanu nii.. katotaa mitä saan aikaseks, ainaki positiivisemmalta näyttää nyt kun ollaa vähä viestitelty.
Hyvät yöunet mä nyt jotenki olen menettäny, mutta varmasti paljo enemmä jos en asialle mitn tee. Täytyy tehä
Paljon viestiteltiinkin ja kehusin kauniiksi, kehusin tukkaa ja koko ihmistä. Sovittiin et tavataan ensviikolla, vaikka heti töiden jälkeen tai kun on kerenny laittautua, punastun mä kuitenkin. Harvoin häntä kuulemma kehutaan ja se oli se lause mikä sai mut melko varmaks että on vapaa, mutta kysyttyäni suoraan, totes ettiä EI ole vapaa.. Mielessä kuulemma kävi sanoa että on varattu mutta päätti sitten jättää kertomatta :(
Olin jo menettää toivon naisten suhteen, mutta hän sai toivon palaamaan ja aika nopeesti katoamaan. Voi harmi ja itku sanon minä
Yksi nainen olikin parisuhteessa ja sinä menetät toivosi? Kyllähän se kirpaisee, mutta et sinä tuossa konkreettisempaa menettänyt kuin sen, mitä ehdit kuvitella.
Kaks suhdetta elämäni aikana on ollu ja todellisia ihastuksia (ulkonäköön ja persoonaan) varmaan yks tai kaks, niin on tuo aika iso pommi kun aloin olee jo melko varma että tästä vois alkaa jotain. Mulle tämmönen lupaava alkukin on jo iso juttu, koska todella harvoin näitäkään tapahtuu
Noo, kyllä tääkin neito toivottavasti maksimissaa kuukaudessa tai parissa unohtuu. Pää pystyyn vaan, oot oikeassa siinä :)
Päälle parikymppisiä molemmat ollaan niin ei tää mitn teinisekoiluakaan olee
Miksi hänen työpaikalla (eli tässä opinnoissa) pitäisi ottaa parikseen joku muu? Kyllä töitä ja opintoja pitää osata hoitaa ystävällisessä hengessä ilman että siinä on mitään muuta ja kavereille pitää voida hymyillä ilmankin että siitä sitten suututaan että on muka luuloja annettu. Kyllä kaverin kanssa saa, voi ja on hyvä viihtyä. Olisit tyytyväinen että on kiva työpari, mukavia opiskelutovereita joiden kanssa on vielä hauskaakin.
Mistä sen sitten tietää mikä on mitäkin? No, ei välttämättä tiedäkään, se riski sitten aina on, elämässä on pettymyksiäkin. Oli hyvä että otit riskin ja kysyit kahville, sehän oli hyvä asia, reipasta toimintaa ja siten sait tietää. No, lopputulos nyt ei ollut toivottu, mutta jos ei uskalla, ei saa edes tietää.
Voitte olla kavereita ja tuttuja vaikka hän olisikin varattu. Ei kaikista tule mitään sen ihmeellisempää. Sinun pitää tuossa suhteessa aikuistua aika tavalla, oppia kestämään noita pieniä pettymyksiä ja opetella ajattelemaan myös vastakkainen sukupuoli muutenkin kun mahdollisena seurustelukaverina. Etenkin opinnoissa ja töissä.
Pitää uskaltaa olla ystävällinen muutenkin kuin taka-ajatuksilla.
Naiset eivät ole sen välinpitämättömämpiä kuin miehetkään, sinä vaan olet nyt lapsellinen. Joku aikuisempi tajuaisi olla tyytyväinen että joku haluaa kanssaan työskennellä ja että sinutkin pariksi halutaan tehtäviin.
Oikean vastauksen varmasti saat tässäkin, eri asia on se, onko se sitä mitä toivot. Ne kun eivät mene aina käsi kädessä.
Elämässä joutuu kestämään ei-toivottuja tilanteita, pettymyksiä ja muuta, isojakin vastoinkäymisiä ja se, jos ystävällisyydestä ei aina kehitykään muuta ei ole kovin suuri vastoinkäyminen. Kyllähän se harmittaa, mutta jos jokaiseen ihastumiseen jumittaa niin huonosti alkaa mennä, jos jokaisen tuommoisen pikku asian ottaa suurena pas*kana, niin mitäs kun paska todella osuu tuulettimeen? Ranteet auki?
Että nyt vaan podet sen harmituksen, löydät tosiaan ne hyvät puolet ja toteat ettei aina voi voittaa, eikä edes joka kerran. Kyllä se sitten siitä, uutta matoa koukkuun ja eteenpäin. Kohti uusia pettymyksiä :)
Ei ole sen kummempia neuvoja, eikä siihen kummempaa tarvitsekaan.
893472, tuossa sun viestissä on hitusen perääkin, mutta tuntuu aika provopainotteiselta ja siltä ettet ole edes lukenut kaikkia viestejä ennenkuin tulit jakelemaan näitä absoluuttisia elämänohjeitas. En tartu väittelemään niihin koska se olisi lapsellista. Enkä ala toistamaan itseäni.
Mielestäni se EI olisi ollut järkevää kesken kurssin kysyä että onko seurustelusuhteessa, tai että olisin sanonut että olet kaunis ja harvinainen kuin liito-orava kaupungissa. Siinä olisi molempien keskittyminen voinut herpaantua sen verran, että kokeen olisi joutunut uusimaan. koska koe ei ollut mikään läpihuutojuttu! Olin tyytyväinen että sain senkin ajan viettä tämän henkilön kanssa, enkä missään nimessä ole vihainen, vaan pikemminkin hämmentynyt ja ihan tyytyväinen että sain kokea tän.
Tosiaan olen viel "lapsen kengissä" seurustelusuhteissa, koska en ala kevyin perustein ketään pyytämään ulos, vaikka sitten ihastuisinkin helposti. Tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni kun oikein ihastun ulkonäön lisäksi persoonaan, enkä siihe perseeseen tai tisseihin. Mulle tää oli ja on iso juttu, sanotte mitä sanotte. Ette tiedä mitä tunnen,
Jotkut tuntuu seurustelevan ihan vain seurustelun "pakosta", sekä siitä ettei osata olla yksin ja minusta siinä on kasvamisen varaa, opetella olemaan yksin ja kantamaan mahdolliset surut ja huolet yksin. Tietenkin niitäkin pitää jakaa ja niistä pitää keskustella, mutta elämässä ei aina ole ihmistä joka niistä välittäisi.
Se on vahvuutta että osaa ja uskaltaa olla yksin, eikä pakosta tartu ensimmäiseen ihastukseen